Ei kuulu kyllä onnistujiin. Varmaan joukkueen surkein kiekoton pelaaja tässä joukkueessa. Hyökkäyspäässäkin tekee vastustajalle niin helpoksi pelata hänet pois kun oikeen hakeutuu syliin, vaikka pitäisi aktiivisuudella hakea vapaata tilaa kiekottomana. Voisi ottaa mallia Haapalalta esimerkiksi kuinka sitä kiekkoa halutaan. Zaboltakin tänään turhaa duunia riistäessään kiekkoa kun ei ole kelle syöttää muutakuin Kuusela. JMJ on varmaan yliarvostetuin pelaaja Tapparassa vain ainoastaan näitten hyvien syöttöjen takia joita osuu vain kolme kauteen kun niitä pitäisi tulla joka pelissä.
1 tykkäys
Kovaa puhetta viime kauden playoffsien parhaasta pelaajasta. JMJ:llä on ollut suuria ongelmia päästä peliin sisälle runkosarjassa, mutta viime keväänä hän oli joukkueen paras pelaaja. Se taitotaso ja kyky on siellä, joka playoffseissa nähtiin. JMJ:n kohdalla vaan on ongelma se, että tuntuu olevan runkosarjassa sellainen pelaaja, joka tarvii isoja minuutteja toistuvasti ja paljon toistoja ennen kuin erottuu oikeasti edukseen.
JMJ:n kohdalla on joka kausi ollut noita samoja ongelmia: ei oo oikein pystynyt tasaiseen suoritukseen ja siksi rooli joukkueessa elää runkosarjassa kaikista eniten ja ketju vaihtuu tuon tuosta. Kuitenkin aina se suoritus on ollut keväällä PAREMPI.
1 tykkäys
No en oikein allekirjoita tätä väitettä, siinä mielessä, että Miksan arvostus
liittyy enemmänkin tuohon tasaisuuteen kaudesta toiseen. Tässä on kuitenkin
sellainen seikka, että Järvisen peli ei ole muuttunut suuntaan tai toiseen vaikka
laiturit vaihtuvat. Tasaisuus on se mistä Järvistä arvostetaan.
1 tykkäys
Allekirjoitan. Eikä se jääkiekko ole vain hienoja maalisyöttöjä. Järvinen tekee niin paljon voittavia asioita usein kaukalossa, että vaikea ymmärtää. Tekee sen lisäksi liikkeensä ja taitonsa ansiosta pelistä viihdyttävää.
1 tykkäys
Tästä 10000% samaa mieltä. Kyllähän se rohkeampi pelitapa aiheuttaa välillä yllätystappion tai ylimääräisiä virheitä, josta rangaistaan. Mutta jos peliin tulee sitä myötä iloa, onnistumisen riemua, hienoja kuvioita, vapautuneempaa pelaamista sekä ennen kaikkea pelaajien kehittymistä tämän seurauksena, niin otan sen lähes jopa finaalipaikan kustannuksella. Me ollaan kuitenkin suht puolustusorientoidusti pelattu kohta jo 7 vuotta (?), mutta maailma menee eteenpäin. Se näkyy jo EHT:llä ja CHL.ssä selvästi vauhdin kasvuna ja pelin nopeutumisena. Tappara on mielestäni tämän maan ykkösorganisaatio, ja olisi kiva nähdä mihin tälläkin rosterilla pääsisi, jos avattaisiin niitä urkuja vähän enemmän ainaisen tappion pelkäämisen kustannuksella.
Luulen, että olet tässä hyvinkin oikeassa. Minun ja varmasti monen muun mielestä balanssi on tällä hetkellä turhan voimakkaasti puolustamisen ja tappion pelkäämisen kulttuuriin kallellaan. Muistaako kukaan enää esimerkiksi, kun meillä oli pakkikolmikko Salmela, Benoit, Aalto hääräsi meidän puolustuksessa ? Kyllä siinä sai lähes joka ilta pelätä, että aiheuttaako joku noista meille sydänkohtauksen tempuillaan. Mutta ainakin itse viihdyin noita katsellessa lähes joka ilta, ja jo pelkästään Salmelan pyörähdykset sinisellä olivat jotain sellaista, jonka vuoksi halusi nähdä jokaisen pelin, jonka Tappara pelasi. Silloin pelaajilla oli vapauksia toteuttaa itseään. En sano, etteikö olisi myös esim. tällä kaudella, mutta ihmeellisen hukassa suurin osa pelaajista vaikuttaa olevan toista kautta putkeen, enkä usko sen olevan pelkkää sattumaa.
