Juu, vaan se helpottaa kovasti sellaisen peleihin lähtemisen kanssa arpovan yleisön suhteen, jos mediassa hypetetään Tapparan voittoa ja varsinkin Ilveksestä.
Ilvestäkin olisi taas vaihteeksi muutenkin ihan hyvä alkaa voittamaan ja säännöllisesti.
Pelin on aika paljon parannuttava, koska Ilves on lähes aina valmis paikallispeleihin.
Ei oikein lompakko kestä maksaa 500€ kaudesta, kun joka peliin ei pääse ja varsinkin kun peli on semmosta ettei aina jaksa edes televisiosta kattoo. Se tässä itselle on ongelma, että noin kovalla rosterilla hävitään Ässille kotona ihan pystyyn. ja näyttää ettei ketään kiinnosta edes pelata tai ei tiedetä miten pelata. Sit se peli aukee tammikuussa ja olen tämän ongelman ratkassu ostamalla vain pleijarikausarin, jos sitäkään.
Ps. Toivon että valmennuksen vaihto auttaa tähän ongelmaan ja voin taas löytää itseni hallista syksylläkin.
Pakko lainata jatkoaika.com puolelta Axen kommentti:
Onneks oon vielä mestaruuden jälkeisessä zen-tilassa, muuten olis taas palanut muutaki ku rintaliivit.
Oon sitä joskus ennenkin pohtinut, että onko muilla joukkueilla näin hirmuista haitaria peliesityksissään. Siis toki kaikki joukkueet pelaa tosi huonon pelin siellä ja ihan satahuipun täällä, mutta Tapparalla on joku varsinainen Viljo Vesterinen varsinkin syksyisin veivaamassa sitä haitaria, että any given day voi tulla kamaa ihan mistä oktaavista tahansa. Pikkuisen pitäisi saada tuota äänialaa kavennettua ja tuotetta tasalaatuisemmaksi.
Tässä oli vähän runoakin mukaan 
Kaksi asiaa, vaikka kuinka seistään joukkueen takana, niin perjantai-iltana voi olla monella muutakin tekemistä, kuin olla fanipaita päällä pönöttämässä hallilla katsomassa tällaista pas… kakkaa. Ja toisekseen luulen tämän meidän joka syksyisen treenijumi ajatuksen iskevän vielä nilkoille ja lujaa. Voihan olla, että taas keväällä noustaan, kuin feenixlintu tuhkasta, muttei siihen kannata joka vuosi tuudittautua automaationa.
Mää katson usein kalenteria, että pelaako Tappara kotona vai ei ja sitten mietin aikatauluja. Kummelia lainatakseni: “valintojen maailma”.
Kun tämä Rautakorpi-Tapola ajanjakso saadaan kauden jälkeen käveltyä päätökseen niin onkin mielenkiinnoista nähdä, onko tämä organisaation vai valmentajien juttu. Joka tapauksessa olen kanssasi täysin samaa mieltä. Tämä nuoralla tanssiminen on jatkunut Tapparalla sen verran kauan, että fanit ovat tottuneita tähän. Niin kauan tämä menee jossain määrin olankohautuksella kunnes tulee se kausi, kun heikko syksy maksaa jotakin sarjassa.
Tappara on pystynyt liian usein kirimään tahtiaan ruuhkakuukausina Liigassa, mutta tämä valinta on kyllä taloudellisesti raskas, koska Tapparan syksyn kiimainen peli ei houkuttele halliin ketään ja kausikorttilaisenakin miettii, onko minulla parempaa tekemistä ihan oikeasti. Jos joskus *aska osuu tuulettimeen ja fanit eivät saa keväällä mitä haluavat niin meidän kesäiset levottomuudet täällä foorumilla muuttuvat mielenosoituksiksi.
