En osaa luopumisesta (omaehtoisesta) sanoa, kun en ole ihan kaikkia pelejä tarkemmin kerennyt seuraamaan. Viime aikoina kakkoserät ovat olleet yleiseen suoritustasoon verraten turhan vaisuja, se on huomattu. Alla olevassa kuvaajassa on tietoa helmikuun otteluista ja niiden laukaushallinnan ja maalieron kehittymisestä kokonaisuutena. Eli yhdeksän ottelua on lyöty yhteen könttään laukausten ja maalien osalta. Laukausten ero sinisellä, maalipaikkojen ero harmaalla ja maaliero oranssilla. Laukaukset ja maalipaikat ovat samalla akselilla ja maalit toisessa.
erä on tyypilisesti laukaushallinnan osalta alkanut tasaisesti, mutta ensimmäisen kympin jälkeen Tapparan on ottanut hallinnan itselleen.
1.erässä maalipaikat ovat ihan loppua lukuun ottamatta Tapparalle.
1.erässä Tappara on tehnyt maaleja suht tasaisesti vastustajaa enemmän.
erään laukaushallinta ja maaliero kiepsahtavat päälaelleen. Laukaushallinta tippuu +19 → -32 ja maaliero +6 → -1.
erän puolivälin tienoilla on ollut tasaisempaa, mutta ensimmäisellä ja viimeisellä vitosella ero on korostunut vastustajan hyväksi.
2.erässä maalipaikat ovat myös kääntyneet vastustajan eduksi.
erässä laukaushallinta ja maaliero ovat ensimmäisen kympin olleet suht tasoissa, mutta Tappara on viimeisen kympin aikana kirinyt laukaushallinnassa -28 → -15 ja maalierossa 0 → +7.
3.erässä maalipaikat ovat kääntyneet tasaisesti Tapparalle, ihan lopun laskua lukuun ottamatta.
Alkukaudella Tappara hävisi 2 peräkkäistä kotipeliä (Lukko, TPS) vaikka johtikin ottelua (Lukkoa vastaan kuitenkin vasta jatkoajalla).
Kuitenkin Tappara on noussut paljon useammin voittoon tappioasemasta kuin vastustaja.
Tappiolla ollessaan Tappara on noussut 3:n pisteen voittoon 8 kertaa ja 7 kertaa 2:n pisteen voittoon.
Ollessaan tappiolla Tapparaa vastaan vastustaja on noussut 3:n pisteen voittoon 3 kertaa ja 4 kertaa 2:n pisteen voittoon.
Nyt tulee tiukkaa tekstiä, kiitos ja anteeksi jo etukäteen.
Jätin viime tiistain kotipelin väliin, vaikka minulla oli ilmaislippu. Samoin jätin keskiviikon vieraspelin katsomatta, vaikka maksan ruutu.fi -palvelusta. Alkukaudella kävin tiuhaan peleissä paikanpäällä ja maksoin lipuista, en enää viime aikoina. Syynä tähän on, että minua ei suoraan sanottuna paskaakaan kiinnosta katsella sitä totaalisen munatonta seisoskelua, mitä Tapparan peli on viime aikoina ollut. Jengi on nyt kuukausikaupalla keskittynyt tekemään vain sen minimisuorituksen, jolla saadaan tarvittavat pisteet kasaan ja keskittynyt odottelemaan pleijarien alkamista. Syksyn raikkaasta hyökkäyspelaamisesta on enää kaukainen muisto jäljellä, vaikka pelaajien taidot satavarmasti ovat tallella. Ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta, kukaan ei syty pelaamaan ja pelien viihdearvo on lähellä nollaa. Tästä päästään siihen, että Liigan tasoerot ovat todellisuudessa niin suuria jo nyt, että pelaamalla “vähän sinnepäin” saadaan yleensä se pari pistettä kairattua. Joukkue skarppaa sen verran jatkoilla, että lisäpiste tarttuu matkaan, eikä tee yhtään enempää. IFK-peli oli virkistävä poikkeus tähän sääntöön ja siinä joukkue näytti todellisen tasonsa. Se oli kauden parasta, upeinta ja huikeinta kiekkoa. Sellaista lätkää, jota katsojat haluavat nähdä illasta toiseen (tai edes kerran viikossa) ja joka vetää halleja täyteen.