JMJ:llä olisi potentiaalia olla koko sarjan parhaita senttereitä, jos pystyisi edes lähelle parastaan pelaamaan joka ilta. Valitettavasti huonona iltana miehen esityksiä on tuskaista katsella. Yksi asia täytyy kuitenkin nostaa esiin; tänäänkin mies teki bravuurinsa, eli kiersi vauhdilla maalin varmaankin 3-4 kertaa hakien syöttöpaikkaa. Kuinka monta kertaa tämän kierron aikana löytyi yhtään hyvää syöttöpaikkaa maalintekosektorilta ? Voin vastata jo että 0 kappaletta. Vaikea on taikoa niitä huippusyöttöjä silloin, kun joukkuekaverit ajavat suoraan vastustajien syliin painimaan ja ovat liikkeessä sekä kaksinkamppailuvoimassa kaveria koko ajan jäljessä. Monesti hyvistäkin maalintekijöistä tahdotaan sanoa, että “eihän se tee muuta ku seisoo maalin edessä ja lapioi kiekkoja sisään”. Ei kuitenkaan ole sattumaa, että hyvät maalintekijät löytävät lähes aina sen pienen tilan (esim. Haapala, Savinainen, Palola jne…) josta mailan saa vapaaksi ja pääsee maalia yrittämään. Sellaisia pelaajia meillä ei rosterissa tällä hetkellä ehkä Kuuselaa lukuunottamatta ole. Ja kyllä viime play-offeissa se oli enemmän Haapala, joka jäi vastustajien syliin tai taklausten alle lähes vaihdosta toiseen samalla kun lähes kukaan ei saanut JMJ:ltä kiekkoja pois.
1 tykkäys
Muuten, mielenkiinnon nimissä, olisiko nyt parempi aika uramalaiselle lähestymistavalle? Siis nimenomaan Tapparassa, että hyökkäys edellä lähdetään voittamaan pelejä 6-5 eikä 2-1.
Onneksi jääkiekko on sen verran monimutkainen (kuitenkin yksinkertainen) peli, että ihan pelkästään valmennusfilosofiaa muuttamalla ei yleensä hirveästi tapahdu tässä suhteessa. Kärpäthän koitti Marjamäen jälkeen sahata ihan toiseen suuntaan pelillisesti Suikkasen johdolla ja ihan ketuilleenhan tuo meni kuten olettaa saattoi.
En usko, että Rautakorpi & valmennus tuossa hyökkäyspelissä noin surkeita ovat kun joskus tuntuma antaa ymmärtää. Siellä on monta yksittäistä syytä, mutta yksi suurin on nähdäkseni jopa ylikorostunut puolustusmoraali. Välillä viisikko pikkuisen karkailee molemmissa päissä. Väärässä kohdassa lähdetään kärkkymään hyökkäystä ja toisaalta sitten välillä pakitetaan just ennen kiekonriistoa jo puolustusasemiin keskialueelle. Ollaan vähän jonkinlaisessa välimallin pelissä kiinni.
2 tykkäystä
Niin, Urama-kausien iloinen hyökkäyspelihän hyytyi sitten kovissa paikoissa melko pahoin - joukkuepeli ei riittänyt, kärkistarojen tehot sammahtelivat, ja tuloksista vastasivat alaketjut. Onnistuneiden, onnekkaidenkin rakennusten ja pelaajien huippukausien eväin pärjättiin runkosarjoissa ja vähän jopa playoffeissa, mutta sen pidemmälti ei ollut paljon asiaa taistella suuresta menestyksestä. Enpä noita aikoja nykyisessä dynastiavaiheessa liiemmälti kaipailisi takaisin (vaikka kohtalaisia kausia sinänsä ja mukava yllätyspronssikin). Muitakin, parempia teitä yksilöiden esiinnousuun ja pelin viihdyttävyyteen on tässä viime vuosinakin kyllä nähty.