Toisaalta Tapolalla on siitä sen verran paljon näyttöä, että siihen vielä voi tuudittautua. Ainahan se ei niin mene, mutta jos historiassa on riittävästi osoituksia, siihen voi vielä luottaa. Ehkä seuraavan valmentajan alaisuudessa syksystä asti pelataan hyvin, mutta kirkkain jää silti puuttumaan. Mestaruus on kuitenkin taloudellisesti ja imagollisesti niin merkittävä, että ymmärrän, jos syksyllä pelien kustannuksella tehdään asioita, jotta keväällä voitetaan. Asiat voisi silti tehdä eri tavallakin, se on selvää.
Suomessa ei hirveän montaa organisaatiota ole, jotka ovat pystyneet tekemään paremmin, toisella tavalla. Kärpät on silti myös CHL-kausina pystynyt yleensä taistelemaan samaan aikaan sekä Liigassa että CHL:ssä. En oikeastaan muista juurikaan kausia, jolloin Kärpillä olisi ollut käynnistymisen kanssa ongelmia. Ovat tällä tekniikalla usein varanneet runkosarjan voiton hyvissä ajoin.
Mutta kuten tässä jo todettiin, eipä tuo miettimällä muuksi muutu. Eihän tämä ole edes mikään yllätys ja yleisökin oli aika rempseällä perjantaifiiliksellä, vaikka peli ei voinut siihen mitenkään vaikuttaa.
Tapparallakin on se esimerkki kaudelta 2016-17? Kärpät hyvä esimerkki useammin. Ei se keväällä pärjääminen vaadi sitä syksyllä rämpimistä, mutta menestysputkessa se on lähes aina sitä ollut. Toki nyt Tapparalla on isot panokset myös CHL:ssä, se ymmärrettävästi näkyy.
Lisäksi suht suuri vaihtuvuus kärkipaikoilla ja loukit voi selittää nyt mestaruuskrapulaa vs. 2016-17.
Entä jos sillä pelissä olemisella ei koe olevan mitään vaikutusta joukkueen suorituksiin, eikä joukkue millään tavalla indikoi, että kiinnostaisi paskaakaan pelata faneille?
Miksi silloin pitäisi käydä peleissä?
Edit-lisäys vielä: Vastaukseksi ei käy, että yhyy, niillä on niin kovat paineet ja treenitaakka, että joskus sitä vain unohtaa pelata.
Juuri tämä. Ja olisi kosolti tapoja kaukalossa ilmaista, että kyseinen matsi ja vaihto kiinnostaa, mutta harvoin niistä hirveästi näkee merkkejä.
Ehkä tämä ammattilaisurheilun kulttuuri, missä nuoret ja suht kouluttamattomat (lue sivistymättömät) sällit saa isoja korvauksia, jotenkin tekee tämän efektin, että meininki ja asenne näissä matseissa on kuin ammattikoulun tupakkipaikalla, eli ellei ole jotain välitöntä palkkiota kuten rahaa tai playoff-menestystä näköpiirissä, niin ei paljon tapahdu.
Inhimillistä tämä toki, mutta liksoihin ja lätkän universaaliin yleiseen yhdentekevyyteen nähden jotenkin tosi sietämätöntä.
(Väheksymättä nyt yhtään ammattikoulujen tupakkipaikkoja, voi olla, että siellä on hirveä tekemisen meininki, ei ole tullut käytyä.)
Kyllä nyt vaikuttaa että jotenkin on jäänyt piippuun näiden ulkomaan hankintojen kohdalla. Itsellä toki ei ole tarkkaa tietoa mitä Tappara on näillä hankinnoilla hakenut mutta luulisin että ei tätä mitä on heidän esityksellään nyt saanut. Tämän hetken esityksellä eivät nämä herrat odottele joulupukkia Tampereella.
Kelleher
Granath
Thomas
Näiden herrojen roolit olisi täysin pystynyt vetämään omilla rosterissa olevilla junnuilla. Minkä myös luulisi olevan järkevämpää jatkoa ajatellen.
Onko nämä jotain että haetaan onnistumisia ajatellen jos kävisi tuuri ja nämä olisivat yllättävän hyviä?