Olen pitkään (turhaan) peräänkuuluttanut asennetta, sillä sitä ei juuri tällä hetkellä ole. Tapola ei ole saanut ladattua joukkuetta henkisesti otteluihin, vaan joukkue menee siitä missä rima on matalin. On tietysti hienoa, että jengi on niin vahva, että muniinpuhaltelu riittää pariin sarjapisteeseen. Maksavan katsojan kannalta tuote on kuitenkin niin surkea, että olen jo keksinyt parempaa tekemistä ajalleni. Osittain heikentynyt pelin taso varmasti johtuu joukkuemäärän (ja tasoerojen) kasvusta ja lisääntyneestä back-to-back -pelien määrästä, mutta se ei todellakaan selitä kaikkea. (Joku muuten totesi jossain osuvasti, että Kuuselan dominointi tällä kaudella ei suinkaan johdu hänen suuresta pelillisestä harppauksestaan 32-vuotiaana, vaan Liigan tason laskusta - kaikki kunnia Krisselle silti.)
Toivon todella, että tämän päivän kokoonpanomuutokset herättelevät äijiä ja haluan nähdä jälleen sitä hyvää iloista tapparalaista jääkiekkoa, johon tiedän joukkueen pystyvän. Uskon, että Tappara voittaa tänä vuonna mestaruuden, sillä joukkue on niin vahva. Maksavana asiakkaana minulla on kuitenkin oikeus vaatia parempaa vastinetta rahoilleni myös niissä runkosarjan tiistaisissa SaiPa-matseissa.
En pystyisi itse sanomaan asiaa yhtään paremmin. Samaa mieltä täysin!
En pysty millään ymmärtämään kuinka tuo joukkue voi pelata niin erilaisia otteluita. Välillä täydellisiä rimanalituksia ja välillä huippusuorituksia. Voisi ajatella että ehkä sellanen 2-3 ottelua kymmenestä menisi vähän heikommin, mutta kun se suhde on about puolet ja puolet?!?
Allekirjoitan ylläolevan vuodatuksen. Hakametsässä en ole käynyt flegmaattisen Tappara-HPK-perhepelin jälkeen. Jos asuisi hallin nurkalla niin asia voisi olla toisin. Ja kausikortti siis takataskussa, osin ihan kannatuksen vuoksi, jos kerran täällä huutelee vahvistusten ja panostuksen perään niin on itsekin jotain laitettava kekoon. Peli toki kiinnostavat ja NelonenPro:lta on matsit tullut katseltua. Tänä viikonloppuna oli tarkoitus tulla molempiin peleihin, mutta tiistain esitys veti taas rajoittimen punaiselle. Itselle riittäisi, että vedetään kunnon asenteella ja taistellaan.
Tätä samaa olen minäkin tehnyt. Aiemmin jossain totesinkin, etten mene näihin peleihin alakastin joukkueita vastaan, enkä ole mennyt. Kyllä tää kausi menestykselle haisee, mutta tässä välissäkin on näitä pelejä jotka ei kiinnosta pelaajia antamaan parastaan, niin ei minuakaan kiinnosta läpsyttelyt.
Nyt olisi KooKoo ja Green lauantaina, mutta haisee viikon neljäntenä pelinä ohiläpsyttelylle, jätän väliin.
Aika vähiin jää jäsen Sardion tavoin ajattelevien pelien katsominen, tyypillisesti syksy on ollu väkinäistä peliä ja keväämmällä on kulkenu. Tuossa ei jää oikeen kuin play-offit katsottaviksi. Ja ennen Rautakorpea ei ollu muuta kuin väkinäistä räpeltämistä. Mutta jokaisella on oikeus kannattaa ja seurata joukkuettaan valitsemallaan tavalla.
Yhdestä kotipelistä olen ollu pois terveydellisistä syistä (ei alaraaja- eikä keskivartalo- eikä yläraajavammaa eikä mitään o osunu päähänkään vaan flunssa kaatoi). Tottakai ne väsyneet pelit harmittaa ja lujaa mutta kotiin päästyä unohtuu ja alkaa odottelemaan seuraavaa peliä. En minä vaan osaa olla pois peleistä…kyllä vaan hallille menen mahdollisuuksien mukaan.
Mietin hiukan mitä tuohon voisi seura tehdä. Ehkä se laajempi rosteri että on mahdollisuus huilauttaa pelaajia, vaikka maajoukkuerasituksesta. Ei vaan taida onnistua tuo rahoitus järjellisellä riskillä…tuo kun edellyttäisi varmaan kuuden tuhannen yleisökeskiarvoa kotipeleihin.
