Tähän ketjuun siis pelaajia, jotka eivät menestykseekkäästä urastaan huolimatta saavuttaneet sitä mestaruutta.
Liigalla ei ole väliä, vaikka Mestiksestä, jos siltä tuntuu.
Aloitan Sedinien veljeksellä, jotka pelasivat Canucksissa 17 vuotta, tehden molemmat yli 1000 tehopistettä, mutta Stanley Cupia he eivät seiskapeliä lähemmäs päässeet. Oikeastaan kaiken muun he voittivat.
Saku Koivu. Yksi suosikkipelaajiani kautta aikojen ja hänelle jos kelle olisi Stanley Cupin suonut. Ensimmäinen Eurooppalainen kapteeni Montreal Canadiensissa ja hyvin arvostettu hahmo fanien keskuudessa. Harmi kun Montreal ei tuohon aikaan ollut paperilla niitä isoimpia mestarisuosikkeja. Perushyvä joukkue mutta aina jotain jäi uupumaan.
Jatketaan hänen veljellä, Mikolla. 15 kautta Wildissä, seuraikoni. 11 kautta kapteenina. Toista kierrosta pidemmälle ei tainnut päästä. Stanley Cupin olisi myös ansainnut.
Jatketaan Suomi teemalla. Olli Jokinen kiersi jos jonkinnäköistä seuraa NHL:ssä mutta tilillä vain 6 playoff ottelua. Siinä vasta huonoa tuuria seuravalinnoissa. Todella hyvä pelaaja ja Floridan kapteenina paukutti parhaimmillaan 91 pinnaa kaudessa.
Ilman Stanley Cupia jääneistä pelaajista tulee mieleen kaksi Hockey Hall of Fame -pelaajaa, Pavel Bure ja Paul Kariya.
Länsinaapurin pelaajista tulee mieleen Mats Sundin ja Daniel Alfredsson. Hieno ura molemmilla ja kultamitaleita voittaneet mutta Stanley Cup jäi molemmilta saavuttamatta.
Tähän voi kai jo sanoa Pekka Rinne. Perusteluja ei varmaan tarvii
Ja heti perään voidaan mainita Miikka Kiprusoff.
Uskaltaa varmaan myös jo sanoa Marleaun ja Thorntonin.
Suomen mestaruutta ilman jääneistä tulee mieleen Vesa Viitakoski. Ilveksessä ja SaiPassa pelaamalla se ei ole vaikeaakaan. Tapparassa hän oli 90-luvulla ja Kärppiin tuli vuosi liian myöhään 2008-2009.
Näitä on yllättävän paljon kun miettii. Teppo Numminen (ellei Tapparan mestaruuksia lasketa?)
Ei sitä turhaan sanota, että Stanley Cup on vaikein pokaali voittaa ammattilaisurheilussa. Monta kovaa pelaajaa jäänyt ilman mestaruutta. Ajatella, että sellainen legenda kuin Ray Bourque voitti uransa viimeisessä pelissä Stanley Cupin. Vaatimattomat 22 kautta metsästi mestaruutta.
Menee olympiakullan edelle kun matka on pidempi
Vieläkö Henrik Lundqvistin ura jatkuu? Siitä samaan kategoriaan.
Vaikea on kuvitella että jatkuu. Kausi sivussa ja ikää jo kohtalaisesti
Mikko Koivu on MM-kultajoukkeen kapteeni. Saku Koivulla on myös MM-kulta. Eli he ovat voittaneet aikuistasolla Leijonissa mestaruuden, mikä on kuitenkin harvinaista.
Saku Koivulla kenties koko suomikiekon merkittävin mestaruus MM95.
Mikko Koivun NHL-ura loppui erikoisesti. Ei lähtenyt hakemaan Stanley Cupia, vaan meni Columbus Blue Jacketsiin, joukkeeseen, joka pelasi lopulta katastrofaalisen kauden. Mikko Koivu ehkä huomasti puolen tusinan pelin jälkeen, että ei tästä joukkueesta tule mitään ja löi hokkarit naulaan.
Tapparan mitaliputkessa jäivät eritoten harmittamaan Ville Niemisen, Josh Greenin ja Juha Metsolan hopealle jäämiset. Myös Olli Palola, Pekka Jormakka, Antti Erkinjuntti ja Jarkko Malinen poistuivat vuoden liian aikaisin.
Teppo Numminenhan lähti hakemaan Stanley Cupia Buffalo Sabresiin, joka oli silloin erilainen seura, kuin nyt (lue viimeiset kymmenen kautta). Joukkue etenikin kahtena perättäisenä kautena 2005-06 ja 2006-07 konferenssi finaaleihin häviten ne.
Mainitaan myös, että Teppo Numminen oli lähellä voittaa henkilökohtaisen mestaruuden eli Norris Trophyn kaudella 1995-96 sijoittuen äänestyksessä toiseksi.
Joo sitä vaan miettii kuinka hieno pelaaja hän oli et olis jotain ansainnut voittaakin. Noh hyviä pelaajia on paljon jotka ei ole joukkueen kanssa mitään voittanut
Vieläkin harmittaa Nummisen puolesta Torinon olympiahopea. Teppo jos kuka olisi ansainnut maajoukkueuralleen kultaisen lopun.