Ok. No ei sitten kun uuden seuran etsintään.
Älä nuolaise ennen kun tipahtaa.
Eihän näin tule tapahtumaan. Toisaalta asia on niinkin, että M. Järvisestä täytyisi saada enemmän irti ja hänen paikkansa ei ole silloin nelosessa. Kyllä se Jasu aika tärkeitä maaleja on männä vuosina kirvesrinnoile tehnyt. Ja vielä osaltaan aika räkäisiä, joita pitkissä playoff sarjoissa tarvitaan. Eli ei Jasua Lekiin tai muuhun liigaseuraan.
Tapola osasi todella hienosti ottaa rosterista paljon irti. Sekoitteli ketjuja tarpeen vaatiessa, välillä ihan vain, jotta tavalliseen tiistaipeliin saisi jotain extralatausta. Todella hienoa peluuttamista, jossa roolitukset ovat kunnossa, kärkipelaajat saavat isoa vastuuta ja hyvän pelin pelanneita laitettiin lopussa kentälle ja tiivisteltiin tarvittaessa. Kärsivällisyys on hyve, mutta toisaalta ketjumuutos ei tarkoita sitä, että joku on epäonnistunut. Ärsyttää ajattelutapa, jossa muutos tehdään vasta sitten, kun on kantapään kautta koettu, että se on parempi vaihtoehto.
Esimerkkinä viime vuoden playoffseista erinomaista peluutusta, kun Nurmella ei vain kulkenut, niin Kuusela siihen tilalle YV:lle - ei sotkettu sen enempää, ja seuraavaan peliin saatettiin palata taas vanhaan YV-malliin. Toisaalta Otso vaihdettiin ykkösylivoiman viivaan KalPaa vastaan finaaleissa ja täräytti heti maalin - mutta ei siitä ylivoimasta Kemiläistä kuitenkaan pois otettu seuraavaan peliin.
Juuri tällaisia pelinsisäisiä juttuja, joilla on mestaruuksia voitettu. Tapola oli näissä Rautakorpea nähdäkseni edellä ihan helvetisti. Lisäksi yleensä Tapola teki niitä samoja muutoksia rostereihin, mitä valtaosa palstalaisista tekisi. Nopeasti ajateltuna, ainoastaan Lingletin käväisy viime kaudella oli peluutukseltaan mielestäni jotenkin epäreilua ja outoa, mutta ei hän kauaa ollutkaan.
Itselläni on muutama pointti, jotka tästä syyskaudesta on jäänyt ihan selkeästi peluutuksen vuoksi vähän häiritsemään:
- Kolme ylivoimapakkia. Eikö mitenkään saada toista ylivoimaa toimimaan kahdella pakilla?
- Jasun yltiöpäinen peluutus, kun taas M.Järvinen saa todella pientä vastuuta. Molemmilla kasassa yhtä vajaa sama määrä pinnoja. Jasun +/- on nolla, MJärvisen +9. Miksi ei anneta mahdollisuutta MJärviselle naulata ykkössentterin paikkaa itselleen, vaan jääräpäisesti Jasu vetää niitä minuutteja kahden lähes KHL-tason laitureiden kanssa, ja ketjun peli tökkii? Tai Rauhalaa, joka on tehnyt paljon enemmän pisteitä ilman ylivoima-aikaa ja pienemmällä peliajalla
- Maalivahtipeluutus
- Redenbach, joka oli alkukauden nähdäkseni paras sentteri, aloitti 62% ja pelasi noin 10 min per peli
En löydä peluutuksesta punaista lankaa, joka Tapolan aikana oli aina ihan nähtävissä. Se jotenkin häiritsee itseäni.
Jos tätä foorumia lueskeli viime kaudella, niin ei ollut järjen hiventäkään Jussin peluutuksessa tammi-helmikuulla. Vielä poffeissakin Kivi pyyhki Tapolalla jäätä.
Yleisesti tähän keskusteluun. Kyllä muakin korpee vähän esim. Zaborskyn tehottomuus. Mutta, kun jääkiekko on joukkuepeli ja Tappara ymmärtääkseni lähenteli juuri historiallista voittoputkea tehden putken aikana jopa ihan ok määrän maaleja, niin tämä rosterin toimimattomuuskeskustelu on minusta hieman ylimitoitettua.
Tottakai aina on viilattavaa ja parannettavaa. Ylivoima esimerkiksi on tehotonta jne.
Keskustelua ehkä käydään sen takia, että ihan kaikki ei ole kuitenkaan niin hyvin kuin voittoputki antaisi ymmärtää. Minä en ainakaan omassa keskustelupanoksessa ota mitenkään huomioon vallitsevaa tilannetta sarjataulukossa.
