Vaikka voi olla liian varhaista, niin pakko avata tämä keskustelu nyt, kun poikkeusolojen vuoksi ei voi tietää, kuinka kauan spekuloitavaa riittää. Toivottavasti päätyyn asti, monellakin tapaa. Ja toivottavasti tämän ketjun perustaminen ei jinxaa koko lätkäkautta.
Tänään näin kauden ekan kokonaisen ja normaalin viisi vastaan viisi -matsin tämän kauden joukkueelta. Syvällisempiä johtopäätöksiä on turha vetää, mutta yleisilme, mikä on mielestäni tässä vaiheessa tärkeintä, näytti kohtalaisen hyvältä ja tämän kauden joukkueessa on myös todella monella osa-alueella aivan kärkiluokan poikkeusyksilöitä (hyvällä tavalla), joten taas on lupa odottaa hyvää, jos palikat osuvat kohdilleen ja joukkuehengen kautta saadaan nämä erilaiset palikat palvelemaan ja jeesaamaan toisiaan. Kapteeni Peltolan myötä en hirveästi epäile, etteikö saataisi.
Viime tai toissa vuonna kirjoitin muistaakseni vastaavassa ketjunavauksessa, että rakastan tämän kauden joukkuetta jo nyt. Niin taas, joskaan tämä tämänpäiväinen ei nyt tosin mikään nappisuoritus ollut.
Otanta on kahden 5v5-pelin jälkeen luonnollisesti vielä äärimmäisen ohut, mutta sanonpa silti: Tapparan tekeminen vastustajan maalin edustalla on ollut kahdessa harjoituspelissä (en laske 3v3:sia) erittäin hyvän näköistä ja tehokasta. Pelsuja vastaan kaikki 3 osumaa tehtiin max 2,5m säteellä maalista, ja Ilvestä vastaan niitä tuli 4 kappaletta.
Tuohon samaan kiinnitin itsekin huomiota. Selkeä muutos ollut se että joka hyökkäyksessä hakeudutaan maalin eteen. Veljeni joka on Ilves fani totesi myös pelin jälkeen. Että Tapparan pelaajat meni väkisin maalin eteen eikä Ilves pelaajat mahtaneet sille yhtään mitään. Ja sitten kun edusta oli miehitetty toimitettiin sinne vain kiekkoja ja sitä kautta tuli myös maaleja.
Kiintoisa havainto, pitääpä seurata erityisesti mm. tätä tänään!
Itseäni yllätti eilisessä matsissa ylivoimapelin kypsyysaste. En tosin osaa sanoa, oliko se Tapparan hyvyyttä vai Ilves-av:n huonoutta, mutta muutaman kerran kiekko liikkui varsin hyvin ja pelaajat tuntuivat olevan hyvin samalla sivulla. Toki nyt on myös aika kovia seppiä heittää tuohon ylivoimaan, että toki sekin vaikuttaa.
Jos raavitaan pois 3v3-pelit sekä TUTO-peli, Tappara pelasi pre-seasonilla viisi 60-minuuttista. Voittoja kerättiin kolme (Pelicans, Ilves, TPS) ja tappioita kaksi (Lukko, TPS ja.). Maaliero 19–14. Pidettiin kahdesti maali puhtaana, joten kääntöpuolena oli, että kun maaleja päästettiin, niitä päästettiin.
Tässä vielä tärkeä pistepörssi näistä viidestä matsista:
Tästä listasta ei löydy kyllä mitään yllättävää. No ehkä Smejkal ykkösenä voi semmonen olla. Tuhma-Ollin hyvät otteet ehkä. Jokatapauksessa jos Kemmu pelaa Tapparassa koko kauden, voi 50 pistettä olla hyvinki paperia. Vauhkoselta olis kiva nähdä +30 pistettä. Simontaival ja Tanus ku pääsis +20 pisteeseen ja Rauhala 10 maaliin, ni olis kiva.
Toivon, että Otto saisi niistä lukuisista läpiajoista mihin hyvällä liikkeellään pääsee karkaamaan edes yhden muunkin ratkaisun kuin löysän mutta epätarkan rannarin viiksiltä suoraan pääty plekseihin. Katsellaan sen jälkeen niitä lisä maaleja.
Kahvanaama
(-Sry about the sticky kalvo`s here-)
8
Tappara ei tänään kaatunut minusta otteluseurannassa useasti mainittuun “flegmaattisuuteen”.
Oikeastaan, minusta se kaatui lähinnä lapsenomaiseen innokkuuteen ajatella jo mahdollisen kiekonriiston jälkeistä hyökkäystä, tai itsensä ulospelaamiseen tuon riiston toivossa.
