Yleensä nämä tälläiset henkilöt mystisesti vaikenee, kun Tapparalla kulkee paremmin.
Edit: tuloksen puolesta voi melko hyvän arvosanan antaa kaudesta tähän saakka Tapparalle. Liigassa kärkikahinoissa ja CHL:ssä välierissä. Yksilötasolla pörsseissä onnistumisia ja maajoukkuekutsuja.
Annan numeroksi kokonaisuutena 9. Viimeiset viikot muutti numeroa ylöspäin aika rutkastikin.
Neganiilo tai ei, mää oon ainakin sitä mieltä, että ihan hyvistä tuloksistaan huolimatta Tappara saisi, voisi ja sen pitäisi pelata paremmin. Ei voi eikä saa olla tyytyväinen siihen, että voitetaan ihan minimisuorituksilla. Tää on viihdebisnes jota pelataan maksavalle yleisölle, joista kuitenkin hyvin iso osa erottaa hyvän ja huonon esityksen muutenkin kuin tulostaululta.
Kyllähän peli oli marraskuussa todella aneemista ja kritiikki oli ihan aiheellista. Ei se peli tänäänkään ollut sellaista, jolla kannua nostellaan keväällä. Tärkeää kuitenkin on, että tärkeitä pelaajia on palannut sairastuvalta.
Hyvä että Piiroinen saa nyt peliaikaa. Tänäänkin muutama todella hyvä koppi.
Samaa mieltä kyllä tuosta, mutta minä puhuinkin siitä täysin yli menevästä arvostelusta ja suoranaisesta itkemisestä, mihin täällä niin helposti vajotaan. Kaikki järkevät ja tätä touhua pidempään katselleet näkevät milloin peli ei ole kunnossa ja parantaa pitää ja paljon. Toivoisi paljon pidempää pinnaa monille ja iloa myös siitä että vaikeuksista voi nousta ja hemmetin usein on noustukin. Näkisin että sitten jos saadaan vedettyä kunnolla projekteja kolmekin vuotta putkeen, on hyvinkin mahdollista jonkunasteiseen dominointiin jo syyskaudella. Paljonhan se vaatii palasten loksahtelua kohdilleen.
Mutta varmasti siinä on mietinnän paikka että miten paljon uhrataan jalkojen ja pään tuoreutta kauden aikana kevään ja pelaajien pitkäjänteisen kehittämisen alttarilla. Nyt on varmasti jouduttu uhraamaan aika paljon, kun on taidettu pohjia taas rakennella vähän heikompien aikojen jäljiltä.
Älkää kuvitelkokaan että me jotka seistään joukkueen takana vaikeinakin aikoina, ollaan tyytyväisiä siihen taaperrukseen tai etteikö se …tuta. Tottakai halutaan että Tappara säkenöi ja dominoi ja VOITTAA.
En osoita tätä @axe lle mitenkään vaikka kommenttiinsa vastaankin, turha minun on hälle mitään selittää.
Uskon, että Tapparassakin on ymmärretty tämä maksavan yleisön viihdyttämisen aspekti. Syksyllä yritettiin pelata yleisöystävällistä hyökkäävää lätkää, mutta tulostaulu oli armoton, kun maaliodottamat ei kääntyneet maaleiksi kentällä. Oli pakko ottaa useampi askel taaksepäin viihdyttämisestä voittavaan jääkiekkoon. Tanuksen sanoin nyt ollaan menty puolustuksen kautta. Tämän hetken muutamat nihkeät pelit (silti voittoja) annan helposti anteeksi, koska kuorma on ollut melkoisen valtava johtuen Liiga+CHL+EHT+loukkaantumiset.
Nyt ollaan käännetty jo heikot pelit tappioiden sijaan voitoksi ja se erottaa perinteisesti hyvän joukkueen huonosta. Hyvää kevättä kohti ollaan taas matkalla.
En tiedä voiko lätkä olla viihdyttävää jos kokoajan otetaan pataan. Onhan jotain 1-0 pelejä tylsä joskus katella mutta se toimii nii ite otan sen kyllä mielummin kun 6-4 häviöt joka pelistä ja “viihdyttävää lätkää”
Tähän viestiin tulee palattua silloin, kun usko on koetuksella - eli joka kausi jossain kohtaa. Kirjoitus on helmikuulta 2016. Kausi päättyi mestaruuteen.
Uskoin mestaruuteen silloin ja uskon siihen nyt. Tällä kaudella on ollut jopa poikkeuksellisen luottavainen mieli sen suhteen, että kyllä tämä tästä vielä lähtee.
Tämä usko pohjautuu pyrkimykseen nähdä tuloksen taakse. Peli voi olla hyvää, mutta aina se ei johda hyvään lopputulokseen. Toisaalta huonolla pelillä lopputulos voi silti olla hyvä. Jos lopputulos on huono ja peli on huonoa, niin silloin on syytä olla aidosti huolissaan.
Alkukaudella peli oli usein hyvää: kiekkoa hallittiin jopa suvereenisti, mutta liian paljon pyörittiin kulmissa ja vastustaja kävi sitten rokottamassa vähistä paikoistaan maalit korjaten potin. Oltiin siis näennäisesti hyviä: jääkiekko on maalintekopeli.