Yleisemmin menneisyyden yksi suuri arvo on kai siinä, että siitä voi oppia monenlaisia asioita, muun muassa kykyjä nähdä vallitsevan hetken ongelmien, turhautumisten ja epätoivojenkin ylitse. Uskoisin, että tämä on usein ajatuksena taustalla myös menneisyyteen viittaamisissa (“kuudesti putkeen finaaleissa” etc.). Sehän on vähän eri asia kuin “sokea luottamus”; kyse ei ole sokeudesta vaan kärsivällisyydestä ja harkinnasta, kenties uskosta ja periksiantamattomuudesta. ‘Sokeaa’ sen sijaan voi olla se, jos menneestä ei opita ammentamaan mitään ja nykyhetkissä panikoidaan (tai keulitaan) vailla malttia, suhteellisuutta ja kykyjä katsoa vallitsevan yli tai taakse.
Kuolettavan tylsä viime kauden Tapparahan oli se Liigan suosituin vierasjoukkue, kohtalaisen selvillä marginaaleilla muihin. Voisiko joidenkin muiden seurojen fanienkin valittama(?) Tapparan ikävyys ja epäkiinnostavuus johtua osittain siitä, että Tapparaa oli ja on yleensä hyvin vaikea voittaa, tai että sille on monesti vaikeaa edes tehdä maaleja? Täälläkin Tapparan omat pelit ovat usein erittäin tylsiä seurattavia erityisesti niitä joukkueita vastaan, joille hävitään ja joille ei saada tehtyä maaleja.
Jos nyt miettisi virkistäväksi vaihteluksi asioita vaikka sitä kautta, miten tuon pelaamisen ja menestysputken voisi varmimmin saada käännettyä ihan kunnon syöksykierteisiin ja oikeisiin kriiseihin, niin mielestäni juuri seuran tylsästä puolustuksellisesta identiteetistä luopuminen olisi tähän kaikkein paras keino. Silloin perustavia vaikeuksia olisi myös puolustussuunnassa hyökkäyspelin rakenteiden ajoittaisten takkuamisten lisäksi - kenties myös maalivahtien vireen ja itseluottamuksen saisi hyvin vaihtelemaan puolustamalla läpi kentän reippaasti huonommin ja huolimattomammin. Samalla koko pohjat voittavan joukkuepelin rakentamiselle ja sarjassa pärjäämiselle (pisteiden keruulle / playoffeissa voittamiselle) kävisivät vaihtelevammiksi ja koko homma huomattavasti hankalammaksi. Varmasti se olisi myös viihdyttävää seurattavaa - ainakin Tapparaan tympiintyneille muiden seurojen faneille.
…Keskustelut pelin hienosyisemmistä säätämisistä sitten erikseen. Omastakin mielestäni nyky-Tapparan “paheina”, nimenomaan vaisumpina hetkinä, on esim. jonkinasteinen ajautuminen siirtelyyn ja “jauhamiseen” ilman riittävän terävää ja suoraviivaista ratkaisujen hakua. Toisaalta epätoivoisesta roiskimisesta luopuminen, laatupaikkojen hallittu hakeminen ja näistä seuraavat pienemmät laukausmäärät myös kuuluvat peliin ja sen vahvuuksiin. Silloin, kun peli kokonaisuutena kulkee paremmalla mallillaan, myös ratkaisujen haku muuttuu kuitenkin yleensä muun mukana terävämmäksi. Tämän alkusyksyn peleissähän taas laukaukset olivat kokonaisuuksina suht vähissä jo harjoituskaudella liigajoukkueita vastaan (Decens Cup). Siinä varmaan yksi hyvä kysymys, mistä tuo on kulloinkin johtunut, ja miten saadaan jatkossa säädettyä taas paremmille jengoilleen…
Myös yksilöt tapaavat loistaa silloin, kun joukkueen peli on kunnossa. Näyttävä ja viihdyttävä tuloksenteko on helpompaa, kun kenttäpeliä hallitaan ja paikkoja saadaan luotua enemmän… Kun viime runkosarjakauden tahmeutta paljon muistellaan, niin unohdetaan ehkä usein sekin, että syksy piti kuitenkin sisällään myös ennätyksiä lähennelleen voittoputken. Kyllä siihen aikaan näköalat palstallakin lienivät kaikin puolin valoisammat, peliä (ja pelaajia) ei pelkästään manailtu ja tuskailtu.
