Ihan finaalissa! 
Kehutaan ensin vastustaja. Erikoisen kauden syksyn konttauksesta kevään nousuun pelannut IFK pelasi varsin solidia kiekkoa kaikissa otteluissa. En olisi Lukko-sarjan perusteella uskonut tätä mitenkään, mutta suoritus oli kaikilla tavoin melko ehyt. Jossain toisessa todellisuudessa olisi mielenkiintoista spekuloida erilaisella playoff-puulla, esim. Ilvestä vasaan. Peltosen pisteet nousivat isosti. Jos pukuporras muistaa ensi kaudella ostaa myös pakkeja, niin kaikki on mahdollista.
Mutta toisaalta, Tappara voitti lopulta pelin kaikilla osa-alueilla, eikä jättänyt IFK:lle yhtään mitään: Viisikkopeli, kärkiyksilöt, erikoistilanteet, maalivahtipeli - kaikki Tapparalle. Jopa Petteri Sihvonen, joka yleensä laskee vain trapit ja viivelähdöt, noteerasi Tapparan vajaan liikkeen Helsingissä. Katkaisupelissä meni luisteluvoimakin jo selkeästi meille. Tappara teki tänään oikeastaan vain yhden isomman virheen ja sen ansiosta numerot menivät jänniksi.
Sanoisin, että viides matsi oli työmiesten ilta. Nimimiehet teki yhden maalin ja Ikosen ketju avausmaalin, joten suurin osa ajasta painettiin tiiviisti hommia päästä päähän. Jonathan pelasi ehkä parhaan pelinsä Tapparassa. Platt pystyi tuomaan lisäarvoa: Iso AV-aloitusvoitto Pakariselta, pari taklausta ja hyvä Melartin haasto maalilla. Kovalla työllä ja tiiviillä viisikolla pelin virtaukset pysyivät todella vahvasti Tapparan hallinnassa. Liike ja luisteluvoima oli erinomaista.
Jotenkin tässä joukkueessa on nyt aivan erityinen flow ja luottamus omaan tekemiseen. Kaikki taktiset valinnat onnistuvat, ihan sama miten ketjuja muutellaan ja kuka on sentterinä - aina toimii. Voidaan voittaa maalintekokilpailu, voidaan ottaa tällaisia työvoittoja. Mikään ei tunnu horjuttavan. Voittaakseen seuraavan vastustajan on jotenkin saatava Tappara pois raiteiltaan. Ainoa huolen aihe on terveiden senttereiden puute, mutta senkin kanssa on opittu elämään ja ihan kivasti on pärjätty. Finaaleihin kuitenkin toivoisi, että jonkinlainen permanentti löytyisi.
Tällaisen kollektiivisen huippuesityksen jälkeen ei sinänsä tekisi mieli nostaa yksilöitä, mutta yksi pelaajanosto on pakko tehtdä: Niko Ojamäki pelasi loistavan ottelun, vaikka tänään ei lämäriä paukuteltukaan. Porilainen pommikone käytti luisteluvoimaansa molempiin suuntiin - karvasi, taklasi, takakarvasi, puolusti, aiheutti jatkuvaa hyökkäysuhkaa. Toivottavasti Jukka Jalonen katseli matsia, koska tämä alkoi olemaan taas sen tason tekemistä, mitä voi Leijonien syvyysketjuihin miettiä.