Chl finaalissa meillä oli suuri etu: oltiin tuloksen takaa-ajaja ja (vauhti)peli suorastaan lensi. Heittäydyttiin täysillä ja hyvin luontaisesti eteen katettuun peliin ja asetelmiin. Nyt yritetään väkisin olla KooKoo:n takaa-ajaja ja tuolta se näyttää. Tapparan taktiikassa vain passiivinen vastustajan mukaan pelaaminen ja altavastaaja-asemiin hakeutuminen ovat tärkeitä. Ennakkosuosikkina on aina vaara tulla yllätetyksi. Matala peliprofiili on ratkaisuhetkiin asti perusteltu. Pelillinen mukautuminen, energiansäästö, nihilismi ja vastustajan pelin kunnioitus l. se, ettei omalla pelillä ärsytetä eikä herätetä tarpeetta vastustajan tunnetta.
Viihdyttävä pystysuunnan dominoiva vauhtipeli on säästetty kokeiluna runkosarjaan ja joskus vastaukseksi erittäin hyvin pelaavien vastustajien vaateeseen. Tavoitellaan pelistä tuloksen osalta 100% hyötysuhdetta eli ei tippaakaan liikaa pelaamista tuloksen eteen eli ei 6-0 voittoa, edes KooKoo:ta vastaan.
Ei haluta itse kattaa pöytää vaan tulla aina meille eteen katettuun pöytään.
Tämä. Mielestäni Tapparan peli on useamman kauden kipuillut näitä trap-joukkueita vastaan. Ei siihen oikein suoranaisia avaimia tunnu pelistä löytyvän.
Sen sijaan jos peli soljuu enemmän päästä päähän ollaan paremmin ytimessä ja hommia tulee selkärangasta. Olen kyllä lukenut täältä päinvastaisiakin mielipiteitä, mutta oma havaintoni on tuo.
Eilenkin johtomaalin jälkeen kun KooKoo joutui avaamaan peliä, niin paikkoja alkoi tulla sieltä täältä ja Tapparan karvauskin puri paremminn. Toki KooKoo nosti riskitasoa, mutta antoi osviittaa kun ei Tappara tuossa pakittelemaan alkanut.
Nikkilä on iso palanen pois KooKoon pakistossa, mutta aika vähälle jää ymmärrys mm. mediassa että Tapparalta puuttuu myös pari tärkeää pakkia.
Tottakai Tapparan peli CHL:ssa näytti mahtavalta, kun Rögle painosti ja pelasi taitaa hurlumhei-jääkiekkoa. Tähän vastattiin nopeilla syötöillä ja hyvillä suorahyökkäyksillä. Nyt KooKoota vastaan pelataan träppiä ja päätykiekkoa, koska se on parempi KooKoota vastaan
Jos CHL-muisteloista kaivaa vaikka ottelut Frölundaa ja Luulajaa vastaan niin jostain kumman syystä ne pätkivät Tapparan träpit halki poikki ja pinoon. Eli träppiin puree muukin kuin vastaträp.
Ismo Lehkosta mukaillen; oikeinkin hyvä analyysi tämä. Kiteyttää omatkin tuntemukset jota Tapparan pelin kannattaminen tuottaa, ei intohimoa vaan enemmänkin sellaista viistoistavuotta vanhaa avioliittoa. Ei mitään säväyttävää mutta toimii päivästä toiseen.
Ja kyllähän menestys on synnyttänyt tämän; tällä taktiikka-ajattelulla on menestytty. Toki nykyään muuhunkin pystytään, se on nähty mutta oikein kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa kun kaikki tavallaan riippuu niin paljon vastustajasta. Tps ja Ilves on aika erilaisia sisaruksia tässä suhteessa, dominanssiin kumpikin pyrkii. Tappara on aika outo kun se tekee vaan tarvittavan ja etenee voittoon jotenkin vastustajan ehdoilla.
Pakko nostaa tämä, on kyllä melko uskomaton tilastokummajainen. Tuohon kun vielä lisätään Morleyn 1+5, saadaan 1+22. Ykkösketjun hyökkääjien tehot ovat epäitsekkäät 1+15. Jos jossain onnistuttu, niin varmaan sitten ainakin pakeille syöttelemisessä.
KooKoolla kova vuori kiivettävänä. Meillä kaksi playoffien kovinta maalitykkiä, runkosarjan ja playoffien pistepörssien kärjet, playoff puolustajien pistepörssin kärki ja toki Liigan paras veska.
Kyllähän tuo Tapparan neloskenttä on noussut todella isoon rooliin näissä playoffeissa. Kuki suojaa kiekkoa kulmissa ja raapii aloituksia hyvällä prosentilla, näistä on tehty maaleja suoraankin. Koskenkorva sähisee ja kiitää menemään aiheuttaen liikkeellään harmaita hiuksia joka vaihdossa: tänään palkintona 0+2. Erityisesti kuitenkin Mäkinen on liekeissä: taklaa, hieroo hanskaa vastustajan naamaan maalin edessä ja iskee kiekkoa verkkoon.
