Jos ei jaksa 82 ottelun runkosarjaa niin miten sitten jaksaisi pelata playoffit päälle kun se kuitenkin on jokaisen NHL pelaajan tavoite mennä päätyyn asti? 
Kumma miten esim Venäjällä pelaajat jaksavat ihan isoa Aleksanteria myöten tulla lähes aina kisoihin.
ps. Laineen kohdalla ymmärrän viime kisojen poisjäännin. Mies pelasi aivan törkeän määrän pelejä siinä 1.5 vuoden aikana.
Aika paljon näitä kieltäytymisiä hämmästelevät eilispäivän hahmot. Se Matikaisen ja Jortikan aika, kun isänmaan edustaminen jääkiekon MM-kisoissa oli Suuri Juttu, on auttamatta menneisyyttä.
80-luvulla jääkiekkoa pelaamalla ei rikastunut juuri kukaan suomalainen. Taskualmanakassa oli harvalla merkittynä pelaamista Pohjois-Amerikan kaukaloissa.
Nyt yhä useampi suomalainen nuori muuttuu miljonääriksi jääkiekon avulla. Osa heistä on ohittanut kokonaan Suomen kiekkosarjat ja siirtynyt jo junnuna suureen maailmaan. He tuskin katsovat olevansa isänmaalle mitään velkaa. Jos jostakin voivat olla kiitollisia, siitä että sattuivat syntymään hyväosaiseen perheeseen ja saivat harrastaa tätä todella kallista lajia ja ajella porvarillisesti omalla mopoautolla harjoituksiin. Mutta maajoukkue ei siihenkään liity mitenkään.
Arvokisoista puuttuu lähes aina iso osa maailman huippupelaajia, ja maajoukkuepelejä alkaa olla jo kyllästymiseen asti. Verrattuna menneisyyteen, kansainvälisiä jääkiekkosarjoja seurataan nyt paljon enemmän. NHL ei ollut suomalaisille ennen juuri mitään, eikä KHL:ää ollut olemassakaan. Maajoukkue ei enää ole urheilun suurkuluttajalle itsestäänselvästi tärkein.
Kaikenlaiset yhtenäiskulttuurit ovat ylipäätään kadonneet, ihmiset elävät omissa kuplissaan. Maajoukkueen arvostus on yksi loppuneista yhtenäiskulttuureista, ja se näkyy väkisin myös pelaajien ratkaisuissa.
Epäilisin, että tässä tapauksessa se väsyminen on ehkä enemmän henkistä kuin fyysistä. Pitkä kausi takana, joka päättyy pettymykseen, kun ei päästä pudotuspeleihin. Ja jos se selviää jo kauan ennen kauden loppumista, että ei tulla pelaamaan playoffeja, niin voi siinä alkaa väsyttämään, kun pelaa ns. turhia pelejä. Playoffeihin kun pääsee, niin kyllä se varmaan tuo lisää jaksamista kummasti. Taas maajoukkue ei välttämättä jaksa kiinnostaa sen todennäköisesti huonosti menneen kauden jälkeen yhtään, niin silloin siitä ei lisävoimaa tule.
“Patriotismin” tarpeista vähän eri mieltä, mutta kyllähän kotimaan jääkiekkokulttuuri ja -yhteisö kokonaisuutena ne NHL-pelaajien urat on aika pitkälle mahdollistanut (ei vain oma perhe tms. yksilölliset tekijät, vaan lajiyhteisöt, muut lajin parissa toimivat ihmiset ja perheet, yleisöt ja yhteiskunnalliset tukijärjestelmät - jne.). Ja tätä kulttuuriahan maajoukkue juuri edustaa, ja näille ihmisille ja yhteisöille se pitkälti ns. pelaa. Tässä on aika hyvä peruste, miksi maajoukkuetta voisi / pitäisi myös ymmärtää arvostaa…
Sitähän tässä nykykehityksiä ulkokehiltä seuratessa vähän aavistelee, että suomalainen jääkiekkoyhteisö ja -toimijat saattavat olla aika pahanlaisesti ns. ampumassa itseään jalkaan väheksyessään MM-kisoja ja eurooppalaista jääkiekkoa, ja toistellessaan NHL:n ylivertaisuutta näihin nähden. MM-kisat ovat kuitenkin jääkiekkoilun kansallisen erityisaseman aivan olennainen, ehkä jopa tärkein yksittäinen peruskivi. Jos / kun MM-kisoihin on alettu suhtautua suorastaan välinpitämättömästi ja ylimielisesti lajipiireissäkin, niin mitenkähän sille lajin asemalle käy tulevaisuudessa? Ja mitä tästä seuraa pelaajatuotannolle, pelin ja pelaajien tasolle, näihin kiinnittyville syy-vaikutus -kehille jne.?