Täällä päin nyt ei ainakaan ylipäätään hätäillä. Katsotaan seuraavat 58+n peliä ensin, ja vedetään sitten lopulliset johtopäätökset niiden osalta. Jokunen varmaan tulee lähdettyä katsomaankin, toivottavasti osuu niitä parempia, mutta jos ei, niin kai sen hiertämisenkin hengissä kestää. Ja pääasia, että keväällä taas pärjättäisiin, parhaassa tapauksessa jopa entistä paremmin.
Ylivertaisesti haastavintahan tässä on tämän kannattajien tuskan seuraaminen (ja kokeminen) vaikeilla hetkillä. Varmasti en enää katsele näitä sadan viimeaikaisen viestin peliesityspuintejakaan (e.s.o.t.).
Eikö siinäkin voisi nähdä pientä ristiriitaa, jos toivotaan joukkueelta “iloisempaa peliä” ja “tappioiden pelon hylkäämistä” epäonnistumisten riskillä ja tulosten kustannuksellakin, mutta samalla ei meinata kannattajina kestää edes yhtä tai kahta tappiota kauden alkuun vaipumatta synkkiin maalailuihin pelaamisten näkymistä?
Ensi viikolla otetaan monin kerroin enemmän pisteitä kuin tällä viikolla.
3 tykkäystä
Erittäin hyvä ja hyvin perusteltu teksti, kiitos siitä. Muutama kommentti siihen liittyen;
Tuossa on toki pieni ristiriita, myönnettäköön. Mutta ei kai tässä useimmat meistä katso vain yhden-kahden pelin päähän vaan myös sitä tarinaa koko viime kauden ajalta ? Koko viime kausi oli pääosin saman luontoista kiekkoa kuin nyt, sillä erotuksella että meillä oli taitavammat yksilöt, jotka sitten pystyivät kääntämään tiukkoja pelejä voitoiksi asti. Sitä vaan näin kärsimättömänä (varmasti välillä liiankin) kannattajan toivoisi näkevänsä asiassa muutosta tai selvästi harjoiteltuja aihioita, joissa on potentiaalia. Eihän se haittaa, jos vaikka alkukaudesta se kymmenkunta - viisitoista peliä vedetään vähän lipan alta, jos selviä aihioita ja harjoiteltuja kuvioita paremmasta on selkeästi näkyvissä. Tällä hetkellä peli on todella päämäärätöntä ja varsinkin hyökkäyspäähän todella mielikuvituksetonta sähläystä, niin kuin se oli jo koko viime kauden ajan.
Eikai tässä kukaan toivo, että palataan johonkin 8-9 vuotta vanhoihin prinsiippeihin. Todistettavasti kuitenkin juuri esim. Kärpät, Kalpa, TPS ja paikoitellen myös Pelicans ja jopa Saipa hyökkäävät hallitusti ja vauhdikkaasti eri kuvioita luoden. Siltikin he pääosin pystyvät myös puolustamaan ihan hyvin, Kärppien tapauksessa jopa erinomaisesti. Ei meidän tietenkään tule suoraan matkia kenenkään muiden peliä, mutta kai sieltä nyt voi toimivia aihioita tai palasia ottaa, jos ne meidän pelitapaan voisi sovittaa ? Kyllä hyökkäyksen ja puolustuksen välillä voidaan löytää muukin balanssi kuin All-in hyökkäys tai oman maalin taakse peruuttelu joka tilanteessa. Se tulee tällä kaudella olemaan mielenkiintoista nähdä, pystyykö Rautakorpi oikeasti ajamaan voittavan ja samalla myös toivottavasti hieman hyökkäävämmän/viihdyttävämmän pelitavan sisään.