Joukkueena homma on pelannut hyvin ja pisteitä on tullut erinomaisesti. Peli on voittavaa. Tappioputkessa kannattaa kurkistella tuloksen taakse, koska silloin sieltä yleensä löytyy myös paljon hyvää, mutta voittoputkessakin kannattaa kurkistella tuloksen taakse.
Tappara on puolustanut erinomaisesti monessa pelissä ja voittoja on käännetty erinomaisesti tai kiitettävästi. Kaiken tuon takana kuitenkin huomataan selkeitä osa-alueita peleissä, jotka herättävät itse asiassa tulostakin enemmän toivomisen varaa. Peli on voittavaa, mutta samalla pelissä on merkittäviä osa-alueita, joissa ollaan tällä hetkellä suhteessa kovimpiin kilpailijoihin jäljessä.
Yksilötasolla emme keiku pistepörssin kärjessä ja monella pelaajalla on aika vähän tehoja. Huomioiden sen, kuinka paljon on pisteitä on peräti yllättävää, kuinka moni pelaaja on tehoton.
Henkilökohtaista alisuorittamista on vieläkin aika paljon:
Kemiläinen
Elorinne
Zaborsky
Ojamäki
Nurmi
M. Järvinen
Ylisuorittamista:
Jasu
Rauhala
Muutoin normisuorituksia aika paljon. Ongelmakohtia selkeästi ainakin yv, alivoima taas toimii erinomaisesti. Hyökkäyksien rakenteessa on laadukasta vastusta vastaan paljonkin tekemistä vielä. Ollaan oikealla tiellä, mutta pahasti matkalla vielä. Voittoputkessakin pitää huomioida nämä tekijät eli potentiaalia on varastossa vielä rutkasti. Hyvä asia on se, että peli on voittavaa ilman realisoitumista, mutta koko potentiaalin realisoituessa ollaankin aika lailla pysäyttämättömiä.
Kyllä keskustelua saa käydä. Yritän vaan muistuttaa, että sitä käytiin ihan helkutisti viime vuonnakin, mutta nyt Tapola on kuitenkin paljon Rautakorpea parempi, koska tulos.
Itse asiassa viime vuoden poffit ja koko kevät oli pelillisesti yhtä tuskien taivalta kolmannen finaalin vikaan erään asti kunnes Otso räjäytti pankin omalla henkilökohtaisella yksilösuorituksellaan
Sama täällä. Itsekin aina välillä ihmettelen Humppatukan pelitavallisia valintoja ja ketjukoostumuksia. Tapolan toiminta näiden suhteen miellytti selvästi enemmän, vaikkei homma hänenkään johdollaan aina sujunut kuin tanssi.
Itse olen Järvisen Mattia eniten kritisoinut viime aikoina. Voi olla, että olen liikaa nostanut yhden kaverin tehottomuutta. Olisihan sitä voinut kritisoida muitakin - ei Zabon, Krissen, Ojamäen jne. tehopistesaldokaan tyydytä. On totta, ettei Järvinen edes ole saanut kunnon saumaa (en nyt alkukauden ketjuja enää niin varmaksi muista). Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä Zabon ja Krissen kanssa. Voi olla, ettei toimisi. Ehkä Jukankaan mielestä kaveri ei ole riittävässä iskussa tällä hetkellä.
Jos se Massilla Zabon ja Krissen kanssa loksahtaisi, niin ketjuthan olisivat helppo muodostaa. Muut ketjut vain muotoon:
Repo-JMJ-Jugi
Niko-Otto-Jere
Luoto-Jasu-Nurmi
En ole silti halunnut Rautakorven metodeja liikaa kritisoida, koska luotan siihen, että homma loksahtaa uomiinsa ja Kärpät ja muut kyllä jyrätään materiaalinkin turvin keväällä. Lisäksi en muutenkaan halua luoda liigaa negailmapiiriä tänne tai ylipäätään itsestäni, kun kuitenkin pohjimmiltani olen optimisti.
Mutta samaa olen pohtinut kuin @Sardion ja @Acetho. Riittävätkö sentterit? Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että ei. Kristallipalloni kertoo, että MJ on kevääseen mennessä muualla ja tilalla uusi sentteri, joka on toivottavasti “Ramstedt” tai “Green” tai jotain siltä väliltä. Toki todella toivon, että Järvinen sen johtavan sentterin viitan ottaa ja ettei vahvistuksia tarvittaisi. Toki tässäkin tapauksessa sitten Jukka haluaisi aivan varmasti vahvistaa laituriosastoa.