NHL kaukaisena, kaupallisena liigana ja suomalaisten edesottamukset siellä eivät todellakaan kiinnosta eivätkä kosketa laajinta suomalaista jääkiekkoyleisöä; sitä yhteisöä, joka ylläpitää “kansallislajia”. Suhteessa MM-kisoihin NHL on kuitenkin varsin pienten lajipiirien ja yhteisöjen juttu - niin kuin jopa SM-liigakin. Eikä mikään sarjajääkiekko tule riittämään jatkossakaan ylläpitämään jääkiekon nykyistä erityisasemaa tässä maassa. Myöskään harvoin ja epäsäännöllisesti järjestettävät kv. huipputurnaukset tuskin tähän riittävät - kun yhteisölliset kehitykset (“kuplautuminen”), lajien ja ajanvietemuotojen kovat keskinäiset kilpailut ym. laajemmat olosuhdetekijät ympärillä muuten ovat mitä ovat. Jääkiekon aseman ylläpitämiseen tarvitaan juuri sellaisia yhteisökokemuksia, joita Suomen MM-menestykset perinteisesti tai ilmiöiksi kasvaneet nuorten kisat viime aikoina ovat edustaneet…
Mielestäni MM-kisojen väheksyntä on jääkiekkoihmisiltä ja -piireiltä siis melko hölmön, lyhytnäköisen oloista touhua. En tiedä, onko näitä aiheita ajateltu oikein kunnolla loppuun asti.
Kyllä noissa MM-valinnoissa näkyy nyt Kale Kummolan väistyminen enemmän kuin Marjamäen henkilö tai pelitapa. Kalella oli auktoriteettia, valtaa, suhteita ja hyvä muisti. Maailma ja henkilöt ovat muuttuneet ja Kalella MM-kisat näyttivät olleen sydänasia.
Itsekin uskon, että Kalella on aiemmin ollut merkittävä rooli. Onhan noita “voitelukeinoja”, ja ties vaikka olisi jyrissyt suoraan langan toisessa päässä.
OFF TOPIC!
Ihan muihin Kummolan asioihin liittyen. Ei hänellä kaikessa ole ollut hyvä muisti. Lupaili yhtä ja toista, kun oli Teukka Salama -kolarin jälkeen sairaalassa. Kun pääsi pois sieltä, sanoi, ettei sairaanhoito lisärahaa tarvitse. Erittäin lyhyt ja huono muisti. Ei muuten ole enää sen jälkeen valittu eduskuntaan.
Kale teki kieltäytymisestä vaikeaa, ei vähiten julkisuuden ja pelaajan maajoukkuekarriäärin osalta. Käytännössä vain super-tähdillä oli melko vapaa valinta, muut valitsivat ota tai jätä ja vammat kyllä tiedettiin riittävän tarkasti. Nykyisin on helppoa ja seuraamuksetonta kieltäytyä. Eletään yksilöllisiä aikoja ja kieltäytymiset ymmärretään hyvin. Mitään maine-tai kollektiivisia rangaistuksia eivät media-tai jääkiekkopolitbyroo enää järjestä.
Toisaalta, eikö se ettei koe pystyvänsä pelaamaan maajoukkueen edellyttämällä tasolla ole pätevä kieltäytymisen syy? jos takki on tyhjä ja henkisesti voimaton olo, niin parempi jäädä tulematta. Joskus aiemmin NHL:stä tultiin mm-kisoihin ryyppäämään ja pitämään hauskaa, pelaaminen hoidettiin vähän niin ja näin. Enemmän selkärankaa kieltäytyminen ja tosiasioiden tunnustaminen vaatii.
Vain kymmenenisen tuntia myöhemmin Ristolaisen agentti Petteri Lehto kertoi Kiekkoareenan haastattelussa Ristolaisen olevan loukkaantunut.
– Kyllä hän on lääkärin asettamassa liikuntakiellossa. Rasse sai lääkärintarkastuksessa uuden kortisonipiikin ja määräyksen pakkolepoon, minkä jälkeen aloitetaan kuntoutus erilaisine hoitoineen. Toiveena on leikkauspöydän välttäminen ja syksyllä paluu kaukaloon ennen sarjan alkamista, Lehto sanoi.
Saku Koivu olisi hyvä suostutella johonkiin rooliin jääkiekkoliitossa. NHL-pelaajien kieltäytymiset menisivät vaikka aina Koivun kautta sitten jatkossa. Voi olla, että asia olisi paremmalla tolalla päävalmentajan henkilöstä riippumatta. Kyllähän Marjamäki on saanut brutaalia kohtelua medialta, niin brutaalia, ettei sellainen voi olla vaikuttamatta vaikka kestokykyä onkin.
Onhan se hauskaa että tuulipukukansan mielestä rankan NHL-kauden jälkeen ”MM-kisoista” kieltäytyminen on verrattavissa johonkin rintamakarkuruuteen. Siellä leijonapaidat päällä huudetaan maanpetturia Iltalehden kommenttiosiossa.
Koivu ja Laine tiivistivät aika hyvin mitä näiden taustalla on. Uskon henkilökohtaisesti, että myös Marjamäki vaikuttaa asiaan.
Kyllähän tuo ottaa päähän kun muut huippumaat saavat suurimman osan käytettävissä olevista pelaajista mukaan. Ok, Ruotsilla on kieltäytymisiä paljon mutta silti siellä on maajoukkuetta kohti suurempi kunnioitus
Ja nämä mainitsemasi “MM-kisat” ovat sentään arvokisat eikä mikään baariturnaus mitä olympialaiset oli.