Tappara on tosiaan aloittanut kaudet usein nihkeästi ja joukkueen peli on hakenut suhteellisen pitkään uomiaan. Hyväksyn tämän, sillä yksinkertaisemmin pelaavien “pitkä päätyyn ja perään” -jengien on helppo saada kuviot nopeasti kuntoon.
Tällä hetkellä asenteen täydellinen puuttuminen on se, joka minua häiritsee. En odota joukkueen voittavan pelejä illasta toiseen näytöstyylillä, vaan odotan näkeväni hyvää tai edes suhteellisen hyvää kiekkoa. Ennen kaikkea odotan joukkueen ja pelaajien yrittävän tosissaan, en seisoskelevan selät suorina omalla alueella tai keskialueella ja odottavan summeria. Hyvästä esimerkistä käy viime lauantain Sport-kotipeli, jossa pelaaminen lopetettiin täysin 2-0 johdon kohdalla (peliä pelattu reilu 20min). Se oli aivan kammottavaa katsottavaa ja suorastaan ala-arvoinen suoritus. Tässä on käytännössä jo kuukausikaupalla odoteltu, milloin peli lähtee kulkemaan ja lyhyitä hyviä väläyksiä on nähty, mutta siihen ne ovat jääneet. Valmennuskin on selvästi havainnut asian, sillä jengiä yritetään herätellä ketjumuutoksin.
Hyvästä asennemittarista käy myös alivoimapeli, jossa Tappara on ollut tällä kaudella Liigan kolmanneksi heikoin. Omaan silmään moni vastustajan yv-maali on mennyt todella helpon näköisesti omiin puolustajien esimerkiksi pelatessa näennäisesti maalinedustaa. En ole huolissani Tapparan alivoimapelin tasosta tosipeleissä, sillä silloin asenne on varmasti kunnossa.
Otteluruuhka tai -rasitus ei selitä näitä heikkoasenteisia esityksiä, sillä viikon tauonkin jälkeen on saatettu pelata aivan päin persettä. Treenijumia voi tietysti aina käyttää selityksenä, mutta itse en Rautakorven ajoilta muista tällaista asenneongelmaa (yksittäisiä pelejä lukuun ottamatta). Näistä peleistä tulee lähinnä mieleen viime syksyn synkkä tappioputki, toki sillä erotuksella, että pelejä on pystytty voittamaan. Jos pelit olisivat luokattoman sijaan edes säädyllisiä, ei tätäkään vuodatusta olisi koskaan tullut.
@Sardion hyvää tekstiä parissa viimeisessä kommentissa. Tämähän on tämän kauden Tapparalle ollut leimallista, että tehdään tarvittava, mutta ei yhtään enempää. Tiistaina ilmeisesti kuitenkin yritettiin Ässiä vastaan loppuun asti. Enemmän leimallista Tapparalle on se, että se voi menettää otteensa peliin koska tahansa.
Tämä ei ole edes ainoastaan tämän kauden juttu vaan myös viime kaudella nähtiin mm. playoffeissa, kuinka joukkue aivan yhtäkkiä päästi pelistä irti ja vastustajan annettiin nousta tasoihin. IFK:ta vastaan voitettiin kaksi ekaa peliä todella löysällä pelaamisella ja ne olivat vielä playoff-pelejä. Tämä kostautua kun IFK rupesi pelaamaan omalla tasollaan ja yhtäkkiä sarja olikin 2-2, kun Tapparan löysä neppailu ei enää riittänytkään.
Sitten pelattiin ne pelit 5. ja 6. tyylikkäästi, päästettiin vastus erityisesti kuudennessa reippaasti edelle typerillä jäähyillä, mutta noustiin väkisin ja lopulta voitettiin. Lukko-sarjassa Tapola löysi joukkueesta INNON ja ASENTEEN ja jokainen peli pelattiin minuutista yksi aina viimeiseen minuuttiin asti tyylikkäästi. Vaikka sarja meni game 7:n, se oli Lukon hyvyyttä, Tapparalle ei pomppinut parilla jatkoajalla Raumalla, mutta Lukko oli pirun sitkeä. Onneksi heiltä lopulta game 7:ssä loppui bensa ja Tappara jaksoi pelata alusta loppuun.
