Tappara on hidas. Pelinopeudeltaan todella hidas varsinkin, jos vertaa Kärppiin. Liikkuvin pakkimme (jos Rantakaria ei lasketa) Utunen ei kokoonpanossa. Talentti Simontaival penkitetään virheestä - todellista old schoolia.
Nopea jalkaiselle kamppailupelaaja Sami Moilaselle ei anneta näyttöpaikkaa edes LeKissä. Onko loukkaantunut? Jos ei miksi hänet sitten hankittiin?
2 tykkäystä
Mun mielestä tälle annetaan nyt aivan liian iso arvo. Jokainen valmentaja ja joukkue toimii omien arvojensa ja toimintatapojensa mukaan. Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Tapparassa katsottiin, että tällä kertaa tämä toimintatapa on paras pelaajalle ja tätä kautta pelaaja saadaan keskittymään ja miettimään omia ratkaisujaan kentällä.
Oppirahat täytyy maksaa ja jokainen johtaja ratkaisee sen oman toimintatapansa itse. En minäkään erityisesti pidä siitä, että virheestä nuoret pelaajat penkillä, mutta kyllä Rautakorpi näissä tekee ihan samalla tavalla kaikille pelaajille. Virheistä joutuu sivuun kolmannessa erässä.
Yksittäinen asia valmennettavan ja valmentajan välillä. Kaikille ihmisille ei toimi sama toimintatapa. Johtajan täytyy aina ratkaista, että miten se hoidetaan juuri tämän yksilön kanssa. Ihmisiin ei ole manuaalia, jossa voisi sanoa automaattisesti, että yksi tapa tehdä asioita on parempi kuin toinen.
Peliä en nähnyt, mutta nyt katsoin maalikoosteen. Hienoja vetoja oli maalit. Nyt näytti Tapparakin laukoneen paljon.
Etukäteen veikkailin, että Tappara voittaa pelin, koska viime kaudellakin oli minusta aina parhaimmillaan, kun oli kovat vastustajat. Yleisöä näytti olleen aika tarkalleen saman verran, kuin eilisessäkin pelissä. Vaikka eletään vasta alkusyksyä, niin halliin saatiin kahtena peräkkäisenä päivänä yhteensä melkein kymppitonni ihmistä.
Kyl tässä nyt jotain palaveria ehkä kaivataankin. Niinku että halutaanko tässä nyt tämä H*vetin pitkä runkosarja nihkeillä pimeästä illasta toiseen vai samalla vaivalla nauttia voittamisesta ja maisemista ja tehdä illasta toiseen yhteistä juttua täysillä?
Tää jälkimmäinen vaihtoehto olisi ainakin henkisesti ihan tosi paljon kevyempi sekä joukkueelle että meille kannattajille.
Sen verran voidaan päivittää, että nyt on jätkät poistunut tasaisena virtana hallilta.
3 tykkäystä
Kauden ensimmäinen “palaveri”? Näitähän oli joku vuos takaperin noin joka toisen pelin jälkeen.
2 tykkäystä
Santtu varoitus!
5 tykkäystä
Juu kokoonuttiin pelin jälkeen koppiin. Kapteenikin oikein oli äänessä. Todellinen hätäkokous. Älkää antako klikkejä tollaselle.
No jee. Aamu(Ilta)lehdeltäkin vaihteluksi sellaista stereotypiauutisointia, ettei noita erota oikeastaan toisistaan, menevät samaan. Valmentajien retoriikat sellaisenaan ja vähän kehonkieltä päälle - olen huolissani. 
Eipä ole peli kohdillaan, hyvä jos sitä työstellään.
Käsittämätöntä että kotiottelu ja kaksi ekaa erää tuommosta fleguilua. Kolmanteen erään saatiin jonkilainen tunne mukaan. Mikä siinä on niin vaikea saada tunne mukaan alusta asti? Ymmärrän sen, ettei sitä aina löydy, mutta kun Tapparalle tuo sattuu kovin usein.
1 tykkäys
Kuusi vuotta putkeen kärjessä, tai syksyn sateisen ilmat eivät vain sytytä. En kyllä ymmärrä miksei, varsinkaan ammattilaisia. Jos sinulla on palo ja intohimo, niin jo on kumma jos se ei näy kentällä.
1 tykkäys
Veteen piirretty viiva. Olen pitkästä aikaa itse taas jaksanut työstää ihan toisessa lajissa (ei mennä siihen tarkemmin) pitkän tauon jälkeen omaa tasonmittausta. En ole pelannut rehellisesti varmaan kolmeen vuoteen kunnolla ja se joskus saavutettu taso on kaukainen muisto vain.
Joka tapauksessa olen itsestäni ainakin huomannut ihan yksilölajissakin, että oikeasti halun ja yliyrittämisen välillä on niin pieni viiva, joka on veteen piirretty, että optimaalisen tilan hakemiseen menee aikaa. Vaikka haluaisitkin ja olisit latauksessasi aivan tapissa niin siitä huolimatta tekemiseen hiipii sellainen, että mitä jos.
Tuollaista jumia ei mielestäni treenaamalla tai treeneissä avata vaan se aukeaa onnistumisilla ja peleillä. Pelkällä tsempillä ei selviä kovatasoisissa sarjoissa yhtikäs mihinkään. Kun on kyse joukkuelajista ja siinä on kymmenen jätkää, jotka tietävät mitä pitäisi tehdä ja kaikki teoriat ja kuviot on kuivaharjoiteltu valmiiksi niin tositilanteessa tulee herkästi paljon miettimistä ja se pelaaminen ei tulekaan enää selkäytimestä.
Itse olen todennut tuohon parhaaksi lääkkeeksi aivan rehellisesti sen, että lisää työtä (oli laji mikä tahansa.) Kaksi steppiä taaksepäin; perusasioita kuntoon. Puolusta hyvin, keskity puolustamaan hyvin - kun puolustat hyvin ja pystyt kestämään painetta siellä alhaalla niin kyllä siitä sitten rupeaa peli aukeamaan. Mitään oikotietä tuohon ei ole. Tuollainen tulospaine joukkueen ympärillä ja joukkueella kovat omat odotukset ja itseluottamus on nyt aivan riekaleina. Kyllä siinä vaan täytyy malttaa tehdä arkista työtä ja laittaa asioita vähän kerrallaan kuntoon, mitään ihmelääkettä siihen ei ole.
Siinä stressitilassa eläminen ei ole helppoa ja sitä ei pureta sormia napsauttamalla. Yksilöt vielä reagoivat siihen stressiin eri tavalla. Huononkin pelin sisällä voi olla onnistujia kuten tänäänkin oli.
1 tykkäys