Koko ajan näytti kuitenkin omaan silmään siltä, että kovin kaukana ei tulokseen kiinni pääsemisestä olla. Pelissä ei ollut mitään peruuttamattomasti rikki.
Viime aikoina puolustuspelaaminen on tiivistynyt ja träppiäkin on nähty. Samalla nopeat suorahyökkäykset ovat pysyneet mukana, josta esimerkkinä eilen oman pään kiekonriistosta alkunsa saanut Tanuksen ensimmäinen maali.
Tulokseen on nyt alettu päästä kiinni vähän heikommallakin pelillä, mikä on hyvän joukkueen merkki.
Paljon on edelleen parannettavaa pelillisesti. Uskon kuitenkin, että kun saadaan pakistoonkin suurinpiirtein kaikki äijät takaisin, niin se tekee jo paljon. Tämän ohella kotiylivoimaan on keksittävä jotain.
Pääpointti on, että aika kultaa muistot. Ei se peli mestaruuskausinakaan ole kaiken aikaa loisteliasta ja huippuviihdyttävää ollut.
Itseäni on ihmetyttänyt kuinka helposti ja pienellä työmäärällä meille tehdään maaleja. Tuntuu että jokainen vastustajan hyökkäys on äärettömän vaarallinen. Vastustajille annetaan ihan liikaa tilaa omalla alueella. Ero esim. Rautakorven aikaan on valtavan suuri, sillon ei huolettanut viimesessä erässä 2-1 tilanteessa ollenkaan.
Sitten on näitä 0-7 pelejä missä jäällä on aivan eri joukkue. Fyysisyys kasvaa potenssiin kaksi. Vastustaja ei saa yhtään tilaa ja kiekko otetaan väkisin pois. Maaleja tehdään maassa maaten ja tilanteet pelataan täysillä loppuun.
Tässä on jotain vääristymää ja kenties alkukaudesta vanhentunutta näkemystä, koska esim. 10 ja 15 ottelun kuntopuntarissa ollaan eniten maaleja tehnyt joukkue. Samaan aikaan päästetyissä ollaan myöskin kärkikamaa. Meillä on koko sarjan paras maalisuhde. Se on plussalla 33. Kärpillä +25 toiseksi paras ja HIFK +24.
Yksittäisistä peleistä toki esim. Kärpät- ja JYP-pelit molemminpuolista hulabaloota. Kärpät-peli olisi pitänyt tappaa paremmin, mutta Kärpät on taas ja edelleen myöskin huippujoukkue.
Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan viimeisimmän Rautakorven pestin osalta.
Aina, kun Tappara pelin lopussa johti maalilla, se alkoi pelkäämään häviämistä, vetäytyi kuoreensa ja alkoi varmistella. Se johti järjestäen vastustajan tasoitukseen ja monesti voittoon.
Sen sijaan 2000-luvun alussa oli toisin. Silloin Tappara tuli lähes aina vikassa erässä rinnalle ja ohi ja piti johtonsa.
Juuri näin. Kyllähän se enemmänkin oli Tapolan viimeinen kausi 2016-2017. Ihan sama paljonko peli oli kolmannen erän alkaessa, tiesi kyllä ne sen voittaa.
Mutta tätä kyllä kaipaan nykypelissä. Aina jännittää perhanasti, jos on parin maalin ero.
Hyökkäys on toiminut mun mielestä hyvin, mutta ikinä ei voi kattoo peliä rennosti, kun omissa helähtää niin helposti. Toki osittain tossa on varmasti harhaakin. Tilastojen valossa puolustus on luultavasti ollut parempi kuin mitä se itselle näyttää.
Yes!
Alkukauden typerä/onneton peli on muuttunut selvästi parempaan suuntaan.
Vieläkään se ei ole “täydellistä”, mutta jäätävästi parempaa jo kuin syksyllä. Aivan mahtavaa!
Se, että tällaisenkin muutoksen pystyy tekemään, alkaa hälventämään spekulaatioita onko joukkue valmennuksen näpeissä / onko liikaa sovittamattomia ristiriitoja. Itsekin pohdin tätä alkukaudesta, koska peli oli niin idioottimaista ja välillä vähän jopa välinpitämätöntä. Muutosta tapahtuu koko ajan parempaan!
Nyt peli on jo siinä kuosissa, että vähän nihkeemmälläkin treenijalalla otetaan pisteitä vakuuttavasti
Aletaan olemaan raiteilla!
Vieläkin sitä peliä on varaa parantaa, mutta riittää jo tulokseen.
Alkaa haiskahtamaan tänne mahdolliselta menestyskeväältä! Vielä täytyy lisätä vähän “hitautta” peliin, jotta se luo enemmän yhtenä nyanssina mainitakseni.
Hieno homma!
