Kymppitonnin taktiikkajuoksu on aika hyvä vertaus, loppukiri on play-off. Ja oikeastaan juoksussakin taitaa olla niitä lönköttelykisoja huonolla ajalla jolloin valmistaudutaan tiettyyn tärkeään kilpailuun.
Mutta minusta ei ole kyse motivaatiota. Pelaajat haluaa pelata ja siitä ne tykkää. Kiekkokausi vaan on pitkä ja harjoittelu ja pelirytmi voi aiheuttaa sen ettei pelin taso pysy maksimissaan. Rautakorpi tainnut kertoa että runkosarjan pelit on jaksotettu pelillisiin asioihin joihin keskitytään. Mää en niin noista ymmärrä ja osaavammat oikaiskoon mutta ilmeisesti karkeasti esimerkillä jos puolustus on teemana niin silloin ei ihan kaikki paukut ole hyökkäyksessä.
Sport kotipeli on tuotu esiin ja se tuo esiin sarjajärjestelmän. Sport pelannu tovin jo play offia eli pääsystä villikorttikierroksille. Ei tarvitse pelaajia erikseen motivoida, he ovat sillä maksimilla pelissä mitä joukkueesta irtoaa.
Mutta ei kiekossa voi minusta mennä jalkapallon sarjajärjestelmään. Siellähän joka pelillä on merkitystä sijoitusten kannalta. Tosin joissain sarjoissa se mestari ratkeaa jo ennen päätöspelejä.
Ei voikaan. Muutoksien pitäisi mennä siihen suuntaan, että joukkueita olisi sarjassa vähemmän ja sarjanousut ja sarjasta putoamiset olisivat mahdollisia.
Minäkin osallistun ensimmäistä kertaa tähä uuteen foorumiin myös keskustelun osalta.
En kaataisi peliesityksistä koko taakkaa pelaajiston niskaan. Ainakin omasta mielestäni on parempi, että voitetaan jopa huonolla peliesityksellä. Joku jo aiemmin mainitsi tasoeroista liigajoukkueiden välillä ja sen allekirjoitan. Paremmat joukkueet eivät välttämättä syty ihan joka matsiin vrt. Blues jne.
Katsokaapa kalenterista eri kuukausien pelikarttaa ja miettikää itse, tuleeko pelaajille tuota kalenteria katsoessa selkeä rytmi mormaalin elämän ja pelaamisen välille? Nytkin vedetään jo 7. peli 11 päivään, joten aikalailla saa etsiä pelaajista syytä, jos ei ihan ole focus pelissä, vaikka siitä maksettaisiinkin. Tuossa rytmissä heikomman fysiikan omaavien ja toipilaiden loukkaantumisriskit on korkealla. Eli vierittäisin asiasta myös Liigalle vastuuta, koska yleisölle ei tarjota riittävän suopeita olosuhteita, jotta peli saisi tulla parhaimmassa kuosissaan ulos. Esim. Sport-peleissä taisi olla yksi sellainen, jossa Sport ei saanut etua Tapparaa vastaan edellisen päivän huililla toisen pelatessa alle peliä.
Asun ulkomailla ja yritän täältä käsin seurata Ruutu-palvelusta kaikki mahdolliset Tapparan pelit, joten jonkun verran on tullut kauden aikana niitä nähtyä. Parannettavaa on aina, mutta negatiiviseen maisemaan en lähtisi itseäni upottamaan. Meillähän alkaa kohta poffit ja saumoja on mennä päätyyn asti. Ymmärrän toki sen, ettei rahoilleen saa vastinetta, jos odotukset on erilaiset ja siksi en halua sitäkään kokemusta lytätä. Haluan vain antaa asialle sen näkökulman, että otteluohjelmassa rikkonaisuus näkyy myös kentällä pelaajien peliesityksessä - eikä ainoastaan Tapparalla. Eilisen Ilves-pelin tunnelmat olisi naapurissa kovin toisenlaiset, jos Ilomäki olisi sen neljännen niitannut tolpan sijaan sisään. Sellaista järjetöntä kohkaamista se heidän pelinsä oli ennen Flinckin yllärimaalia. Eli osataan sitä vihkoon pelata muuallakin.
Runkosarja on tosiaan sen verran pitkä, päälle kuusi kuukautta, että voi olla ihan “positiivinenkin” asia ettei kokoajan vedetä remmi tiukalla. Voisi olettaa, että tälläkin saralla on siis pientä voimavaraa kevääksi.
