Tappara pelasi hyvän pelin, mutta hävisi. Niin käy joskus.
Muutama pieni lapsus kävi omassa päässä, mikä kuuluu alkukauteen. Valitettavasti Ilves rokotti niistä jäätävällä tehokkuudella.
Ylivoimia ei saatu hyödynnettyä, vaikka Tapolan sanoin tuomaristo uskalsi viheltää jäähyjä vielä kolmannessakin erässä. Sinne tarvitsisi keksiä jotain.
Langhamer on osoittanut olevansa eliittivahti, kuten ennakoitiin. Helppoja kiekkoja ei mennyt, niin kuin ei tietysti Heljangollekaan.
Morleyn paluu oli juuri niin iso asia kuin ennakoitiin. Mies taisi olla peräti kolmesti nokikkain maalivahdin kanssa, joista toisessa jäi kyselemään jäähyn perään. Hieman tuli tauoilla hallilla pohdittua sitä, että Tappara tarvitsisi muiltakin pelillistä johtajuutta. Liian paljon on yhden miehen varassa.
Myös Bertrand pelasi loistavan pelin ja mikä parasta, se palkittiin maalilla.
Ilves tosiaan puolusti tiukasti keskustaa ja iski vastaan. Tänään se toi tuloksen, mutta jonain toisena päivänä Tappara olisi sen yhden tai kaksi maalia tehnyt ylivoimista tai osunut läpiajoista kerran pari enemmän.
Kokonaisuutena hyvä viihdyttävä kiekkopeli, jossa oli aivan huikea tunnelma. Näki, että yleisöllä oli ollut taukoa.
Pelin ratkaisu oli se Ilveksen saama pelitapahtumien vastainen 2-3 maali, joka tuli, kun peliä oli enää vähän jäljellä. Se käänsi pelin, joka oli vahvasti Tapparan hallinnassa. Mutta toistetaan vielä jo monien sanoma asia, että tuollaisella pelillä Tapparalle tulee useammin voittoja kuin tappioita. Ilveksellä oli pöljä päivä. Ehkäpä Langhamerillakin.
Omaan silmään pomputti melko paljon. Paljon tuli jatkotilanteita, kun ei saanut vetoa liimattua. Toki veskan päätyöhän on torjua ja liimaaminen tulee sitten vasta sen jälkeen.