Kun kuitenkin joudutaan kaverit kauden aikana korvaamaan, niin mielestäni olisi järkevämpää lähteä noilla junnuilla kautta pelaamaan ja katsomaan samoin riittääkö rahkeet ja tarvittaessa sitten hommata vahvistuksia, kun nytkin joudutaan kuitenkin niin todennäköisesti tekemään.
Alkukaudesta on löydetty huomattavan monia tapoja hävitä peliä tähän mennessä.
Kärppiä vastaan Tappara oli hyvin pelissä mukana, mutta tuossa pelissä puuttui terävyys täysin vastustajan maalille. Suoraviivaisuuden puute sekä viimeinen halu mennä maalille sohimaan eivät olleet läsnä.
Ilvestä vastaan hävittiin tuloksellisesti samantyylisesti, mutta tällä kertaa joukkueen peli heikkeni koko pelin ajan, vaikka pystyttiin tuloksellisesti roikkumaan mukana. Erityisen selvästi Ilvestä vastaan Tappara hävisi liikkeessä.
HPK oli Tapparaa vastaan poikkeuksellisen tehokas, mutta tässä pelissä Tappara aloitti pelin todella huonosti parantaen sitä kahteen seuraavaan erään. Lopulta ei kuitenkaan pystytty nousemaan ohitse vaan hävittiin jatkoilla.
KooKoo pelissä oli samanlaisia viitteitä kuin HPK:ta vastaan, Tappara aloitti pelin hyvin ja pelasi kaksi huippuerää, mutta kolmannessa erässä pelin jäädyttäminen epäonnistui täysin ja paljon henkilökohtaisia virheitä, joilla tarjottiin vastustajalle maalit. Liian aikainen passivoituminen oli suurin syy.
Ässiä vastaan tuli kauden selkein tappio, jossa hävittiin kaksinkamppailut, yksilötaistelut (esim. mv vs. mv) sekä pelitavallinen taistelu.
Näistä voi yrittää hakea jotain yhdistäviä ja erottavia tekijöitä, joskaan mitään kovin faktuaalista statistiikkaa nämä eivät ole.
suoraviivaisuuden puute eli vastustajan annetaan suhteellisen helposti ohjata peli kulmaralliksi. Räikein esimerkki on selvästi eilinen Ässiä vastaan, mutta myös Kärpät-tappio voisi toimia esimerkkinä. Viime kauden toisinto tämäkin on: Tappara menee kiekon kanssa itse kulmaan, puolustajat panttaavat laukauksia liian kauan viivan tuntumassa eikä voiteta pelin kamppailuja kohti keskustaa. Toinen selkeä realisoituminen on se, että laiturit eivät haasta kohti keskustaa vaan menevät itse kiekon kanssa vastuksen maalin taakse. Erityisen oireisia pelaajia Tapparassa ovat esimerkiksi Kelleher, Tanus ja Virta, jotka eivät mene suoraan maalille vaan kiertävät liian usein maalin taakse. Vastustajan on helppoa pitää Tappara poissa sektorista. Pakistosta löytyy useita siirtelyn mestareita kuten Vittasmäki ja Tuulola, jotka työntävät kiekkoa rännistä päätyyn.
kiekollisen pelinopeuden heikkous suhteessa vastustajaan - voisi olla liitännäinen kohtaan yksi, mutta itse näen erilliseksi asiaksi, koska ei ole läheskään joka kerta läsnä pelissä. Tässäkin hyvä esimerkki on eilinen peli, mutta samanlaisia ongelmia on ollut esimerkiksi Ilvestä vastaan. Oireita tästä ovat usein huolimaton syöttötyöskentely ja liian hitaat syötöt, jolloin joukkueen lähteminen kestää suhteessa vastustajaan aivan liian kauan. Noustaan kiekon kanssa punaviivalle ja se ensimmäinen kunnon syöttö ei vaan lähde - liu’utaan hitaasti ja syötetään löperösti. Syötöt ovat kiireisiä, hitaita ja usein aivan helvetisti sivusektorissa.