Otteluohjelma on ilman muuta osa totuutta. Kaikkea se ei kuitenkaan selitä, sillä peleihin on saatettu lähteä heikolla asenteella täysin riippumatta siitä, onko edellisinä päivinä ollut pelejä vai taukoa. @peterra nosti hyvin esiin sen, että myös vaihtelut pelien ja sarjojen sisällä ovat olleet Tapolan aikana todella suuria. Tappara on saattanut pelata hyvin esimerkiksi ensimmäisen erän ja jäädä sen jälkeen odottelemaan summeria (esim. Sport-peli). Tai sitten on annettu vastustajalle useampi maali eteen ennen kuin on itse ryhdytty pelaamaan. Esimerkiksi JYP:iä vastaan pelattiin viimeinen erä hyvin ja noustiin tasoihin. Keskimäärin pelit ovat kuitenkin olleet järkyttävää seisoskelua ja on skarpattu juuri sen verran, että päästään pisteisiin kiinni. Tätä on jatkunut nyt niin monta kuukautta, että se tuskastuttaa. Itsekin olen ajatellut lukemattomia kertoja, että josko se tästä nyt lähtisi ja aina on palattu samaan takaisin.
Kuten toin aiemmin esiin, niin pelien voittaminen puolivaloilla jatkoajan jälkeen on ongelma lähinnä maksavan yleisön eli pelaajien palkanmaksajan kannalta. (Joukkueellehan riittää, että ollaan pleijareissa mukana.) Kuka haluaa mennä katsomaan hengetöntä neppailua ja seisoskelua, jossa yritystä riittää vaikkapa 20min ajan? Olen itsekin katsonut monta vuotta liki jokaisen Tapparan pelin joko paikanpäällä tai ruudusta, mutta sen viime lauantain Sport-pelin jälkeen tuli totaalinen kyllästyminen.
Tapparan peliesitykset ovat sillä mallilla, että voitto Oulusta ja heti perään Kärpät häviää HIFK:lle Hesassa. Saadaan mielenkiintoinen loppu runkosarjalle.
Tänään ei kyllä mielestäni seisoskeltu. Oon periaatteessa samaa mieltä, että pitkään Tapparalla ollut jonkinlaista kipinän puutetta. En ihan allekirjoita kuitenkaan tuota liigan epätasaisuutta tai sitten ei kyllä olla ihan historian suhteen kartalla. Kun mää aloin jääkiekkoa seuraamaan liigaa pelattiin 10:llä jengillä, joista puolet hakattiin ns. hämäläisnumeroilla puolivaloilla pelaten. Liiga on historiallisesta perspektiivistä katsoen ihan ennätystasainen. Valitkaas mikä tahansa pelipäivä ja tokalla erätauolla vedetään tasuria melkein pelissä kuin pelissä.
Haluan sanoa, että antakaa nyt vähän crediittiä muillekin joukkueille, kuten tänään KooKoolle. Aina ei ole kyse Tapparan huonosta asenteesta, kun peli on tuskallista katsella. Joskus toki niinkin.
Kyllähän Tappara osasi Rautakorven aikanakin mitata vauhtinsa vastustajan mukaan ja tekemään sen yhden maalin enemmän.
Erona on mielesyäni se, että tuolloin pelattiin samalla systeemillä mutta vain hitaammalla temmolla. Kun taas nykyään koko joukkueen pasmat menevät sekaisn jos vastustaja ei sytytä, eikä tempoa pystytä tuosta lamaantumisesta nostamaan kuin erätauoilla. Ja tuolloin saattaa tulla helvetin pitkiä ja huonoja eriä.
Kyllähän tässä on aika osuvia huomioita ollut. Tasoerosta kun puhutaan, on oma näkemys joukkueen sytyttävyydestä. Esim. Sportia ja Kookoota vastaan ei ole sellaista perimää, että ottelu olisi jotenkin odotettu tai “jännittävä”. Vrt. Saipa-ottelut joskus aiempina kausina, jolloin niistä oli panos poissa. Nykyään Saipa-otteluista puhutaan Niämisen ansiosta El Clasicona ja samalla Saipa on muutenkin noussut kärkiporukoihin. Enemmän Saipa sytyttää kuin esim. Kookoo tai jopa Pelicans.
Eikös se ollut Lehterä joka keksi tuon “El Klassikon”?