Entä löydetäänkö pelitavan kehittymisen ja oikeiden ketjujen löytymisen myötä vielä se yksi napsu, jonka myötä päästään sellaiseen vauhtiin, että neljästi meitä ei keväällä ottelusarjassa kaadeta? Luotan siihen, mutta kieltämättä syksyn vire herättää myös epäilyksiä - lukuisista voitoista ja kakkossijasta huolimatta. @peterra mielestäni sanoikin hyvin, että heikommat jyrätään jo melkein materiaalin tuoman rutiinin turvin, mutta päävastustajia vastaan ollaan enimmäkseen oltu perässä. Se ei ole hyvä merkki.
Viime keväänä puolivälierissä kuudennen pelin jatkoajalla joku Ilveksen laukoma pomppu sisään, niin Tapola olisi ollut floppi fanien silmissä. Onneksi etenkin Domi oli mies paikallaan kovassa paikassa.
Nämä on pienestä kiinni.
Sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Puhe oli peluutuksesta, enkä mitenkään kiistä sitä, ettei vaikeita aikoja Tapolan aikana olisi ollut, mm. Ilves -sarja oli nihkeä. Peluutus oli kuitenkin Tapolan aikana jotenkin paljon rationaalisempaa, selkeämpää ja johdonmukaisempaa.
Oli Rautakorven peluutuksesta mitä mieltä tahansa, ei voi väittää ettei se toimisi. Kukaan ei voi tietää, toimisiko palstan peluutus paremmin kuin Rautakorven. Ymmärrän pointtisi, mutta eiköhän Rautakorven peluutuksessa ole tavoitteena naulata ketjut ja kentälliset hyvissä ajoin? Ilman loukkaantumisia näin ainakin usein ollut.
Vaikka hokia hiukan seuraankin niin paas nyt hiukan aukasten enenmän näitä lainalaisuuksia. Sen olen huomannut kyllä että Jukka olisi kyllä pärjännyt jo muinaisessa Egyptin valtakunnassa työnjohtajana vallan mainiosti
Lähinnä tarkoitan mikä esimerkiksi on ero viimekauteen? Saravo ja Bonsa(tuletakaisin) nyt ei muistaakseni sen isompia vapauksia tainnut käyttää?
@Tuoppa Tapparan pakit seisovat (edelleen) viivalla kuin tapit tasakentällisin. Pakit eivät nouse (edes paikan saadessaan) ylös vaan pitävät paikkansa. Pelipaikattomuus on täyttä historiaa.
Siitä lähtien, kun viivat siirrettiin ja keskialuetta pienennettiin viivalta ei oikeasti tehdä maaleja, joten pakkien henkilökohtainen taito nousee erittäin suureen arvoon, kun heidän pitää uskaltaa haastaa maalitilaa tehdäkseen laituria.
Alkukaudesta esim. Rantakari lähti rohkeasti haastamaan omaa laituriaan, voitti taistelun, mutta menetti kiekon toisinaan. Siitä tuli pari maalia, joista seurasi joka kerta penkitys. Tämä ei ole pelaajille hyvä viesti. Jos pakki ei uskalla lähteä viivalta nousemaan ja haastamaan laituria niin maalipaikkaa on täysin mahdotonta sahata. Tällöin peli menee rännittelyksi eli toimitetaan takaisin päätyyn ja sieltä ei maalipaikkaa kyllä väännetä. Lopulta kiekko puretaan keskialueelle pleksin kautta vastuksen toimesta.
Viime kaudella siellä uskallettiin viivalla haastaa. Tätä harrastivat mm. Kemiläinen ja Rantakari. Näistä tilanteista tuli runsaasti maalipaikkoja ja aniharvoin kiekon menetys. Tällä kaudella leftin pakit ovat vieläkin parempia, joten he kyllä uskaltavat haastaa, jos siihen annetaan lupa. Sellaista lupaa ei ole oikeasti taaskaan irronnut. Jos pakki ei uskalla viivalla haastaa laituria keskelle niin tilaa ei synny. Voit heittää sinne päätyyn vaikka 7x ja niistä tulee maalipaikka yksi kymmenestä.