Edes yhden näistä ongelmista merkittävä parantaminen olisi iso steppi kohti parempaa. Tappara on tällä hetkellä usein kyllä kiekollinen, muttei nopea kiekollinen joukkue. Parasta kiekollista peliä nähtiin KooKoota vastaan n. 2 erää ja peli suli sitten kolmannessa siihen, ettei oltu kiekottomissa kamppailuissa riittävän vahvoja. Tappion tavat alkavat olla kunnossa. Tapparalla on nyt useamman kauden putki menossa, kun ollaan mestaruudestakin huolimatta se joukkue, jonka johdot sulavat - Tappara ei ole juuri kertaakaan pystynyt esittämään tällaisia nousuja takaa ohitse enää kuin vastustajilta nähdään nyt useita viikossa.
Tämä ei ole ratkaisu mihinkään. Rosteri täyteen omia junnuja niin voidaan mestaruus haaveet haudata.
Ehdotin rosteri-ketjussa ratkaisua ongelmaan:
Kelleher <—> iso kokoinen sentteri
Ensimmäinen erä Ässiä vastaan oli mielestäni ihan kelvollinen, vaikka siinä oli ylivoimilla Mertsiä lainatakseni vaaaaran merkkejä omiin päin. Jäähyn loputtua se sitten realisoituikin.
Toinen erä oli niin järkyttävä etten hetkeen muista ja Ässät vei mielinmäärin. Liike ja kamppailut meni täysin Ässien pelaajille, sekä sitä kautta tullut tahto.
Toisessa erässä myös puolustajat ja hyökkääjät olivat eri pelisivulla. Pakin saadessa kiekon hyökkääjät kääntyi monesti ylöspäin, mutta sitten alkoikin pakki-pakin hinkkaus, josta seurasi huono syöttö tai kiekonmenetys.
Se tässä monesti Tapparaa seuratessa ihmetyttää miten koko joukkue on sitten kassalla kun tälläistä nähdään. Luulisi joidenkin pelaajien pelaavan edes hyvin ja osan sitten taas vaikeroivan, mutta kyllä tämä yleensä menee niin että se on koko joukkue joka pelaa vihkoon.
Maalivahtipeli epäonnistui myös pahasti. Melkein väittäisin, että 0-2 ja 0-3 maalit oli otettavissa, mutta tämän taakse ei kannata mennä joukkueen esityksen ollessa mitä oli.
Ulkkareita tästä on turha syyttää, vaan ihan katselisin ennemmin sinne kotimaisiin johtopelaajiin.
Nyt kun Rauhalakin on sivussa, niin tuolta puuttuu taas kaikki maalille ajajat. Savinainenkin surffailee laidoilla kuten muutkin. Tällä hetkellä vastustajien puolustajien työ on taas todella helppoa, kun kukaan ei tunnu yrittävän tai ei pääse fyysisesti maalinedustalle. Vastustajan maalialue on rauhoitettua Tapparalaisilta.
Eilen näin isona ongelmana sen että Ässien miehet oli kokoajan iholla ja yhtään ylimääräistä tilaa ei ollut.
Oli myös melkoinen avoimien ovien päivä kun Ässät sai vaarallisia vastahyökkäyksiä nopeista käännöistä ja kerran taisi olla 2-0 hyökkäyskin.
Paljon tuntuu olevan tekemistä monellakin osa-alueella mutta eihän peli voi valmista ollakaan tässä vaiheessa kautta.
Antaa syksyn mestarien juhlia.
@peterra:n yhteenveto on erinomainen.
