Seuraava mestaruus vaati alleen kolme hopeaa ja yhden kullan. Miettikää sitä työn ja tuskan määrää!
Kyllä - minä olen nyt dynastia-moodissa. Ja Leinonen näyttää oppineensa 2003-04 kauden virheistään. Tilinpäätöksissäkään ei ole mitään perusteita laihoille vuosille, eli nyt ylläpidetään taso. Kärppiin tulee Suikkanen, Lukosta lähtee kaikki ja IFK:llakin ainakin terävin kärki menee ihan mullin mallin. Toistaiseksi näyttää siltä, että Jyväskylän traktorilla on isot pelit mielessä ensi kaudella.
Eli keväällä 2017 juhlitaan taas.
Tuo kuva on todella upea. Jos joku atk taitoinen voisi vääntää tuosta taustakuvan, niin olisin kiitollinen.
Samaa olen tässä jo miettinyt. Olisi se kamalaa. Toki parempi finaaleissa kuin ym. sijoilla
Tämä ohje tehty W7, en nyt pääse käsiksi enää omaan W10:iin
Kannattaa klikata kuvaa ja sitten Lataa, niin saa täyslaatuisen. Ketjussa näkyvää on optimoitu.
Enkö juuri niin opastanut? Ainakin testasin, että ensin klikataan kuvaa, jotta saadaan kuva “täysimääräisenä” uudelle sivulle / samalle sivulle ja sitten tallennetaan koneelle. Ainakin stepeistäni näin ymmärsin.
Nyt on kaikki viime vuosien traumat heitetty kertaheitolla romukoppaan. Enää ei tarvitse muistella pahalla mielin aiempien kausien katkeria finaalitappioita vaan voi sanoa että nyt ne hopeamitalitkin saivat kultaiset reunukset.
Muutenkin voi suhtautua tulevaisuuteen paljon rennommin ja ehkä niitä mestaruuksiakin tulee jatkossa helpommin kun on rennompi fiilis koko joukkueen sisällä ja ympärillä.
Oli raskas neljän vuoden matka. Painajainen alkoi oikeastaan toden teolla siitä 5. finaalista Ässiä vastaan keväällä 2013. Loputtomasti jatkoeriä. Tapparalla 5-3 ylivoima ja vaikka mitä paikkoja. Ei mistään sisään. Sitten siellä on yhtäkkiä Savinainen kiekon kanssa Tapparan maalilla. Matkalla hallista parkkipaikalle tuntuu, että joka puolella on ■■■■■■■■■■■ porilaisia hitsareita. Tuntuu myös siltä, että tähän se taisi ratketa. Kun Barkovkin on loukkaantuneena, ja Porissa tuntuu olevan mahdotonta voittaa. Valitettavasti aavistus pitää kutinsa. Myönnän olevani huono fani, ja usko on jo mennyt kuudetta finaalia katsellessa. Televisio menee kiinni jo ennenaikaisesti, Metsolan imaistessa sen roikun sisään.
Seitsemänsien finaalien jatkoaikatappiot helvetin puolen Suomen Kärppiä vastaan… aivan käsittämättömän hajottavaa settiä. Pahinta oli, että ne sarjat antoivat niin paljon toivoa, vain tempaistaakseen sen viime hetkellä julmasti pois. Sarjassa siirtyminen 3-1 johtoon. 3-2 tilanteessa katkaisunpaikka kotipeliin. Seitsemännessä pelissäkin on vielä paikkoja ratkaista… No, seuraavana vuonna 1-3 tappiotilanteesta nousu tasoihin 3-3, nyt varmaankin momentumin on pakko olla meillä? Lopulta mistään ei ollut mitään apua.
Nyt lopulta voi unohtaa nämä katkerat kokemukset, ja todeta, että näinhän tämän pitikin mennä. Voitto ei olisi näin suloinen, jos se olisi tullut helpolla. Ja minkälaisia tarinoita saatiin! Pääsiäismunaennustus toteutui, tieltä raivattiin sarjan kovimmat joukkueet Lukko, Kärpät ja HIFK. Kaksi kovinta vieläpä ilman kotietua. Patrik Laine laittaa kiekon postimerkin kokoisesta aukosta 10 sekuntia ennen ottelun loppua ja tasoittaa ottelun, Haapala ratkaisee jatkoajalla! Seuraavassa pelissä Laine ajassa 59:59, mutta nyt Kärpät vie jatkoajalla. Edessä on pelätty 7. ottelu Oulussa, mutta nyt Tappara vie sen ja vanha vainooja on lyöty!