1 tykkäys
Joo, tottakai pelin säätäminen ja niin nähtäessä painotustenkin jonkinlainen muuttaminen on ihan suotavaa ja toivottavaa. Tietämättä joukkueen nykyprosesseista juuri mitään melkein jopa luulisi, että tuollaisiin kyllä pyritäänkin; jo nyt runkosarjassa, ja osin viime kauden oppien pohjaltakin.
Ja tasapainottuihan se peli viime keväänäkin lopulta, tai myös silloin syksyn voittoputkessa - tuottaen myös erittäin hyvää tulosta.
Toisaalta ei kai parin pelin pohjalta nyt sitäkään voi tietää, että koko tämä kausi tulee olemaan samanlaista kuin edellinen; vaikka ne pari peliä olisivat aiemmista ongelmista muistuttaneetkin?
Selvää, että viime runkosarjakausi nihkeine vaikkakin tuloksekkaine otteineen oli ajoittain vaivalloista seurattavaa. Toisaalta tuntuu, että siitä on tullut aikamoinen taakka, jonka pahimpien puolten kautta tarkastellaan kaikkia nykyhetkissä eteentulevia vaikeuksia lähes välittömästi (“kaikki on taas samaa ja pahempaa p***aa kuin koko viime kausi”). Lisäksi kaiken taustalla on tietysti pitkä menestysputki, joka on osaltaan kasvattanut kaikenlaisia odotuksia, vaatimuksia ja vastaavasti alttiuksia pettymyksille.
Jotenkin ajattelisi, että ainakin noita taustakuormia voisi olla hyvä yrittää jättää enemmän sivuun ja keskittyä nykyjoukkueen edesottamuksiin nykyhetkessä / vielä avoimessa tulevaisuudessa. Näillä(kin) kohdin ne Rautakorven puheet “uudestaan aloittamisista” olivat ehkä viisaita?
1 tykkäys
Tällä hetkellä Tapparalta puuttuu se ydin. Aiempina vuosina on ollut Koskiranta, Palola, Connolly, Barkov, Laine. Nyt ei ole vaan lähtijöiden tilalle on hankittu lähinnä Malinen ja Erkinjuntti. Kumpikaan näistä herroista ei edes edusta hyökkäysosaamista.
Ennustukseni on se, että tämä kausi on hyvin samanlainen kuin viime kausi, maaleja ei tehdä ja aivan yhtä pitkälle ei päästä kuin viime kaudella ilman kovia pelaajahankintoja.
2 tykkäystä
Tilaisuus annettu alkaa edustamaan sitä hyökkäysosaamista kun paikkaa tarjottu, Malinen ja EJ eivät ole vielä iällä pilattuja, eli kasvupotentiaalia löytynee.
1 tykkäys
Ottamalta keneltäkään mitään pois niin kyllähän tässä rehellisyyden nimissä on tällä hetkellä pientä ongelmaa, mutta aikaahan tässä täytyy antaa. Malinen ja EJ on molemmat tosi yritteliäitä ja esim. alivoimalla herrojen läsnäolo on viime kauteen verrattuna todella tärkeää. Eli tietyt roolit kyllä paranivat näillä hankinnoilla.
Malisella on myös hyökkäyksessä iso potentiaali - samoin EJ:llä.
Tällä hetkellä vaan hyökkäyksien tasapaino on aika hukassa. Halutaan kulmaan vähän liiaksi ja kukaan ei oikein suostu suoraviivaiseen peliin. Luoto yrittää välillä, mutta aivan yksin. Malisen ketjulla tällä hetkellä on se ongelma, että ainoastaan yksi on selkeästi laukomishalukas - Ojamäki.
