Kun progeillaan, niin ammutaan sitten yli tuplana?
YouTube ehdotti tälle päivälle tällaista uutta Sons of Apollo nimisen bändin biisiä:
Eilen kotiin ajellessa tuli radiosta, ja silloin laitoin merkille, että tuossa kappaleessa oli yksi hyvin osuva sanoitus tähän tilanteeseen. Tai ainakin palstalla vallitsevaan näkemykseen asiasta
“Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa”
Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Surullinen uutinen
Mulle tulee tästä biisistä aina mieleen isoisoisän hautajaiset. Tämä soi radiosta sinne mennessä ja sieltä palatessa. Varsinkin paluumatka pimeässä autossa keskellä tiheää lumisadetta sykähdytti, kun tää biisi soi. Oli lämmin olla fyysisesti että henkisesti…
Aina näitä pitkätukkia.
Tässä jotain ihan muuta.
Paras rytmivarpaan heiluttaja tällä hetkellä on Ed Sheeran ja Shape of you.
Lisäksi videolla todellinen kissanainen.
Olipa Jonne laittanu hyvän biisin tähän.
Tupalainen soitti tällaisen biisin. Mieleni valtasi epätoivo ja masennus.
Maailmaan palasi valo, toivo, usko ja rakkaus tämän kipaleen jälkeen!
Klassinen musiikki ja metalli ne yhteen sopii. Accept-kitaristin soololevyltä muunnelma Vivaldin Sellokonserttiin.
Ja, laitetaanpa vielä Tsaikovskin Joutsenlampi Wolf Hoffmannin ja Tsekin kansallisen sinfoniaorkesterin tulkitsemana.
Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu. Onko niin ettei niittää voi sieltä, minne koskaan ei kylvetty.
Beast in black blind and frozen. Kunnon kikkeliheviä, jossa mukana kitarasoolo ja hienoa syntikka pimputusta.
Nyt on kova. Voi jumalauta on kova. Jostain syystä tää Cavaleran veljesten tiukempi setti uppoo mulle kymmenen kertaa kymmenestä.
Veti hiljaiseksi
Niskalaukaus osoitti jo Tampereen loppukesän keikallaan, että vanha taika on tallella. Tuossa jokin aika julkaistiin lyriikkavideo kappaleesta Isä ei jätä, ja kyllä tässä uudessa biisissä on sitä aitoa Niskalaukaus-tatsia. Aivan mahtavat melodiat tässä biisissä; mukavasti tuo syvyyttä raskaaseen poljentoon.