Finaalisarja alkaa, ja Tappara on ihan jaloissa. Miten näin voi käydä? Studiossa Rantanen ja kumppanit ■■■■■■■■■■■ melkein avoimesti. Kärsimys ei ollut vieläkään jalostanut lyhytpinnaista fania tarpeeksi, sillä 3. finaalissa HIFK:n 4-0 maalin jälkeen tv meni kiinni. Ehkä kuitenkin jotain kehitystä on tapahtunut, sillä tajusin, että kolmen ottelun jälkeen sarja on kuitenkin vain 2-1 HIFK:ille, ja tässä on edelleen hyvät mahdollisuudet.
Koittaa toisen kerran 4 finaalikevään aikana se paikka, mestaruuden ratkaiseminen kotiottelussa. Tällä kertaa joukkue on valmiina, ja niin tuntuu olevan kannattajatkin. Hakametsän täyttää raivoisa kannustus ja positiivinen mestaruusjuhlien odotus, tappion pelon sijaan. Vain pari kertaa vanhat haamut nousevat vielä pintaan. Toinen on heti alussa, kun HIFK menee “hieman” pelitapahtumien vastaisesti johtoon. Se selätetään nopeasti Laineen ja Haapalan maaleilla. Toinen hetki on tietysti aivan lopussa, kun mestaruusjuhlat keskeytyvät karusti ennen alkuaan, ja seuraa loputtoman tuntuinen videotarkistus. Lopulta sekin on vain kirsikka kakun päällä, yksi uskomaton käänne lisää Tapparan uskomattoman hienolla mestaruustaipaleella.
13 vuotta on pitkä aika odottaa, mutta on syitä, miksi kannatti odottaa juuri tähän kevääseen:
Älä hätäile, jospa toimisto on hereillä, ja ensi kerralla kun taidtellaan kullasta tosissaan, älytään vaihtaa kypärät tummiksi taas 
Tapparan kannattajapohjan traumatisoituminen oli yksi syy, miksi en lähtenyt vanhan foorumin ketjuja tänne siirtämään. Jonkinlainen antikliimaksi oli 2014 finaalitappio ja sitä seuranneet episodit, kuten mm. Ville Niemisen Rauman reissu. Muutama negailia-provokaattori on täältäkin pitänyt heittää pihalle, ilmapiiriä myrkyttämästä.
Ei olisi sopivampaan saumaan voinut foorumin resetointi osua. Toivottavasti jatkossa vallitsee uudenlainen, positiivisempi Tapparalaisuus. Vähän faktoja:
Kaikki ei tietenkään ole mennyt kuten elokuvissa. On ollut floppihankintoja, tappioputkia ja hävittyjä finaaleita. Tästä huolimatta olisi kenties aika pahimpienkin nega-niilojen myöntää, että Tappara on viime vuodet tehnyt asioita helvetin hyvin.
Itseasiassa nuo keskiarvot ovat Liigan parhaat valitulla ajanjaksolla. Repikää siitä, negailijat.
Itse resetoin oman kannattamiseni finaalisarjan huonoina hetkinä, kävi liian raskaaksi itselle ja vieruskavereille.
Päätin unohtaa tulostaulun ja nauttia onnistumisista, alkaen perille menneestä syötöstä, hyvästä vaihdosta, hyvästä erästä jne…
Ja että mää tuuletin tossa yks ehtoo viimmeviikolla 
Itselle tämä neljän vuoden jakso on ollut kannattajaurani hienointa aikaa. Samalla viivalle menee toki 1999-2003. Tuo tasan neljä vuotta sitten, 2.5.2012 pidetty joukkueen julkistamistilaisuus oli itselle se signaali, että nyt loppuu pelkkä puskista huutelu, nyt on myös kannattajien aika laittaa kortensa kekoon. Siitä lähtien seuran tekemisessä on ollut niin jäällä kuin toimistollakin valtava ero vaikkapa vuosiin 2009-2012 tai 90-lukuun. Kuten Teme Aaltokin totesi niin Tapparalla on ollut realistinen mahdollisuus voittaa mestaruus joka vuosi. Tästä syystä itselläkin välillä vaatimustaso veti hieman yli. Joka kausi on pelillisen alamäen aikoihin joutunut skippaamaan pelin tai kaksi.