… Se mikä pohdituttaa, että miksi syksyn peli on mitä on. Liput maksavalle yleisölle maksaa silloin yhtä paljon kuin kevätpuolella…
Nyt on varmaan hyvä kerrata vähän syyskautta, kun se on saatu taputeltua. Sijoitus liigassa on 4, kun 33 ottelusta saatu 59 pistettä. Sarjaa johtaa Hifk 65. pisteellä. Pistekeskiarvo Tapparalla on 1.79 ja sen perusteella ollaan sijalla 3.
Topit:
Anton Levtchi: No ei jää paljoa selittelyä siitä kuka on ollut Tapparan paras. Anton majailee pistepörssissä sijalla 1 tehopistein 14+21 eli yhteensä 35 pistettä. Sai myös ensimmäiset maajoukkepelit alle ja niissä 2 ottelua tehopistein 1+1
Christian Heljanko: Helkku on ollut korvaamaton syksyllä. Alkukaudesta kun peli takkuili oli Heljanko mies paikallaan. Heljangon torujunta% on 91.8% ja päästettyjen maalien ka on 1.80 per ottelu. On ollut syksyllä yksi liigan parhaista maalivahdeista ja kantanut Tapparaa reppuselässään. Heljanko sai myös maajoukkuetilinsä avattua voitolla Kanadaa vastaan. Tuossa pelissä torjunta% oli 95.5%
Waltteri Merelä: Merelä on ollut loistava hankinta. 32 ottelua pelannut tehopisteillä 13+12 eli yhteensä 25 pistettä. Maajoukkekomennus tuli ja siellä 3 peliä tehopistein 1+0.
Flopit:
Charles Bertrand: Callella ei lähde. 32 ottelua pelannut ja kasassa tehot 3+3. Nyt pari kautta Callea seurannut ja pahoin pelkään, että hänen aikansa Tapparassa on ohi.
Kari Piiroinen: Odotukset itsellä Piiroista kohtaan oli kovat. Lupaava nuori maalivahti joka pelannut mestistä huipputasolla. Liigassa ei kuitenkaan kulje. Otteet parani joulua kohden, mutta silti päästää liikaa maaleja.
Kokonaisarvosanaksi annan Syksystä 8/10.
Chl on kulkenut loistavasti. Chl:län puolella Tappara taistellut itsensä välieriin kaatamalla esimerkiksi. Hallitsevan Ruotsinmestarin Växjö Lakersin ja HC Luganon. Välierissä vastaan asettuu Saksalainen Red Bull München. München on Saksan Del-liigassa sijalla 4. Tiukkaa vääntöä siis luvassa.
Liigassa kausi alkoi takkuilevasti. Peli oli huonoa ja voittoja ei saatu tasaisesti. Voittoa seurasi aina yksi tai kaksi häviötä. Pari valopilkkua oli mutta ne olivatkin nuo kolme listaamaani pelaajaa. Kuitenkin 3.12. Kärsitty 3-6 tappio paikallisvastustajalle herätti Tapparan. Sitä seurasi totaalinen paikallisvastustajan nöyryytys luvuin 0-7. Tuon 3.12 jälkeen Tappara ei ole hävinnyt otteluakaan, ja joukkue liitääkin 7 ottelun voittoputkessa. Näistä 6 on päättynyt 3 pisteen voittoon.
Lyhyenä vielä:
CHL sijoitus: Top 4
Liigassa sijoitus on neljäs.
Kolme pelaajaa pistepörssin top 10 listalla.
Anton Levtchi johtaa koko pistepörssiä
Tappara on muuten viimeksi hävinnyt vierasottelun 29.10. Ilvestä vastaan.
Viimeksi Tampereen ulkopuolella Tappara on taas hävinnyt 14.10. Helsingissä. Siis kaksi ja puoli kuukautta on paineltu reissut ilman tappioita.
Tappiottoman vierasputken aikana (Ilves-tappiosta tähän päivään) Liigasta on kertynyt pisteitä 28/30 ja välissä on myös kaksi CHL-vieraspeliä, Växjössä 2-2 ja Rouenissa 0-4.
Maaliero tappiottoman putken aikana on 49 – 17 ja mukaan mahtuu 5 peliä joissa on pidetty nollat!!
49 tehtyä 12:een vieraspeliin, eli pyöreästi yli 4 tehtyä per peli, päästettyjä on 1,4 per peli.
Menestyskeväältä tämä on haiskahtunut viime kesästä alkaen ja vaikka alkukausi oli tuloksien osalta heikko, niin ei sekään tuota muuttanut suuremmin. Peli oli kuitenkin alkukaudestakin olemassa ja pelejä hallittiin lähes joka kerta. Nyt se näkyy myös tuloksissa.
Mestaruuskertoimissa ollaan nyt käytännössä suosikkeja Hifkn ja Tepsin kanssa. CHL:ssä yli 60% suosikki saksalaisia vastaan. En sanoisi, että ovat pielessä.
Vahvistusta joukkueeseen lienee tulossa ainakin yhden pakin osalta. Niiden määrässä ei yleensä ole otettu riskiä. Sen sijaan kakkosveskaan ei perinteisesti ole satsattu, joten Piiroinen voisi jatkaa tässä roolissa mikäli vanhat merkit pitävät.