Kaski oli kyllä odotuksiin nähden erittäin heikko. Olikohan väsymystä tai vammaa?
IFK:n lepovuorossa ollut Ilmari Pitkänen, ja Jokipojista takaisin tullut maalivahti Niilo Halonen istuivat vieressä tämän iltaisessa pelissä. Pelaajathan usein sanovat että oman joukkueen pelien katsominen jännittää aivan hirveästi, ja sen kyllä huomasi kehonkielestä
Niinpä - varmaan joko tai, pahimassa tapauksessa molemmat
IFK yllätti, voi nyt myöntää ja todeta. Ei niinkään tämän sarjan voittamisella vaan lähinnä mitalipeleihin etenemisellä yleensä. Tähän taas liittyy valmentajanvaihdossekoilu kesken kauden - ennen tuota ja ennakkoon vaikutti kyllä yhdeltä suosikeista, nimenomaan kevättä ajatellen.
Kiintoisaa seurailla, miten Kärppien haastaminen onnistuu. Ihan toivottavaa, että viime kevään välieräsarjasta olisi jäänyt vaikka jotain muistumia eväiksi noilla kohdin.
Pelicans taisteli hyvin, mutta oli epätasaisempi. Hieno kausi yllättäjäjoukkueelta joka tapauksessa, aina karvaasta playoff-tappiosta huolimatta.
Tässä on tullut tänä kautena tuijotettua hiihtolatua 99,5% ja 0,5% jääkiekkoa. Voi olla, että tämä suhdelukema hiihdon hyväksi vaikutti ja vaikuttaa virheellisesti tämän illan analyysiini HIFK-Pelicans jääkiekkopelistä, jota olin paikan päällä katsomassa. Mutta olin kyllä hyvin hämmästynyt tämän illan pelin perusteella, miten Pelicans onnistui HIFK:lle putoamaan. Toki kyse oli yksittäisestä pelistä, mutta jotenkin Pelsut oli vaan tänäänkin hallitsevampi ja kokonaisvaltaisempi, maalit toki jäi puuttumaan. Pelicansin 1-1 tasoituksessa oli oma fiilis, että “Noh nyt se pelitapahtumien luoma oikeutus teki tämän ja pian Pelsut tekee voittomaalin”. Mutta kävikin sitten ihan toisinpäin, toki Pelicansilla oli tilanne joka tarkastettiin videolta.
Tämän pelin perusteella siis: HIFK oli jotenkin rääppiäinen, mutta silti takiainen joka lopulta meni tästä parista jatkoon. Vain tämän 6. pelin nähneenä kyllä itselleni nousee kysymys, miten ihmeessä. Ehkä Pikkarainen vei Niemistä suuressa kuvassa taktisesti, vaikka Pikkaraisen välineistö ei ollut Pelicansin tasoa muuten.
Sen ensimmäisen pelin jälkeen aika monella lähti laukalle. Somestakin sai lukea kuinka Pelicans on toinen joukkue finaaleissa jne.
Playoffeissa kannattaa olla maltillinen. Ensimmäinen peli ei ratkaise mitään. Siinä vasta saadaan sarja alulle ja sitten alkaa taktinen ja muu säätäminen enemmän.
No eipä IFK nyt omasta mielestä yllättänyt, pelasi vaan Pikkaraisen valmennusajan tasollaan. Ilman Olkinuoraa lukemat olisivat olleet todella rumat. Pelsut olivat aivan kusessa paineen alla, tänään IFK oli träpissä ja tiivis, ja antoi aloitteen Pelsuille. Oikea jengi tästä meni jatkoon
Taas tuli yliarvostettua tunteen merkitystä. Ei sillä fiiliksellä kuitenkaan pelkästään mitään voiteta. Tottakai sitä pitää olla, mutta itse laskin sen varaan, että Pelicans jyrää pelkällä hurmoksella jatkoon.
Väärin meni.
Pelicans oli tässä sarjassa suosikki ja paperilla parempi joukkue mutta ei näitä pelejä aina paperilla pelata.
IFK onnistui löytämään lääkkeet Pelicansin hyökkäyskoneiston tukahduttamiseksi ja heidän kärkipelaajat olivat hieman edellä Pelicansin vastaavia.
Ehdottomasti oikea. Varsinkin otteluissa 2-4 Pelicans oli täysin aseeton HIFK:n paineistuksen kanssa eikä omasta avauspelaamisesta meinannut tulla yhtään mitään. Eikä tullut. Noissa peleissä luvut mairittelivat Pelicansia vaikka vain voitoilla on merkitystä. Ja Pelicans tuhlasi energiaa jonnin joutaviin 5-0-maaleihin kahdessa voittopelissä.
Enemmän tässä sarjassa yllätti se ettei Pelicansilta löytynyt mitään vastalääkettä HIFK:n peliin.
No ainakin minut lievästi yllätti. Lyhyempi kevät rikkonaisen kauden päätteeksi ei taas olisi niin yllättänyt. (E. Ansaittu voitto sarjasta, se on ilman muuta selvää.)
@cace6969 :n mainitsema yliampuminen odotuksissa Pelicansin osalta taisi alkaa jo heti runkosarjan jälkeen, lujittui vain avausvoiton myötä. IFK:sta ei paljon puhuttu ennen sarjaa, saivat rauhassa lähteä puskista. Selvää oli, että ennakointien päälinjat eivät todellisia asetelmia ja voimasuhteita aivan vastanneet.