Eilen tosiaan avauserän verran oltiin tasaväkisesti mukana, mutta jo siinä näkyi huolimattomat, riskialttiit ja/tai huonot kiekolliset ratkaisut. Onko taas joku pelitapalaboratorio menossa, vai onko jalkojen lisäksi nupit treenattu jumiin? Syöttöjä haettiin paikoille joissa ei ollut mitään saumaa ja menetettiin sitten niin että Ässät pääsi ylivoimaisiin vastahyökkäyksiin.
Jopa Kemiläinen, jota pidän erittäin älykkäänä pelaajana, esitti jopa useita tällaisia. Itseltä lipsahti pari ärräpäätä, kun ylivoiman päättyessa Kemmu saa viivalle kiekon, lähtee uimaan lähemmas maalia, mutta heittää sitten neliön läpi lättyä pelaajalle jonka jäähyltä päässyt ässäläinen oli jo sitonut.
Syksy saa ja eihän tämä uutta ole. Joukkueessa on nyt myös pelaajarakenteen ongelmaa, joten odotan kovasti että saataisiin Rauhala kentälle.
Kaks kauden ylivoimaisesti heikointa peliesitystä suhteessa vastustajaan (eilinen ja Ilves) on molemmat olleet perjantaipäiviä ke-pe-la -pelipäivien viikkoina. Otanta on vielä olemattoman pieni, mutta nyt jo tarkkailussa!
Kyllähän tuo pelitapa on tällä hetkellä so last season, kuten muotimaailmassa todetaan. Nurkissa näyttävästi hyrrääminen ja sen jälkeen epätoivoisesti usean pelaajan läpi syöttäminen on suhteellisen helppoa puolustaa pois, kuten eilen Ässät teki. Ja tämä on aivan viime syksyn toisintoa, pyöritään ja näennäisesti hallitaan, mutta vastustaja tekee maalit. Tiivis viisikko vihulla, vastaiskuista maalit. Yksinkertaista ja äärettömän tehokasta.
Kyllä meidän rosterilla pitäisi pystyä huomattavasti parempaan ja samalla yksinkertaisempaan lätkään. Päätykiekkoa päätykiekon perään, kaivetaan itelle, viivasta kutia ja roskat sisään. Nyt homma on hidasta, syötellään paljon poikittain, joka hidastaa vielä lisää ja maalintekopaikassa syötetään vielä lisää. Mutta tämähän on niin tuttua viime syksyltä. Samalla on helppo haukkua Granat ja Kelleher, mutta unohdetaan, että 2 edellistä vieraspeliä 0 maalia, joten samaan luiskaan voi työntää koko jengin.
Mikä sitten on syy tähän mystiseen joka syksyiseen kuraan. Siihen tässä oma teoria:
Joukkue näytti Chl peleissä, että kun tarvii pelata, niin homma toimii. KK vastaan 2 erää näytettiin mitä osataan ( testiajo) ja oltiin ylivoimaisia. Sitten ei vaan ihan jaksettu painaa loppuun kun luultii että riittää näin. Eilinen Ässät, ei vaan ollu haluja, sama tänään Lahdessa.
Eli, summa summarum. Tappara on ollu 9 kautta putkeen 4 joukossa poffeissa. Jengi tietää, että pelataan syksy miten tahansa, ainoastaan runkosarjan 6 joukkoon pitää venyä ja on venytty. Ne tietää että kevät ratkaisee, joten aletaan voittaa kun pitää voittaa. Ne tietää että ukkoja hommataan lisää, kun on tarve. Lisäksi tuo kivijalka on niin kova että sitä on vaikea horjuttaa.
Poffien kotietu, ei sillä oo mitään merkitystä, kuin korkeintaan taakka Ilvekselle, ku niitten pitää aina väkisin just tänä keväänä nyt ja tässä voittaa. Tapparalla ei sitä painetta ole siinä määrin, me ollaan voitettu viime vuosina niin paljon että muut on kateellisia. Muilla vähän eri juttu. Kuten syksyn Mestari Ilveksellå.
Kivuliasta on syksyn aika Tapun miehellä, mutta muilla se aika on edessä keväällä. Ja hyvä näin🤣