OT-kilpi:
Itse en ole huolissani Tapparan peliesityksistä, koska pleijareissa joka jätkä syttyy varmasti. Ainakin kun katsoo ketä sieltä olisi tulossa vastaan. Lukko, Kärpät jne. Kookoot ja sportit kaukana.
Hienoa että joku muukin on nähnyt samoja pelejä kuin minä. En ihmettele yhtään, jos katsojia ei tule paikan päälle, jos kyse on vain asennevammasta niinkuin täällä puhutaan. Jos koneet laitetaan käyntiin vasta pleijareissa, niin tapahtuuko se vain nappia painamalla. Nostan hattua, jos näin tapahtuu. Jos tippuisimme ekalla kierroksella niin mitähän se vaikuttaisi ensi kauteen.
Ilman muuta on riski olemassa, että koneita ei saada käyntiin 1. kierroksella pleijareissa. Niinhän kävi Pelsuja vastaan toissa vuonna ja osittain myös Hifk:ta vastaan viime vuonna. Molemmat sarjat olisivat voineet huonolla tuurilla kääntyä vastustajalle, vaikka Tappara finaaleissa osoitti olevansa oikeassa paikassa. Ikuisesti ei voi tuuriin luottaa, vaan nyt olisi syytä pelata heti alusta alkaen. Lukko on paha jengi, jos tulee vastaan ja pääsee johtoasemaan.
Minusta hiukan liian yksioikoista toitottaa motivaatiopuutoksesta tai asennevammasta. Ei ole pelkästään oman joukkueen suorittaminen vaan siellä lootassa on se vastustajakin. Kausi on niin pitkä että maksimisuoritustaso pitää jaksottaa ja siinä tulee sitten joukkuekohtaisia eroja kauden mittaan. Kyllähän nyt jo jonkun aikaa villikorttikanditaatit on painanu rosterin maksimilla ihan joka pisteen perässä mitä vaan irti saavat.
Koneen käynnistämisestä on esimerkki Hifk peli, sitä enne tuhrattiin TPS peli ja sen jälkeen lipsu piste Sportille.
Nyt on jopa minunkin sanottava että en näe kovinkaan suuria moittimisen aiheita joukkueen pelissä tietynlaista surffailua ja löysistelyä lukuunottamatta mutta sitäkään ei ole enää kovin paljon ollut havaittavissa. Ehkäpä joukkue vain säästelee voimia tosikoitoksiin ettei sitten lopu bensa kesken. Jopa minun lähes koko kauden ajan parjaamani Dixon ja Karhunen ovat olleet todella hyviä! Tästä joukkueesta ei minun mielestäni löydy yhtään heikkoa lenkkiä joten todella hyvältä näyttää kevättä silmällä pitäen!
Katsoin KooKoo -pelin ja siinä mielestäni pelattiin suhteellisen ehjä 60 minuuttinen. Selät eivät suoristuneet, vaikka jaloissa taatusti painoi. Ei jääty seisoskelemaan ja odottelemaan loppusummeria, kun päästiin johtoon. Tällä tavoin näitä pelejä pitäisikin pelata, riittävällä asenteella ja draivilla aina loppuvihellykseen saakka.
Mistä muusta syttyminen peleihin ala- tai keskikastin joukkueita vastaan on kiinni kuin asenteesta/motivaatiosta? (Toki otteluruuhkalla ja väsymykselläkin on merkitystä.) Ainakin pelaajat ja valmennus ovat tuoneet esiin, että joukkueen on vaikea syttyä peleihin, joissa ei ole merkittävää panosta. Se on luonnollista ja koskee myös vaikkapa Kärppiä ja IFK:ta. Erona on kuitenkin se, että Tappara on pelannut lukuisia pelejä, joita voisi kuvailla kokonaisuutena arvioiden täysin luokattomiksi.
@peterra toi aiemmin esiin sen, miten suuresti otteet heilahtelivat viime vuoden pleijareissakin. Sen seurauksena sarjoja venytettiin turhaan ja samalla väsytettiin joukkuetta. Samaa käyntiongelmaa voi olla luvassa tälläkin kaudella.
1980-luvulla Liiga oli amatöörisarja ja nyt se on (tai ainakin pitäisi olla) ammattilaissarja.
1980-luvulla sarjassa oli usein yksittäisiä heittopusseja (HPK, Lukko, Kookoo) mutta ei useita joukkueita joilla ei käytännössä ollut mahdollisuutta päästä play-offeihin/kärkikahinoihin.
