Näistä huuteluista yms.
Aikanaan A-Junnujen 1-Divarissa vastustajan valmentaja huuteli katsomosta minulle todella painokelvotonta tekstiä. (En kerro paikkakuntaa tähän väliin.)
Aikani tätä kuuntelin.
Vedin hieman futistyylisen pausan, avasin ylimielisesti hyökkääjälle ristiin ja huusin perään katsomoon :" Vaiti nyt siellä katsomossa patarumpu, me koitettais sentään harrastaa liikuntaa täällä".
Huuteli vetävänsä minua (n.19v junnua) lättyyn, tuomari heitti kyseisen kaverin ulos katsomosta. Tuli valmentamaan kuitenkin omaan peliinsä myöhemmin. Nykyään otettaisi tilanne paljon vakavemmin ja itsekin selvisin jäähyittä. Ihmetytti tuomarin passiivisuus siinä(kin) tilanteessa, mua tosin vaan sytytti moinen ja pelasin yhden elämäni parhaimmista peleistä.
Kyllä mä sen muistan että välillä oli melko kyseenalainenkin meno junnuissa, ja ihan ekoina ala-divari kausina.
Muitakin tarinoita löytyisi, mm. eräästä Mäntän reissusta, toimin sillon kapteenina ja hommia riitti. Sain mm. nuuskamällin päähäni katsomosta.
4- ja 5- Divareissa olikin sitten todella hyvä urheiluhenki, oikeasti mainioine peleineen ja laadukkaine pelureine. Täällä on tosiaan niin paljon pelaajapoolia, että ihan laadukkaita kavereita riittää jokaiseen divariin, yleensä koottuihin kaveri/ex-joukkue yhdistelmiin, joissa on usein mieluisinta pelata. Jäähdyttelijöitä ihan huipultakin löytyy.
Viimeinen kausi itsellä oli 2014 lopussa, ainakin toistaiseksi. Eturistisiteet ei vaan kuntoutunut tarpeeksi hyvin. Säbä on mulla vähän kuin unohdettu unelmien morsian, mitä etäämmällä olen sen helpompi. Niin paljon jäi kuitenkin käteen, että ilolla muistelee. Tuli pelattua monia nykyisiä huippuja vastaan.
Edit. Säbässä on vielä se loistava puoli, että mitä vaan voi sarjatasoilla tapahtua nousujen ja laskujen suhteen. Vaihtelu on todella suurta ero sarjojen välillä, lisäks liitto on parantanut toimintaansa kuuleman perusteella