Sitten tuli finaalit, jossa vietiin Kärppiä game 2:ssa aivan mielin määrin ja näytti siltä, että Kärpät oli ihan vastaantulija. Kolmannessa erässä päästettiin Kärpät tasoihin ja loppu on historiaa. Joukkueen ailahtelu on ollut koko Tapolan ajan ilmiö, ei ainoastaan tämän kauden ilmiö. Ongelma ei voi olla ainoastaan pelaajissa vaan myös siinä, että pelitavasta puuttuvat helpot variaatiot. Tappara EI suostu pelaamaan helppoa kiekkoa. Liian usein se lähtee hakemaan HIENOJA maaleja.
Miksi Tapparalle on niin vaikeaa tehdä likaisia maaleja? Ajaa maalille väkisin ja laittaa kiekko sisään? Sitä ei tunnu löytyvän ketään vastaan.
Tottahan ylläoleva vuodatus on mutta osoittaisin syyttävällä sormella Liigan johtoa.
Ei Tapola voi alkaa ruoska kädessä ohjaamaan pelaajia ja auttaisiko sekään?
Mestaruutta ei ratkaista näissä kevään runkosarjahöntsyissä, joten pelaajat eivät viitsi laittaa itseään täysillä likoon ja saatetaan vältellä kontaktitilanteita loukkaantumisten välttämiseksi.
Sen verran pitää tietysti yrittää ettei hävitä.
Onneksi play-offit alkavat kohta.
Vähän samanlaista se oli myös runkosarjan loppuaikoina 2013 ja 2014.
2 vuotta sitten oltiin huolissaan kun Tapparan peliesitykset alkoivat heikentymään tammikuusta lähtien mutta niin vain joukkue melkein voitti mestaruuden.
Tällä kaudella on jo ruvettu puhumaan ja A- ja B-luokan joukkueista.
Rajan vetäminen ei ole selvää mutta 8 ylintä joukkuetta (Kalpa mukaan lukien) ovat parempaa tai selvästi parempaa luokkaa kuin häntäpään joukkueet.
Ja ensi kaudeksi sarjaan pitää raahata 1 uusi häntäpään joukkue.
Se ei herätä minussakaan kiinnostusta vaikka juuret ovat siellä suunnilla.
Ilmeisesti 1 häntäpään joukkue kuitenkin tippuu pois “luonnollisista syistä”.
Selvä esimerkki sarjan tason laskusta on toissakauden pistekunkun pappaikäisen Vahalahden vahva rooli Lukossa.
Lukossa Vahalahti on päässyt pisteille kolmasosassa (erittäin usein) joukkueen maaleista.
Uransa alkuaikoina TPS:ssä (vuoteen 2007 asti) Vahalahti pääsi pisteille vain viidesosassa joukkueen tekemistä maaleista.
Perusongelma on se, että liigaseurojen kilpailukyky pelaajamarkkinoilla on heikentynyt selvästi.
15 vuoden takaista Timo Jutilaa siteeraten: “Hei, tää on ammattilaissarja”.
Nyt Liigan johdon pitää näyttää se ja nostaa sarjan tasoa (=supistaa joukkuemäärää).
Aika paljonkin tullut tätä problematiikka mietittyä viime vuosien aikana. Lähinnä silloin, kun mieleen tulee kysymys, että miksi ihmeessä käytän tätä ihan hyvää elinaikaani tällaisen sohlaamisen katsomiseen, kun voisin tehdä vaikka mitä mielekkäämpiä asioita.
Minusta kiinnostavin kulma tähän olisi kuitenkin pelaajien näkökulma. Mehän voimme valita, olemmeko paikalla vai emme, he eivät. Väittäisin, että hyvin ja “täysillä” pelaaminen on pelaajien näkökulmasta aika paljon kivempaa kuin neppailu puolivaloilla. Tämä lienee kaikille tuttu ilmiö läksyjen, tenttiin lukemisen tai haastavan työtehtävän kohdalla: tekemisen suunnittelu, sen välttely tai siitä stressaaminen on paljon kuluttavampaa kuin se itse työn tekeminen, joka on sitten lopulta usein ihan palkitsevaa.
Miksi sitten kaikkeen ei tartu täysillä, vaikka se olisi kaikilla mittareilla järkevää? Siksi, että haahuilu on inhimillistä.
Tämä ei tosin selitä ammattilaisurheilujoukkueen löysäilyä tällaisessa semikovassa liigassa, koska kovemmissa ja raskaammissakin sarjoissa, tyyliin NHL:ssä, jätkät pystyy pitämään tasonsa niin paljon paremmin. Tai sitten ne ovat vaan niin paljon kovempia jätkiä.