Jasun pelaaminen on tasakentällisin myös perin tuttua viime kaudelta. Nopea, työteliäs ja YV:llä tosi tärkeä pelaaja - samoin AV:lla, mutta tasakentällisin tulee paljon puolenvaihtoja, jotka on aivan liian kovia. Jasun kentällä on isot vaikeudet päästä alueelle kontrolloidusti ja näen, että siitä osasyy on sentterillä.
Kausi on alussa. Eiköhän tuosta hyvä tule, mutta pelaajien pitää omaksua erilainen rooli. Jonkun täytyy selkeästi suostua luopumaan pelin tekemisestä ja ainoastaan laukoa.
Jotenkin nyt on kauhean raskasta lukea viestiä viestin perään kuinka mikäkin pelaaja on ihan pasha, joukkue väärin rakennettu tai tämä kausi on edellisen kopio noin pelillisesti. Onhan tässä jo kaksi peliä pelattukin liigakautta, niin nämä asiat voi varmaksi sanoa. Myös fysiikkavalmennus on vedetty kölin alta, ja siittä nyt ei Tapparan menestys jää ainakaan kiinni. Muistakaa siittä se, että Ipalla ja Kerholla on pleijareiden verran enemmän ollut omaharjoitteluaikaa eikä ne pelaa CHL:ää niin Tapparan voimaharjoittelu isolla sykkeellä menee vääjäämättä liigakauden puolelle.
Mutta sen verran komppaan, että toivoisin myös viihdyttävää lätkää. Viime kaudella sitä ilmeisesti haettiin ja epäonnistuttiin, saa nähdä mikä on tämän kauden tarina. Mutta älkää nyt vielä vetäkö mitään isoja johtopäätöksiä pelitavasta tai pelaajista, annetaan joukkueelle edes vähän aikaa.
13 tykkäystä
Komppaan kyllä @Sudeetti-Kirveh kirjoitusta. Mites se vanha sanonta menikään: Hyökkäämällä voitetaan pelejä, puolustamalla mestaruuksia. Tapparan viimevuosien menestyksen salaisuus on nimenomaan ollut teräksinen koko viisikon puolustuspeli, jota vastaan vastustajan on hyvin hankala tehdä maaleja. Vastustajan maalipaikkojen määrä on pyritty pitämään minimissä pitämällä keskusta tiiviinä ja estämällä vedot parhailta sektoreilta. Pelaajatkin on valittu siten, että selkä suorana omiin luistelevia vapaamatkustajia ei meillä ole nähty, vaan kaikilla on rautainen työmoraali. Tästä identiteetistä luopuminen johtaisi varmuudella rämpimiseen.
Olen itsekin sitä mieltä, että olisi välillä hienoa nähdä iloisia 6-1 voittopelejä nihkeiden 2-1 jatkoaikapelien sijaan. Mielestäni Tapparan ei kuitenkaan välttämättä tarvitse luopua tiiviistä puolustuspelistä saadakseen enemmän maaleja aikaan. Kyse on pikemminkin siitä, että a) maalipaikat pitäisi käyttää tehokkaammin ja b) maalipaikkoja pitäisi saada luotua nykyistä enemmän. Hyökkäyspeliin tarvittaisiin enemmän mielikuvitusta, jotta ei pyörittäisi vain kulmissa. Tässä pitää toki ottaa huomioon se, miten vähän aikaa joukkue ja ketjut ovat vasta olleet kasassa.
Nyt on kuitenkin vasta kaksi peliä takana, joten katsotaan, miltä tilanne näyttää 10 pelin jälkeen. Olen samaa mieltä @Repa-76 kanssa siitä, että turha tässä on vielä vetää kovin suuria johtopäätöksiä ja rinnastaa tätä kautta viime kauteen.
7 tykkäystä
Sehän tässä tympiikin, että joukkue on muuttunut hyvin vähän, ja etenkin hyökkäys täysin tutulla parivaljakolla (EJ & Malinen). Voisi olettaa, että kesän aikana tuota hyökkäyspeliä olisi saatu avattua parempaanpäin, mutta käytännössä se on aivan samanlaista, poisluettuna vielä se, että esim. röyhkeä Repo on vaihtunut kulmarallierkinjunttiin.