Joo, kyllä minäkin Pelicansin suosikiksi arvioin. Ja olihan se runkosarjassakin korkeammalla. Mutta siitä huolimatta siihen ensimmäisen pelin tulokseen ylireagoitiin. Ja siinäkin pelissä oli sattumaa mukana. HIFK mielestäni erittäin hyvin pelissä mukana ensimmäisen erän, mutta oli silti tappiolla 2-0. 3-0 maali toisen erän alussa oli helppo ja ratkaisi pelin.
Pelicans oli liian epävakaa, siis ei tasainen: maksimi eli rento ja flow-henkinen (oma) huippupeli saatiin esiin vain kahdessa ottelussa. Väläyteltiin. Hifk kamppaili ja väänsi, pienellä raivollakin, hyvin muut pelit itselleen. HIFK:in pää kesti hyvin kun liikuttiin sen mukavuusalueella, missä Pelicans antoi pelin liikkua neljässä ottelussa: se otti kun annettiin. Hifk oli lisäksi yllättäen hieman rohkeampi ja onnekkaampi. Tarkka, varovainen (vieras) peli vaikutti kipsiltä Pelicansille ja vei joukkueen epämukavuusalueelle. Jonkinlaisen pelitaktisen pakottamisen ja epäselvyyden kuva Pelicansista jäi päällimmäiseksi mieleen.
Sen maalin kuitenkin teki Juhis eikä kukaan muu.
Sinä et ymmärrä kuinka jotkut pumppaa Juhiksen renkaisiin ilmaa kun se teki pleijareissa 5 pojoa, minä taas en ymmärrä miksi joku niitä renkaita tyhjää kun se teki 5 pojoa.
Mikä se pistesaldo olis pitäny olla että olis ollu kevään pelaaja?
Ihan pieni epäilys että Juhista kohtaan sen verran negatiivisia tunteita ettei mikään olisi riittänyt?
17 peliä ja 18 pistettä. Mikään ei tunnu riittävän.
Toivottavasti Pelicans ymmärtää jatkaa Niemisen sopimuksen, koska tuo pelaaminen näytti siltä, että nyt vielä oli liian aikaista ja saatiin vähän liikaa tähän kärkeen. Pari vuotta kokemusta niin Pelicans voi tehdä mitä haluaa playoffseissa, nyt ei vielä kypsyys riittänyt IFK:ta vastaan.
HIFK:n voitto ei lopulta ollut älyttömän suuri yllätys itselleni. Ekan pelin jälkeen oli heti semmoinen tuntuma, että tuo numerollinen murskavoitto saattoi olla Villen joukkueelle “Pyrrhoksen voitto”. Tottakai se oli voitto, mutta se antoi hieman väärän kuvan joukkueiden voimasuhteista. Vaikka Pelicans ehkä pystyikin pitämään “jalat maassa”, ainakin suurinpiirtein, niin HIFK:lle ruma tappio oli jopa “hyvä”. Se taatusti herätti joukkueen monessa suhteessa. Sehän nähtiin jo ottelun viimehetkillä, vaikka se järjetön päällekäynti tuntui tyhmältä. Mutta siinä jo reagoitiin ja näytettiin, ettei suostuta näin häviämään.
Näitä pleijaripelejä kun on tullut nähtyä jo alusta alkaen eli 76:sta lähtien, niin ei nuo murskavoitot aina tuo “onnea” mukanaan. Muistan vaan sen yhden sarjan Tapparan ja Ässien väliltä, kun Tappara runnoi porilaiset ekaksi 8-0 ja kaikki näytti helpolta. Mutta niin vaan Ässät käänsi sarjan. Oliko jopa finaalisarja, en nyt jaksa tsekata. Mutta voitto on aina vain yksi voitto. Murskavoitoille on turha hurrata. Vaikka joskus kieltämättä tunnelmaa nostaakin. Vaaransa siinä kumminkin on.
MTV -urheilun Petteri Sihvosen (ja Pekka Saravon) analyysia sarjasta ja viimeisestä pelistä:
Vaan ottelun toisessa erässä Saravo otti kiinni samaisiin Pelicansin viivelähtöihin, nyt kriittisemmässä sävyssä. Saravo luonnehti niin, etteivät lahtelaisten viivelähdöt näyttäneet kovinkaan suunnitelmallisilta. Saravo huomautti todella tärkeällä tavalla siitä, etteivät lahtelaiset ole kauden mittaan pelanneet kovinkaan paljoa viivelähtöjä, enemmänkin nopeammin pystyyn. Se oli Saravon arvio.
Ensimmäisessä erässä HIFK:n trappi oli keskialueella ja vain kärkiohjaaja oli Pelsujen puolustusalueella. Ensimmäisessä erässä Pelsujen korkeempi viivelähtö vielä toimi ja saivat toimitettua kiekkoa syvään tai kuljetettua hyökkäysalueelle. Pikkarainen teki ekalla erätauolla muutoksen ja HIFK pelasi 2 ja 3 erässä tolppatrappia, jos oli mahdoliisuus.Tolppatrap sotki Pelsujen hitaita hyökkäyksiä, kun ajotukset eivät olleet kunnossa. Lisäksi HIFK pystyi määrittelemään kummalle puolelle maalia avaussyöttö todennäköisesti lähtee.
Pelsut kaatuivat yksipuoliseen pelikirjaan. Pikkaraisen puolustuspelikirjasta löytyi useampi variaatio ja Nieminen/Nurminen ei siihen pystynyt vastaamaan.