Muutamia biisejä meni vähän teeman ohi, käytiin jopa 70-luvun puolella. Tämä siis, mitä tv:n äärellekuulin. Mutta ei se mitään, eiköhän ne soineet vielä kasarin alussakin. Teemaillat on joka tapauksessa kivoja juttuja ja niissä tunnelmissa oli cheerleaderitkin.
Kehutaan ensin vastustaja. Sport yritti, luisteli ja taisteli. Ei voi syyttää luovuttamisesta tai homman läskiksi heittämisestä. Ensimäisessä erässä onnistuivat jopa tekemään hommasta hankalaa ja maalissakin nähtiin taas teflon-Heljanko, johon kiekko ei meinannut tarttua, silloin harvoin kun se maalille tuli. Valmennus teki töitä - Dufva piti puhetta joka ikisellä pidemmällä pelikatkolla ja myös yksilötasolla Dufva & tiimi ohjeistivat paljon. Hyvistä suorituksista tsempattiin ja niin edelleen. Kritisoidakin pitää, joten mainitsen Erik Riskan varsin surullisena ilmentymänä Vaasan Sportista - kapteeni joka ei osaa kentällä tehdä mitään muuta kuin rikkoa.
Tapparalta ensimmäinen erä meni taas vähän pelailuksi ja ihmettelyksi, mutta siitä eteenpäin alettiin kääntämään hyökkäyksiä nopeammin ja tasoero tuli selväksi. Ylivoima toimi, pelaajilla oli hauskaa ja yleisössäkin oli sellainen mukavan rennon letkeä tunnelma. Oli vahva luottamus siitä, että homma toimii ja tulosta tulee. Hienoja suorituksia nähtiin ja esimerkiksi Jori Lehterä käänsi pari aivan käsittämätöntä no-look syöttöä, jossa kiekko lähti yli 90-astetta eri suuntaan kuin katse ja vartalo osoitti. Kuten @kilo jo vuorokautta aiemmin bongasi, Ben Thomas on yhtäkkiä saanut pistehanansa auki, veljekset Davdisson olivat taas tehokkaita ja niin edelleen.
Rosterin osalta ollaan sikäli historiallisessa, mielenkiintoisessa ja ehkä jopa haastavassa tilanteessa, että seuraikoni Kristian Kuuselan sijoittaminen ketjuihin on vaikeaa. Tuntuu siltä, että suoraviivaisena nelosketjuja kolmikko Granath-Platt-JD on paremmin samassa rytmissä, kuin laittamalla Kuusela jomman kumman laiturin tilalle. Papalta on liikkeen terävyydestä ja räjähtävyydestä lähtenyt jotain pois niin, ettei meinaa enää löytää kentältä tilaa, vaan usein juuttuu jopa Sportin tasoisen joukkueen liaaneihin.
Pelaajanostona otetaan Jesper Alroth, jolla taisi olla vähän henkilökohtaista extraa Sporttia vastaan. Iso poika pyrki pelaamaan fyysisesti ja pariin kertaana alkoi jopa ilkeäksi. Toisaalta samalla kaverilla on vähän haasteita viivelähtöjen kanssa, sillä hän odottaa ykkssyöttöään hieman liian pitkään, niin että syöttölinjat menevät ahtaiksi.
Hyvä ja ammattimainen rutiinivoitto, jossa otettiin varma tulos ja tarjottiin myös yleisölle taidollisia hienouksia. Näin nämä pitääkin hoitaa.
Johtuiko eka erään tehdyistä Apu paidoista, että Tappara pelasi valkeassa vieraspaidassa tämän kotipelin ?
En sano kuka sanoi kenestä, mutta yksi pelaajistaan veti kasarilla sopivina päivinä valkoinen kauluspaita vehkeitten alla. Nopeampi siirtyminen soittoruokalaan.
Muistan lukeneeni tai kuulleeni saman tarinan😁
Pelaajien esittely oli hienosti toteutettu. Danger Zone Top Gunista ja Back to the Future klippejä väliin. Toimi ainakin minulle. Bonuksena tulokset videotaululla Teksti TV 221. Harmi kun en ehtinyt ottaa kuvaa.
Muutenkin HIFK ottelussa media oli super hieno. Parhaat juhlallisuudet ikinä. Onnistunut viikko tiimiltä.
Limu Latesta tämä legenda kertoo.
En kommentoi.
Kuulin myös eräästä pelaajasta joka kuulemma ehti Ruutanan baariin ennemmin kukaan katsojista ehti sinne
Tapparan kausikertomuksesta 1969-70 löytyy tuo sama legenda.
“Limu-Late” Lauri Salomaa, joka legendan mukaan pelasi kolmannet erät kauluspaita pelipaidan alla, jottei loppusummerin soitua menettäisi yhtään aikaa ennen viihteelle lähtöä
Ei siis osu kasarille.
Ping @SammyO
Hmm…, ettei vain ollut muuan numerolla 20 pelannut pelaaja…
Onko pakko käydä suihkussa jos ei tullu hiki