En yleensä katso pelien lehdistötilaisuuksia. Tuossa “Tie finaaleihin”-videossa niitä oli sopivasti mukana. Ai että tykkään tuosta pätkästä joka on kuvattu Tapparan hävityn HIFK-välierän jälkeen. Tapola on niin rento ja hyväntuulinen, sanoisinko tulevaisuuteen uskova. Ei selittele, katsoo eteenpäin koko keholla. Ja hyvinhän se sarja meni.
Kyllä tästä finaalista nyt on aika positiivisen odottava olo. Joukkue on totta kai kova. Mutta isoin syy on luotto valmennukseen.
Intoa varmasti on, kun vihdoinkin on saanut kovat kortit käteen, eikä pelivuosia ole enää niin paljon edessä. Tämä pitää sitten myös käyttää ja samalla osoittaa olevansa voittava pelaaja. Eräs pari vuotta vanhempi kollegansa selvästikään ei pystynyt asiaa käsittelemään oikein.
Voittavat pelaajat, kuten vaikka Savinainen tai Lajunen, eivät ole sattumalta sellaisia.
Tykkäsin myös Mäntylän kysymyksestä: “Monestiko voitit sen boss fightin ensimmäisellä kerralla niissä konsolipeleissä?”
Näinpä. Luulen, että “Luulajaa” nähdään, mutta vasta myöhemmin sarjassa. Olen positiivisesti yllättynyt, jos nähdään jo tänään.
Odottelen illalle molemmilta tarkkaa puolustuspeliä ja vähän kyttäilyä puolin ja toisin, Tapparan kuitenkin ottaessa komennon kiekonhallinnan kautta. Vähämaalista ottelua odotan, joten laittakaa tulosvetoon 5-3.
Liiga with out a map podcastissa hyökkäys ja puollustus Tapparalle, veskat aikalailla tasan mutta tärkein osa-alue eli maskotti Pelsuille. Mukana myös Jorsti tarhan parkkipaikalta.
Kevyt, hieman hassutteleva ennakko jos ei jaksa kuunnella korkealentoisia analyysejä
Tätä samaa olen itsekkin tuumaillut. Noissa vitos- ja kutospeleissä Ilves vei välillä Pelsuja kuin märkää rättiä, mutta eivät saaneet millään maalia. Pelsujen puolustuspeli oli täysin kuutamolla ja tilaa oli ympäri Ilveksen hyökkäysaluetta ihan rajattomasti. Tappara ei jätä tuollaista tilaisuutta käyttämättä, ei varmasti! Ja uskon että Tappara pystyy vielä Ilvestäkin laadukkaampaan hyökkäyspeliin vielä useamman kentän voimin. Samoin kuin siinä kutospelin 5-3 ylivoimassa, Ilveksen ratkaisijat hyytyivät täysin. Ei tapahdu samaa Tapparalle.
Jos Tappara pelaa tasollaan ja Pelsut pelaa Ilvestä vastaan nähdyllä tasolla, niin pitäisi kyllä sarja kääntyä Tapparalle. Joku peli voi Pelsuille kääntyä jonkun pompun kautta yms., mutta kyllä kannu Tampereelle lopulta jää
Tämä on sarjassa yksi ratkaisun avain ja toinen on Pelicansin syöttöpelin tehoaminen Tapparaan. Pelsu myös omina vahvoina jaksoinaan vei Ilvestä kuin litran mittaa. Tuo sarja heilahteli ihmeellisesti hallinnasta toiseen ja lopulta aika vähän tuli sellaisia tasavahvoja jaksoja. Koko ajan toinen hallitsi pelin virtausta vahvalla otteella.
Ts. Tapparan PAPP ei saa repsahdella, koska Pelicans kyllä löytää välit ja tilat, jos niitä on.
Mulla on toiveena, että Lehterä ja Blood ei ole kertaakaan kentällä samaan aikaan ainakaan 5v5 pelissä. Siinä, kun on aika perhanan iso riski siihen, että Lehterällä jää sarja kesken.
Funtsin Tahdon Portailla, että Savinainen voisi olla nimenomaan Bloodin kanssa samaan aikaan.
Ei ärsyttämässä tätä, vaan siksi että Blood ei itse asiassa ole erityisen vahva kamppailija. Hän on vain todella kookas, mutta katselin Tapparassakin useita pelejä, jossa Pyörälät ja vastaavat uunottivat Beniä maalin edustalla. Ben sitoo ja halii, mutta Savinainen on just sellainen joka saisi lapansa sieltä esiin.
Pahiten Bloodilta menisi kela sykkyrään, kun Vellu täppäisi pari maalia sen hammassuojien loisteesta.
Blood ei tehnyt Ilves sarjassa yhtään voimallista ylilyöntiä - ainoa oli se polvella painaminen. Ei pelannut kenellekkään vaarallisesti ja tuskin uskaltaa pimahtaa finaaleissa. Edelleenkään Pelsu ei hänen poissaoloaan kestä. Riski on Bloodin joskus harrastama perstaklaus, johon 110kg antaa rutosti liike-energiaa.
Enää 3,5 tuntia. Sitten olemme valmiina. Jestas on tuntunut tää tauko pitkältä. Hyvä kun viimein saadaan kiekko jäähän. Toivon hyvää peliä, mutta ennen kaikkea haluan nähdä Tapparan voiton. Alkais jo!!
Tapola kertoi hyvin ja rauhoittavasti tämän kauden Tapparasta. Luotto on kova
”Kaikkiaan Tappara 2023 on hyvin itseohjautuva. Kaikki ylimääräinen vääntäminen tai säätäminen siitä, miten pitäisi pelata tai harjoitella, on poissa. Johtavat pelaajat ja joukkue ovat kauden aikana hyvin ostaneet valmennuksen haluamat arjen rutiinit sekä asiat, mitä halutaan tapahtuvan ja sitoutuneet niihin.”
”Joukkue on harmoninen ja henkisesti vahva, mutta silti pelitilanteessa äärimmäisen kilpailuhenkinen. Se antaa valmentajalle levollisen olon, kun voi keskittyä vain tukemaan toimivaa juttua”, Tapola kuvailee.
Tästä voi kyllä todella päätellä niin, että Tapola on ns. pelannut Liigan ja Tapparan läpi niin kokonaisvaltaisesti kuin mahdollista. Siinä mielessä varmasti henkilökohtaisesti virkistävää lähteä uusien haasteiden pariin. Onneksi saadaan vielä nämä finaalit nauttia tästä “täydellisestä palapelistä”. Sama Saksassa niin NHL kutsuu?