@Sardion erinomainen pohdiskelu. Tällaisia lisää muiltakin, kiitos!
Rautakorpi on kova valmentaja, mutta hänellä on tiettyjä heikkouksia valmentajana, jotka ovat toistuneet aika usein ja monessa eri organisaatiossa. Rautakorven johtamismenetelmistä minä en tiedä mitään, joten niihin on oikeasti paha ottaa kantaa, mutta Rautakorpi on tietyissä asioissa jopa rasittavan jääräpäinen.
Kolme osa-aluetta haluan korostaa, jotka ovat aika tyypillisiä Rautakorven ns. sokeita pisteitä:
- viivapelaaminen - pakeilla on viivalla tiettyjä lainalaisuuksia, joita pitää noudattaa orjallisesti. Tapola antoi viivapelaamisessa enemmän luovuutta ja antoi enemmän tilaa virheille. Rautakorpi penkittää viivavirheistä aika herkästi, varsinkin, jos johtavat maaliin
- maalivahtipeluutus - yksisilmäinen peluutus yhdellä maalivahdilla, joka ei palvele ketään. Vaikka olisi kaksi tasavahvaa niin silti pakonomaisesti valitaan pelaavaksi yksi
- sentterihierarkia - muutama kausi sitten Rautakorpi yritti väkisin ajaa Malista ykkössentteriksi tutuin tuloksin, Tapola yritti samaa ekalla kaudella kunnes ymmärsi, että ei tule riittämään - väkisin peluuttaminen väärässä roolissa luottaen siihen, että jossakin vaiheessa verkko heiluu ja onnistumisia tulee on hieman vanhanaikaista - sama ongelma toistuu nyt Jasun kanssa; väkisin ajetaan kakkossentteriksi tuohon jengiin ja kantokyky ei vaan riitä siihen rooliin. Samaan aikaan muita senttereitä sementoidaan paikoilleen väkisin ja esim. M. Järvinen ei saa laajempaa mahdollisuutta edes yrittää
Rautakorven luotto on näissä kolmessa kohdassa äärimmäisen epäloogista, mutta samalla se on kuitenkin erittäin säännönmukaista. Nämä ovat asioita, joissa Tapola oli yksiselitteisesti oppi-isäänsä parempi. Mielipide oma.