Syksyllä 2013 Sammonkatua kävellessä kohti ensimmäistä ET-peliä tuli vielä mietittyä, että oli se mestaruus ollut otettavissa. Mutta tuosta pääsi nopeasti yli, vastustaja oli vain parempi.
Seuraavan kevään pettymys oli varsin rankka. Kaikki oli ladattu kotona pelattavaan kuudenteen peliin. Jo viiden minuutin jälkeen näki, että joukkue on aika väsynyt; paljon kiekonmenetyksiä, harhasyöttöjä ja helppoja virheitä. Tämäkin peli hävittiin vain maalilla, kuten se seitsemäskin.
Vielä marras-joulukuussa Hakametsän käytävillä näki ja aisti pettymyksen. Osin käynnissä olleen kauden surkeuden vuoksi. Tuosta nousu taas finaaleihin oli huikea tarina. Kruunu vain jäi puuttumaan.
Ennen kauden 2015-16 alkua media jauhoi Tapparaan jonkinlaista häviäjän leimaa. Faktahan on kuitenkin se, että Tapparan on joka vuosi pitänyt voittaa useampi miljoonan kalliimmalla jengillä operoiva ryhmä playoffeissa. Omissa papereissa Tappara on ollut sarjan kovin urheilullinen toimija nämä neljä kautta. Viime syksynä olin monen muun Tappara-kannattajan kanssa seuraamassa CHL-peliä Sveitsissä. Isompaa pettymystä ei ollut havaittavissa, ei kannattajissa eikä pelaajissa. Tappara pelasi hienoa hyökkäyspeliä. Sarja alkoi ja lokakuun lopussa oli vieraspeli Tepsiä vastaan. Kaikki toimi elokuvissa. On tässä taas mahdollisuus. 26.4.16 klo 21, jumalauta on tää mahtavaa.
Toivottavasti toimistolla laitetaan vain lisää puita pesään.
Pitää tästä traumatisoimisesta myös sen verran mainita, että ehkei sitä hopeaakaan ihan niin paljon tarvitsisi masentuneena märehtiä. Itselläkin meni murehtiessa aina tuonne heinä-elokuulle asti. Harmittaahan se kun lähelle pääsi mutta nyt ne hopeatkin kirkastui. Ei täälläkään kukaan Hifk:lle naureskele eikä aliarvioi heitä hopean takia. Hieno sija sekin on.
Jännä homma, kuinka yksi mestaruus voi kaiken muuttaa. Nyt katson ja muistelen ihan mielelläni näitä hopeisiakin keväitä. Masin maali game 6, viime sekuntien ratkaisut Ässiä vastaan, kaikki. Oikeastaan ainoa, joka harmittaa on se, kun muutama pelaaja jäi ilman sitä kirkkainta, vaikka oli usempaan kertaan hopealla. Metso, Olli, Jore jne. tsemit heille.
Yksi kevät teki kaikista noista pettymyksistä vain vaikeita hetkiä polun varrelle, joka lopulta päättyi glooriaan, kun Jugi nosti 
ilmaan, ja koko tori velloi sinisenä ja oranssina. On tää melkosta. Ensi kaudella pystyy jopa vähän nauttimaan pudotuspeleistä. Ei olla enää hopeakahvara, vaan p#rkele Suomen mestareita.
Niin totta! Kuinka voikin joku pukea sekavat ajatukset ja tunteet sanoiksi?? Vielä noin lyhyesti ja napakasti. Niille hopeille tuli tosiaan kultareunukset 
Onhan tää neljän vuoden periodi ollut silkkaa kärsimystä tavallaan ja siinä suhteessa että aina se toinen Tamperelainen on päässyt paremmalla fiiliksellä kesän viettoon mutta ei siis enää ja hyvä niin.
Pienenä knoppitietona myös se että aika hiljaa ovat olleet tänä keväänä eikä voi kun nauttia.
ja toisella tamperelaisella ollut niin paljon pidempikin kesäloma.
Mä teen nyt sen, mitä torijuhlien aikaan uhosin: suljen tämän ketjun. Neljän vuoden traumat on uskoakseni purettu. Jos alkaa ahdistaa taas joskus, uuden ketjun voi avata. Eiköhän mestaruushumun hattarapilvellä kuitenkin hetki leijuta toivottavasti kuitenkin kukin. 