Jos pakeilla on henkilökohtaista taitoa, jolla haastaa sinne keskelle niin haastetaan sinne eikä vaan rännitellä. Rännittäminen on se varma ratkaisu ja Tapparalla se on se pääasiallinen ratkaisu. Jos Salosella olisi parempi veto, hän olisi Tapparan paras pakki. Hän uskaltaa haastaa viivalla laadukkaasti ja ohittaa oman miehensä ja tästä ei ole vielä kertaakaan seurannut maalia omiin. Mutta jos tätä tapahtuisi useammin se johtaisi todennäköisesti myös maaleihin omassa päässä, joten pelaajia suositellaan varmaan ratkaisuun. Ja pelaajathan valitsevat varman ratkaisun eli rännityksen, juurikin siksi, kun esimerkit tältäkin kaudelta antavat osviittaa, että epäonnistumisesta siinä seuraa penkitys loppupeliksi.
En tiedä, voinko edes keksiä työelämästä kornia esimerkkiä. Tuo on vähän sama kuin se, että sinulle kerrotaan töissä, että pyydä asiakkaalta palautetta ja sen jälkeen, kun saat palautetta sinulle kerrotaan, että sait vääränlaista palautetta, joten älä kysy sitä enää. Liigassa on puhuttu kyllästymiseen asti siitä, että pitäisi pelata rohkeammin, mutta aika harvalla valmentajalla on oikeasti kanttia antaa pelaajien pelata rohkeasti. Ja ainoastaan niitä virheitä tekemällä voit oppia tekemään sen haastosi silleen, että sitä virhettä ei tule.
Oli kyllä loistava kirjoitus, kiitos. Samalla vastasit ihmettelyihini että miksi se on tällä kaudella sitä melkeinpä jatkuvaa rännitystä. Ei tarvi kyllä ihmetellä enää.
Tänään viimeksi kävi suurinpiirtein noin
Hyvin aukastu tämä asia, Kiitos siittä. Tuon suuntaisia huomioita olen tehnyt myös itse
Kohta voikin toivottaa Prosentti kiekko VOL.2 Tervetulleeksi…
Joo, ymmärsin sinun kommenttisi. Mutta juuri peluutustahan täällä (et välttämättä sinä) kritisoitiin aivan valtavasti tammi-helmikuussa. Ketjut olivat käytännössä joka pelissä erilaiset.
Mutta tosiaan kohtuu hyvin on meillä mennyt nytkin, että olisiko mennyt vielä paremmin eri lailla peluuttamalla?
Jatkoa ketjulle HPK - Tappara 11.03.2017 (La):
Tämmöistä mm. kirjoiteltiin maaliskuussa. Silloinkin hieman epäiltiin loogisuutta ja järkeä peluutuksessa.
Juurikin näin pakkien osalta. Lisäisin vielä, että toinen vaihtoehto saada maaleja nykyiseltä siniviivalta on laittaa maalinteon tukitoimet kuntoon. Eli kiekottomien pelaajien toimet. 1) kiekottoman puolen pakki hakee aktiivisesti itseään vapaaksi, vaikeuttaa puolustavan laiturin tehtävää pelkästään blokata vetopaikkaa 2)maskipelaaminen. Kiinteä maski/liikkuva maski 3)maalineduspeli ohjaukset/kakkoskiekot.
Eli en näkisi pelkästään puolustajan kykyä haastaa oma pelaajansa 1vs1 tilanteeseen. Ilman tukitoimia se on mielestäni usein jopa tyhmää, vaikka viihdyttävää. Vaan puolustajan vaarallisuus kiekollisena on nykyään korostetusti yhteistyöstä kiinni.
Ja tarkennetaan vielä, että ehkä ennemmin kun kiekottoman pakin, niin hyökkääjien tarjota lähelle myös syöttömahdollisuus. Kiekottoman pakin ehkä ennemminkin olla siinä hereillä ja tarpeen mukaan reagoida/porrastaa etukäteen niin, että ei tule mitään grande catastrophea jos kiekollinen pakki siinä vähän limuttaa viivassa… Eli ei tehdä siitä kiekollisesta pakista alinta pelaajaa. Näin tarkemmin mietittynä.
Ja ettei mene ihan ohi rosteriketjun, niin tähän peliin meillä pitäisi olla liigan paras pakisto. On käsiä ja jalkoja.
Katselin yöllä Youtubea. #29#16#25#19#24 Tuli mieleen sellainen että ollaan taidettu tottua aika koviin pelimiehiin tämän uuden nousun myötä. Mitään ei pois tämän vuoden Rosterista esimerkiksi #71#81 ovat ihan ehdotonta eliittiä liigassa ja myös omia lempipelaajia olleet monen vuoden ajan. Mutta jotain Nro.#18 tyylistä tuohon tekisi mieli hyökkiin tai pakkiin. Olisiko paljon puhuttu #46 sellainen, ehkä, ehkä ei.