Synteesinä kaikesta tästä vuodatuksesta: tässä koomailussa on pakko olla joku suunnitelma takana, vähintään se, että mitä useammin joukkue joukkueena selviää (itse aiheututusta) ahdingosta, sitä todennäköisemmin se tekee niin vastakin. Ja uskon myös korttien piilossa pitämisen teoriaan. Sellaista hyökkäyspelin siipien levittämistä hyökkäyspelin suhteen kuin, oliko se nyt viime vai toissa vuonna finaaleissa Kärppiä vastaan ei tehdä sattumalta. Ja kolmantena: jos ja kai kun joukkue on nyt Rautakorven aikaa enemmän “pelaajien joukkua”, niin silloin on ehkä lupa toivoa, että siinä missä asenteelliset pohjanoteeraukset voivat olla syvemmällä ja runsaslukuisempia, myös tekemisen maksimi on sen ratkaisevan piirun verran korkeammalla?
Summa summarum ja sarjataulukonkin ynnäilyn perusteella: ehkä mahdolliset finaalit eivät tänä vuonna olekaan se isoin haaste?
Mun mielestä ensinäkin pitäisi palauttaa kahden pisteen järjestelmä ja pelejä karsia vaikka sanotaan sinne 50 runkosarjamatsin paikkeille. Tähän kehittelynä, että mitä jos jatkoajalla/rankkareilla hävinnyt saisi 0pistettä?
Tällöin ei tulisi katsojille ähkyä, jokaisen ottelun ja pisteen merkitys kasvaisi ja saataisiin maajoukkuepelit hyvin pelattua sarjakauden ohessa.
Uskon, että tällöin voitaisiin välttyä näin isolta määrältä näitä läpsyttelyitä mitä nykyään näkee aivan liiaksi.
Alkuun syytin Tapparaa ja manasin, että ihme kuraa vähintään kolmasosa otteluista ja silti pisteitä tulee vaikka esitys on ihan muniin puhaltelua. Vika ei kyllä lopulta ole Tapparassa joka ottaa sen tarvittavan määrän pisteitä runkosarjassa tälläkin tavalla.
Olen aika hc-kiekkoniilo seuraamaan, mutta jopa itseä on parin-kolmen liigakauden aikan alkanut ähkyttää ja tylsyttää hengettömien runkosarjamatsien seuraaminen. Siis toki niitä tulee Tapparalle ja kaikille muilekkin, mutta jos kolmasosa/puolet alkaa olla puuduttavaa läpsyttelyä ja joukkueiden tasoerot luokkaa isät-pojat, niin liigan tuote ei ole kunnossa.
Tappara ottaa pisteitä/pisteet lähes millaisella tahansa esityksella 9kertaa kymmenestä alemman kolmanneksen joukkueilta. Se kun olisikin, että ollaan niin hiton hyviä, että voitetaan, mutta kun se on usein kaveri joka on niin huono että siksi voitetaan.
Eilen oli sitten sellainen kokeilu. En pysty yhtään sanomaan Tapparan peliesityksestä. Netti ei toiminut, joten lähdin suunnilleen 8 vuoden tauon jälkeen Torniin katselemaan maisemia ja juomaan 2 olemattoman kokoista Karhu-olutpulloa. Paska baari, koska siellä tuli screeniltä joku Turku-Oulu peli.
Voitto tuli Tapparalle, sen tiedän. Se on tärkeintä. Ilmeisesti ihan kaikki ei natsannut, esim Kuuselalle 2 miinusta ja 1 plussa. Se on aika harvinaista. Järvinen 2 miinuksella. Antaisin kuitenkin jatkaa samalla kokoonpanolla. Tuo Karjalainen taitaa olla pelaaja, jonka kanssa kaikilla natsaa. Hän sellainen hyvä “pelivara” Tapolalle. Mikä hienoa, niin Karhu on saanut rentoudesta kiinni, ja se näkyy tulostaululla. Tänä päivänä näköjään on tultu siihen, että huonollakin pelillä yleensä saadaan pisteitä. Parempi Tapparan tapa kuin Ilveksen tapa, vai? Meidän asennetta moititaan ja muitten kärkijoukkuieden asennetta pidetään parempana. Hyvä, jos niin. Sillä, kun meidän äijät sitten ovat noin paljon taitavampia ja asenne saadaan kuntoon, niin ollaan ylivoimaisia.
