Toisaalta, taistelun tauottua nähtiin sitten taas se sympaattinen Hölö. Kai se on playoffien menestymisen paine ja “kaikki kivet käännetään” mentaliteetti, joka tuollaiseen ajaa ja varsinkin altavastaajan asemassa. Toisaalta tuollaisesta tulee myös piiloviesti omille, ettei ihan satasella luota pärjäämiseen pelillisin keinoin. Jäähytasapaino meni Pelsuille, joten ehkä se toimi. Toisaalta Tapparalla oli ihmeellistä jäähykurittomuutta tänä keväänä, että kyllä meilläkin painetta tuntui kypärässä, vaikka pelin jälkeen oltiin täynnä vankkumatonta uskoa.
Jostain syystä omassa katsomolohkossani ja ilmeisesti myös SO alariveillä oli kova tarve kritisoida Kaukokari - Heikkisen suoritusta. Mielestäni vetivät ihan kelpo pelin ja kaikissa jäähyissä oli perusteet viheltää. Toisaalta Blood kävi joka tilanteessa jäässä, eikä näihin sentään menty. Joku olisi voinut ekoissa peleissä uskaltaa antaa sukelluskakkosen, niin touhu olisi luultavasti loppunut. Niillä säännöillähän pelataan, jotka tuomarit antaa.
Siinä oli muuten toisenlainen iso draama lähellä, kun Ikonen päättikin röyhkeästi haastaa Ikosen, joka rikkoi Ikosta ja Ikonen joutui jäähylle. Tällä kertaa ratkaisu jäi myöhemmäksi, mutta mainio veljespari tämäkin.
Hölö sai kyllä ulosmitattua hurjat tehot ennakkoon keskinkertaiseksi rankatusta nipusta. Tästä tuomarikommentoinnista tai kommentoimattomuudesta pieni tai keskisuuri miinus. Tosin, sälyttäisin osan vastuusta Pennaselle; näkisin että juuri tuo sarja synnytti molempien joukkueiden ja valmentajien avustuksella tämän ilmiön. Pelicans nyt vain jatkoi tuolla linjalla myös seuraavaan eli tähän finaalisarjaan.
Näiden kolmen katkeran finaalihäviön ansiosta Tapparan perusta on niin kova. Tiedetään se toiseksi jäämisen tuska.
Esimerkiksi Ilves vasta opettelee huipulle (=finaaliin) pääsemistä. Mutta jos nämä tuskat siedetään ja otetaan opiksi ja mennään eteenpäin, on menestys muuallakin mahdollista.
Ei tarvitse arvuutella kuka on Tommi Niemelän esikuva. Jon Cooper. Lakimies Cooper löytää kaikesta konfliktin, pyörittää mediaa, aina asiaa tuomareille, kalastaa ja hyväksyy joukkeen ylikovan pelin. Taiston tauottua kätellään rehdisti ja tunnustetaan vastustaja. Hölö Niemelä - Suomen Jon Cooper.
Pari tilastopoimintaa ratkaisupelistä:
Lehterän aloitusvoittoprosentti 72,2%!
Bloodilla kolmanneks eniten peliaikaa ja +/- +2, kun vaikkapa Erosella -3.
Kemiläinen 18 laukausta (!), Pelicansilla eniten Blood ja 5.
Jouduin eilen pelin katsomaan läppäriltä, ku sattui samaan aikaan kalareissu, eikä mökillä ollut älytöllöä. No tänään kotona fiilistellyt sitten uudestaan kaiken eilisen. Olihan tuo peli huikea tunteiden vuoristorata. Ensin aivan mahtava draivi päällä, 3-0 taululla ja sit ihan ihme sulaminen ja lopulta ollaan tappiolla. Sit herra Savinainen!!! On ihan älytön äijä. Halli natisi varmasti liitoksistaan ajassa 59.59 ja sitä joudutaan nyt kesällä korjaamaan
Koko jengin vois käydä läpi ja kehua maasta taivaaseen, mutta tyydyn muutamaan. No Savi…ei varmaan tartte sanoo enempää. Sit Seppälä, ihan joutuu kipuilemaan tässä mestaruushuuman keskellä, ku tietää, että tämä ukko lähtee pois. Siks mulla oiskin julkinen pyyntö: “Poju”, laitappas nyt kiltisti kättä taskuun". Ajatelkaas, jos Anton ja vaikka Puhakka sekä Rauhala olisivat pelanneet viime vuoden tasolla pisteiden valossa. Esitys olisi ollut vieläkin jäätävämpi. KIITOS TAPPARA! Onnea kaikille Tapparafaneille! Onnea mulle
Siinä oli Tapolalta vähän peluuttamista mukana. Vaihtokierto enne ratkaisua oli Davidssonit, Rauhalat, Davidssonit. Hyvä momentum-vaihe menossa ja sitä boostattiin peluutuksella. Varmaan ajatus oli skipata nelosen vuoro ja pitää paine päällä.
Tämä. Kun tuomarit meni katsomaan kelloa videolta, sanoin vaimolle että kello nyt 11 sekuntiin ja kiakko jäähän! Nauratti kovin kun löysivät sen 0,1sec lisää…
Ei siinä vihainenkaan kannata, kukaan ei Tapparalta kolmea ottelupalloa vie päättyneellä kaudella ja tuomarit oli päätöksensä tehnyt. Onneksi suakin nauratti lopulta!
Savinaisen tasoitusmaalissa muuten väkisin näkyy myös kuusikon kokemus. Todella moni olis viimeistään Merelänä kulmassa pyrkinyt pelaan mahdollisimman nopeasti kiakon maalille. Mutta Tappara teki juuri kuten pitää, pää kylmänä ja rauhassa viivan kautta. Loppu on historiaa.
Kun ykskaks peli oli kolme nolla, minä joka en ikinä höpötä kenellekään mitään sanoin tuntemattomalle vieruskaverille hallissa: "ihan hyvinhän tämä on alkanu’.
Samassa tuli voimakas tunne, että Tapparankin konseptit sekoavat liian hyvästä alusta, kuten omanikin.
Myönnän että mulla oli kaiken sen riemun keskellä paha aavistus siitä, että nyt saatiin liian helposti nämä maalit. Kun Jämsen tälläsi 3-4:ään, olin aivan varma, että tämä oli tässä. Jollain epätoivoisella hulluudella sitä vain piti toivosta kiinni, ja hitto vie, se kannatti.
3-0 tilanteessa sanoin ettei tämä ole ohi kuin 60miuutin kohdalla ja oikeassa olin melkein.
3-3 tilanteessa sanoin että vaikka tekevät jopa 3-4 niin rinnalle tullaan ja ohi mennään ja olinkin onneksi oikeassa.
Hienolle sarjalle hieno päätösottelu ja kotihallissa, ratkaisemassa juuri oikeat tahot.
Savinaisen maalia hehkutetaan, mutta nyt kun tuo 59:59 on kelattu kaikista mahdollisista kuvakulmista, niin kylläpä oli Patrikainen kaukana siitä missä pitäisi. YLE:n Mestaruusjuhlissa näytettiin tämä sama kuvakulma, josta huomaa kuinka hänellä on koko kroppa Savinaisen vasemmalla puolella (siniviivasta katsoen) kun ohjuri lähtee Kemiläiseltä.