Iltapäivälehdet ovat kiihkossaan ja klikkihuorauksessaan unohtaneet kokonaan tämän jutun. Ja hyvä niin. Tai tuskin he itsekään muistavat mitä paskaa edellisenä päivänä jauhettiin.
Suomihan siis saa jalkeille ihan hyvän ryhmän.
Onhan pelaajat toki ainakin kerran aiemmin oikeasti boikotoineet kisoja valmentajan vuoksi, taisi olla -76 Katowicen kisat, kun pelaajat Turku-Tampere-akselilta jäivät pois painostaakseen liittoa antamaan potkut Liitsolalle. Lähtö kohti B-sarjaa oli noissa kisoissa lähellä.
Hesari on haastatellut Crisu Ruuttua maajoukkuekieltäytymisistä. Hän ei usko päävalmentajan henkilön olevan keskeistä tässä.
Koska tämä on nyt viime vuosina ollut keskustelu, joka kiihtyy joka vuosi niin mielestäni on paikallaan keskustella yleisellä tasolla niistä syistä, miksi me emme enää vanhaan malliin saa pelaajia mukaan MM-kisoihin.
Ensimmäiseksi haluaisin meidän aktiivisimmalta tilastonikkareilta hieman kontribuutiota - en pingaa ketään, kyllä nämä tietävät keitä tarkoitan. Ensin pitää poistaa nostalgian vaikutus eli onko kyseessä oikeasti uusi tilanne vai onko oikeastaan kyseessä olkiukko? Onko NHL-pelaajat juuri koskaan liittyneet kovin aktiivisesti MM-joukkueeseen?
Yleisesti keskustelun sisällöksi kaipaan kaikenlaisia kontribuutioita, koska minulla ei ole rehellisesti hajuakaan mistä tämä voi johtua - tai koenko jotain sellaista, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
Ruotsihan kärsi vastaavasta ongelmasta varsin massiivisesti vuosina 2011-2015, kun joukkuetta valmensi Per Mårts. Ruotsalaiset NHL-pelaajat kieltäytyivät kutsuista massoittain kunnes tilalle saatiin uusi valmentaja, jonka jälkeen ruotsalaiset tuntuvat saavan kaikki mahdolliset NHL-avut, jotka vaan kynnelle kykenevät. Nyt kysymys kuuluu, mitä Ruotsissa muutettiin ja pitääkö meidänkin muuttua samaan suuntaan?
Edit: @Kilo olipas minulla neutraaleja kantoja vuosi sitten 
En ole enää ollenkaan yhtä varma kuin silloin, onko noin
Olisko asiaan syynä liian pitkäksi venähtänyt aikataulu. Jos runkosarjassa tippunut pelaaja lähtisi mukaan niin ensin kaks kolme viikkoo leireilyä ja muutama peli. Sitten viikko EHT kierrosta. Tästä jatketaan MM kisojen kahden viikon läpsyttely kierrokselle tekemään PR työtä pelaamalla liian montaa pikkumaata vastaan. Sitten pelataan ne oikeat MM pelit eli mahdollisesti kolme peliä.
Eli kauden jälkeen pitäisi uhrata puolitoista kuukautta lepo ja harjoitus aikaa että voisi pelata max kolme merkitsevää peliä. MM kisoja pitää tiivistää ja paljon. Neljään lohkoon ja esipelit pois viikossa. Tai sitten heikommat pelaa keskenään ja paremmat pääsee sitten sieltä haastamaan ykköskorin joukkueita,.
Miksi aikataulu on muuten venähtänyt tällä tavalla? Onko tälle joku erityinen syy?
Formaattiin pitää toki puuttua, mutta katsoessani tuota alkulohkoa tänä vuonna niin kyllähän Suomi saa ainakin nykyisellä kokoonpanolla tehdä aivan kaikkensa, että edes pääsee niihin jatkopeleihin.
Alkulohko starttaa heti Kanadaa vastaan eli hyvään paikkaan tulee kova peli. Kanada tuskin on parhaimmillaan ihan ekassa pelissä.
Olen jostain haastattelussa ymmärtänyt, että valmennus vaatii eurooppalaisilta pelaajilta leirityksen tuohon MM-kisojen pohjalle. Miksi ihmeessä?!
Voihan sekin olla, että kokeneempaa kaartia ei oikein nappaa lähteä kansan syvien rivien sylkykupiksi enää näin myöhään keväällä.
Toisaalta valmentajahan sen suurimman kuran yleensä saa osakseen.
Myöhäinen aloitus johtuu hammaslääkäri Faselin ideasta että toiselta kierrokselta pudonneet NHL ukot kerkiää mukaan tähän IIHF rahastukseen.
Varmasti olis lähtijöitä enemmän jos tuo olisi hoidettavissa parissa viikossa. Toimittaa NHL jätkille kalvot ja videot etukäteen ja sitten suoraan pelaan alkusarjaa ja opit perille Norjaa ja muita vastaan. Hyvin tuo systeemi Erkalla Torinos pelas.