@iroj : hyviä pointteja. Heikkoa pelaamista on kuitenkin ollut jo useita kuukausia, varmasti ainakin joulukuun alusta lähtien. Se on huolestuttavaa. En ole nähnyt montaa Kärppien tai IFK:n peliä, mutta käsittääkseni kumpikaan niistä ei pelaa näin heikolla asenteella.
Ongelma on juuri siinä, että on
liikaa pelejä (myös maajoukkue ja CHL)
liian paljon pelejä peräkkäisinä pelipäivinä
liian suuret tasoerot
liian suuri kuorma johtavilla pelaajilla (Kuusela, Lajunen, Laine, Elorinne…)
Tasoerojen muutosta kuvaa hyvin se, että Sportin ja KooKoon nousun jälkeen Liigassa pelaa paljon sellaisia pelaajia, joilla ei aiemmin ole ollut sinne mitään asiaa. Toisesta päästä KHL puolestaan vie Liigan parhaimmistoa.
Nämä seikat selittävät kuitenkin vain osan Tapparan heikoista peliesityksistä, joita on nyt nähty tosiaan jo monta kuukautta. Ongelman ydin (ja samalla myös suuri potentiaali) saattaa olla juuri siinä, että Tapola antaa pelaajille niin paljon vapauksia. Rautakorven aikana kovin moni pelaaja tuskin edes uskalsi “hengailla” kentällä ja pelailla puolustuspään tilanteita vähän sinnepäin, sillä sen jälkeen sai totisesti kuulla kunniansa ja löysi itsensä aika nopeasti LeKistä, lukipa paidan selässä mitä tahansa. Autoritäärinen johtaminen ei ehkä enää ole moderni johtamistapa, mutta vaatimustason JR osasi pitää aina ihailtavan korkealla. Kuvaavaa on, että Liigan tähtikaliiberin pelaajat halusivat Rautakorven alaisuuteen juuri sen takia, että heillä on mahdollisuus kehittyä. Kaikki tiesivät, että JR:n joukkueessa varastamista ei sallita. Rautakorpea toisaalta myös syytettiin siitä, että peli oli liikaa “pakottamista” eli pelaajat eivät uskaltaneet ottaa riskiä tai poiketa sovituista sapluunoista.
Vapaus tuo mukanaan kuitenkin myös vastuun ja valmentajan tulisi puuttua asiaan silloin, jos tuota vapautta väärinkäytetään. En tiedä, onko Tapola sitten vielä hieman liian kiltti päävalmentaja. Kokemustakin on vasta pari kautta takana.
Tässä ketjussa on parhaat kuulemani selitykset Tapparan tietynlaiseen lepsuuteen ja otteiden ailahteluihin.
Peterran mukaan Tapparalta puuttuu “tapa pelata helposti” ja Sardion spekuloi, että “pelaajilla on liikaa vapauksia”. Uskon, että nämä yhdessä selittävät tilanteen parhaiten. Ja vielä yksi lisäys Protapparalta, hän puhui “korttien piilossa pitämisestä”, sekin varmasti liittyy jollain tavalla asiaan.
Lisättäköön vielä, että tuo vapaushomma saattaa loppupeleissä (sic) olla sittenkin hyvä asia vaikka nyt ärsyttääkin.
Nostetaan nyt vielä se esiin, että Tapola ja pelaajat ovat avoimesti myöntäneet motivaatio-ongelmat peräpään jengejä vastaan. Näin kertoo toimittaja Lauri Lehtinen Twitterissä. Nähdäkseni ongelmia on kuitenkin ollut myös keskikastin joukkueita vastaan, kuten esimerkiksi täysin luokaton esitys Tepsiä vastaan viimeksi.
Liigamestaruuden tavoittelu on vähän samanlaista kuin 10 000 metrin taktiikkajuoksu. Ensin lönkötellään ja säästellään ja viimeisillä kierroksilla katsotaan millaista kirivaihdetta itsekultakin löytyy.
Kari Jalosen valmentaessa mielestäni Kärpätkin pelailli runkosarjaa joskus alle joukkueen potentiaalin. Riittävä suoritustaso kaivettiin joukkueesta mutta monesti ei juuri sen enempää. Ei KJ varmasti mikään liian kiltti valmentaja ollut. Ei vain tarvinnut, kun ei tarvinnut.
Ainakin JMJ eilen radio cityn haastattelussa puhui jotain tuon suuntaista että motivoituminen voi olla vaikeaa kun sarjataulukkoasetelmat on tällaiset.