Nyt alkaa huolestuttavasti näyttämään siltä että sarjaan on syntymässä “alakasti” (Blues(?), Jukurit, Kookoo, Ilves, HPK, Ässät), joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä kuuden sakkiin=automaattisesti puolivälieriiin ja tosipeleihin.
1980-luvulla Liigan maalikeskiarvo oli yli 8 ja nyt se on alle 5.
Tämän takia maalierot ovat pienentyneet ja tasapelejä tulee enemmän.
Esimerkiksi kaudella 1987-1988 Tappara ja Ilves olivat kärkijoukkueita mutta molemmat voittivat kuitenkin toisensa suurinumeroisesti kun maalierot nousivat helposti huonomman puolustamisen takia.
Ei ole enää niin helppo voittaa isoilla numeroilla kun joukkueet puolustaa paremmin viisikkona ja pelaa puolustusvoittoisemmin.
Monet häntäpään joukkueet ovat pakotettuja pelaamaan puolustusvoittoisemmin ja se on huonoa kehitystä.
Nykymenolla Liigan tulevaisuus näyttää huonolta (ja haittaa myös suomalaisen kiekon kehitystä) kun joukkueita ja pelejä on liikaa.
60 runkosarjan peliä pelataan puoleen vuoteen joten lepopäiviä on keskimäärin noin 2 vaikka välillä on pidempiäkin taukoja.
Sitten joukkueilla on vielä usein suuria eroja lepopäivien määrässä ennen pelejä.
Asiaa kirjoitat. Pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino talouden ja urheilullisuuden välillä. Varmaankin ottelumäärät ovat rahan sanelemaa eli yritetään saada maksimitulot. Kun liiga on haluttu taloussyihin vedoten pitää suljettuna lienee 16 joukkuetta vastaavasti mahdollisimman monen talousalueen tyytyväisenä pitämiseen tähtäävä valinta. 10-12 joukkueella sulkeminen ei onnistu. Ja onhan meidän kiekon taso noussut sieltä 80-luvulta huimasti. Raha on toki välttämättömyys, jos sarja halutaan pitää laadukkaana, mutta ovatko tehdyt toimenpiteet ja valittu suunta oikeita ratkaisuja niin en osaa sanoa. En todella tiedä.
Mun pääpointteja oli lähinnä se, että liigassa pelien voittaminen ei tosiaan ole helppoa ja aina tuskainen peli ei varmaan johdu asenteesta.
Kärpät-peli oli klassinen esimerkki jälleen kerran siitä, miten valmistautuminen on mennyt ihan vihkoon. Joko lataus meni yli tai sitten siinä on tapahtunut jotain muuta erikoista. Näitä on Tapolan Tapparalle tullut aika paljon verrattuna Rautakorven Tapparaan. Ehkä tässä näkyy se, että pelaajilla on nyt todellakin enemmän vaikutusvaltaa.
Tapparan otteista puuttui Kärppiä vastaan kaikki se, mitä vähän aikaa sitten IFK-matsissa nähtiin. Silloin oli nälkää ja oli sovittu, mitä joka jätkä tekee. Se todellakin näkyi kentällä.
IFK-matsissa oli taklauksia, oikein ajoitettuja karvauksia ja vetäytymisiä, kahden miehen maskeja, irtokiekkoihin menijöitä, nopeita kääntöjä… ja tämä kaikki tehtiin tiiviinä viisikkona.
Nyt Kärpät pelissä oli yksinkuljettelua, syöttöketjujen puutetta, maalille ei halunnut kukaan, kaikki irtokiekot hävittiin, nähtiin ehkä kolme taklausta jne.
Jääkiekko on tunnepeli. Tapparan pelitapa kantaa kyllä, mutta vain silloin, kun herroilla on tunne pelissä mukana.
Eikös se tässä vaiheessa kautta ole melko huolestuttavaa, jos valmentaja ei saa joukkuetta pelaamaan tunteella? Vai tuleeko tunne automaattisesti mukaan poffeissa? Monta kautta olen joukkuetta seurannut, mutta tälläisiä pelin sisällä esiintyviä tason vaihteluita ja totaalisia ohi pelejä ei ole juurikaan tullut. Mistä se homma nyt oikein kiikastaa? Kyllä toi nippu pitäis olla ihan kilpailukykyinen.