Tapparan peliesityksistä osaan kyllä ennustaa sen, että se railakkaampi peli tulee siihen kohtaan, kun on joku tiistai-peli JYP:iä vastaan, jossa on 3500 katsojaa. Sitten, kun olisi mökki täynnä odotukset korkeilla olevaa porukkaa, vedetään näitä maalittomia nihkeitä matseja.
Tappara on onnistunut parin viime kauden aikana todella huonosti niissä peleissä, joissa yleisöstä pitäisi saada voimaa ja rullata vastustajan yli. Jos mökki on ollut täysi, kentälle on saapunut pelokas lauma virheiden välttelijöitä.
4 tykkäystä
Tykkäämisistä päätellen noita pitkiä esseitä ei lue kukaan.
Kaksi peliä pelattu “rupusakkeja” vastaan. Odotan innolla Jypiä, Kärppiä ja IFK:ta.
Ensi alkuun pakkien pitäisi uskaltaa pitää hyökkäyspään sininen, jotta saataisiin pidempiä hyökkäyksiä.
Syötöt ovat luokattomia. Luoto, Erkinjuntti ja J-M Järvinen eivät pysty antamaan lyhyttä helppoa syöttöä.
Lopuksi Rautakorpi voisi lopettaa ne jorinat “pelaajat päättävät”. Jos näin on, niin olisi, vaikka hiljaa koko asiasta ja tekisi töitä palkkansa eteen. Olen kuitenkin “Rautakorven miehiä”.
4 tykkäystä
Tämä on toistunut jo vuodesta toiseen, että näitä “rupusakkeja” vastaan lähdetään takkiauki ja yleensä silloin tulee pataan. Onko valmentajien viesti jo ennen peliä, että ollaan jo voitettu tämä peli? No liigan parhaita vastaanhan Tappara sitten on pelannut mallikkaasti aina.
Olisi kiva, jos voisi näiden kahden pelin perusteella sanoa, ettei Tapparaa vaan kiinnostanut ja oltiin “rotsi auki.” Näin ei kuitenkaan pelissä ole ollut vaan itse asiassa Tappara on puolustanut isolla sydämellä ja taisteluilme on ollut hyvä.
Otanta on pieni, mutta itse näen edelleen kasan peliteknisiä syitä. Voidaan toki yrittää kierrellä näitä “polttavia” kysymyksiä ja yrittää siirtää vastuu esim. yksilöille. Mun mielestä kaikki palautuu kuitenkin viime kädessä siihen, että on vaikea hahmottaa, mikä se hyökkäyspelitapa oikeasti on.
Jos katson peliä omissa ja keskialueella niin se on siedettävää - avauspelaaminenkin lähtee välillä ihan malliikaasti. Toki tässä vaiheessa kautta on enemmän kuin normaalia, että ajoitukset ei osu ja pelaajat on väärissä paikoissa väärään aikaan. Pelin ei kuulu olla valmista, mutta aihioita haluaisin nähdä, että mitä tässä yritetään ja miten se oikein realisoituu.
Hyökkäyspelisuunnitelma näyttää yhtä ohkaiselta kuin viime kaudella. Tuntuu, että ollaan välimallin pelissä kiinni: ei paineisteta kunnolla kulmaa, joka johtaisi hyviin kiekonriistoihin vaan ollaan koko ajan puolustusmentaliteetti päällä eli mieluummin suositaan idioottivarmoja ratkaisuja. Se pitää pelin molemmille osapuolille kohtalaisen raskaana, mutta kummallakaan ei oikein ole maalipaikkoja.
Erikoiskuriositeetti on se, että aivan kuten viime kaudellakin Tappara ei saa ylivoimaa. Yksi keskeinen syy, miksei ylivoimaa heru on se, että ei haasteta maalia kohti vaan lähdetään kulmaan pörräämään. Se on vastustajalle niin naurettavan helppoa puolustettavaa, että siinä ei todella tarvitse rikkoa yhtään. Tapparan linja jatkuu näiltäkin osin eli ylivoimaa ei peleissä suuntaan tai toiseen juuri nähdä.
5 tykkäystä
