Nyt tulee tiukkaa tekstiä, kiitos ja anteeksi jo etukäteen.
Jätin viime tiistain kotipelin väliin, vaikka minulla oli ilmaislippu. Samoin jätin keskiviikon vieraspelin katsomatta, vaikka maksan ruutu.fi -palvelusta. Alkukaudella kävin tiuhaan peleissä paikanpäällä ja maksoin lipuista, en enää viime aikoina. Syynä tähän on, että minua ei suoraan sanottuna paskaakaan kiinnosta katsella sitä totaalisen munatonta seisoskelua, mitä Tapparan peli on viime aikoina ollut. Jengi on nyt kuukausikaupalla keskittynyt tekemään vain sen minimisuorituksen, jolla saadaan tarvittavat pisteet kasaan ja keskittynyt odottelemaan pleijarien alkamista. Syksyn raikkaasta hyökkäyspelaamisesta on enää kaukainen muisto jäljellä, vaikka pelaajien taidot satavarmasti ovat tallella. Ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta, kukaan ei syty pelaamaan ja pelien viihdearvo on lähellä nollaa. Tästä päästään siihen, että Liigan tasoerot ovat todellisuudessa niin suuria jo nyt, että pelaamalla “vähän sinnepäin” saadaan yleensä se pari pistettä kairattua. Joukkue skarppaa sen verran jatkoilla, että lisäpiste tarttuu matkaan, eikä tee yhtään enempää. IFK-peli oli virkistävä poikkeus tähän sääntöön ja siinä joukkue näytti todellisen tasonsa. Se oli kauden parasta, upeinta ja huikeinta kiekkoa. Sellaista lätkää, jota katsojat haluavat nähdä illasta toiseen (tai edes kerran viikossa) ja joka vetää halleja täyteen.
Olen pitkään (turhaan) peräänkuuluttanut asennetta, sillä sitä ei juuri tällä hetkellä ole. Tapola ei ole saanut ladattua joukkuetta henkisesti otteluihin, vaan joukkue menee siitä missä rima on matalin. On tietysti hienoa, että jengi on niin vahva, että muniinpuhaltelu riittää pariin sarjapisteeseen. Maksavan katsojan kannalta tuote on kuitenkin niin surkea, että olen jo keksinyt parempaa tekemistä ajalleni. Osittain heikentynyt pelin taso varmasti johtuu joukkuemäärän (ja tasoerojen) kasvusta ja lisääntyneestä back-to-back -pelien määrästä, mutta se ei todellakaan selitä kaikkea. (Joku muuten totesi jossain osuvasti, että Kuuselan dominointi tällä kaudella ei suinkaan johdu hänen suuresta pelillisestä harppauksestaan 32-vuotiaana, vaan Liigan tason laskusta - kaikki kunnia Krisselle silti.)
Toivon todella, että tämän päivän kokoonpanomuutokset herättelevät äijiä ja haluan nähdä jälleen sitä hyvää iloista tapparalaista jääkiekkoa, johon tiedän joukkueen pystyvän. Uskon, että Tappara voittaa tänä vuonna mestaruuden, sillä joukkue on niin vahva. Maksavana asiakkaana minulla on kuitenkin oikeus vaatia parempaa vastinetta rahoilleni myös niissä runkosarjan tiistaisissa SaiPa-matseissa.