Mun mielestä tunnetta ja intoa kyllä löytyi. Se vaan läikkyi väärällä tavalla yli. En puhu jäähyilystä/sikailuista, vaan lähinnä tietynlaisesta “kiirehtimisestä”.
Tänään sitä “intoa” löytyi vaan liikaa, ja Lukko otti tästä kopin → jokainen kerta.
Joukkueen pitää alkaa tunnistamaan tilanteet esim hyökkäyksiin lähdöissä varovaisemmin näitä kovan kaliiberin joukkueita vastaan. Hieman kun otetaan jalkaa kaasulta tietyissä tilanteissa, niin hyvä tästä tulee. Pieniä viitteitä mielestäni tästä ongelmasta on ollut harjoituspeleissä.
Mikään hätähän tässä ei ole, eikä voi isompia johtopäätöksiä vedellä.
Kyllä mä olin silti näkevinään sitä “uutta nahkaa”. Jälleen kerran. Etenkin ensimmäisessä erässä, ja ehkä toisen lopussa.
Tapparahan aloitti toissa kaudella kolmella tappiolla kauden. Huipennuksena kolmannessa pelissä Kouvolassa tuli 8-3 turpaan. Silloin ekat kuusi peliä tuotti yhden voiton ja viisi tappiota.
Toivottavasti tämä nyt toimi heti herätyksenä. Tapolahan aika paljon puhunut tosiaan pelin nopeuttamisesta, mutta samalla voittamisesta. Että voittojen kustannuksella ei voi liikaa nopeutella, vaan sitten pitää säätää. Ainakin tämän päiväisen jälkeen säädettävää riittää ja hyvä niin.
Lukko pelistä jäi todella vaisu kuva.
Karvataan agressiivisesti ylhäältä usealla miehellä, mutta ei kollektiivisesti toista tukien.
Eli jokainen karvaa vuorollaan itsensä ulos tilanteesta. Useampaan kertaan oli meidän kaksi hyökkääjää päätylaudassa melkein kiinni ja samaan aikaan vastustaja tuo jalalla kiekkoa jo keskialueelle.
Omista lähdetään mies kerrallaan karkuun kiekkoa jo ennen kun riisto on valmis.
Eli ei sieläkään sitä kollektiivisuutta juuri ollut.
Eiköhän tämä tästä kun saadaan lisää pelejä alle, toki poikkeusoloissa ei välttämättä olisi aikaa kauheasti odotella.
Tämä tavallaan syö pohjaa tältä 3vs3 pelisysteemiltä kun ei päästä näitä pelitapa juttuja käymään kunnolla läpi.
Vaikuttaa että huomattavasti paremmin pelaa nämä normi harjoituspelejä pelanneet joukkueet.
Täytyy myös muistaa että johtaja Virran tapa peluuttaa träppiä keskialueella on kiistatta hyvä systeemi tähän sarjaan.
Tätä on Raumalla nyt tovin ajan ajettu sisään ja alkaa kantaa hedelmää.
Ehkä tästä Tapolan Tappara ”ottaa oppia” ja alkaa valumaan juurilleen syksyn aikana.
Positiivista tässä on se että eilisestä peliesityksestä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin.
Itsekin koen, että nimenomaan joukkuepeli sakkasi eilen Raumalla. Taistelua ja vauhtia oli etenkin ensimmäisessä erässä, missä kiekkoja voitettiin itselle hyökkäyspäässä, mutta sitten siirto kaverille ei onnistunutkaan, kun kaveri olikin 2-3 metriä toisaalla kuin minne kiekko meni ja vastustaja pääsi väliin. Onhan se turhauttavaa nähdä kauhea vaiva, että saadaan kiekko hallintaan ja sitten siitä luovutaan lähes välittömästi. Myös pelaajien liikeradat hyökkäyspäässä tuntuivat olevan hakusessa, kun ei ollut oikein apuja eikä syöttölinjoja tarjolla ainakaan oikea-aikaisesti.
Samat ongelmat näkyivät keskialueen syötöissä ja etenkin ylivoimapelissä, missä syötöt oli liian kovia, tulivat luistimiin tai olivat vain liian helppoja vastustajalle katkaista. Nyt vaan pitää löytää oikeat ketjukoostumukset, jotka ovat samoilla aaltopituuksilla ja treenata yhteispeliä, niin eiköhän tästä hyvä kausi saada ja jätkien itseluottamus tappiin kevättä varten.
Havaintoja avauspelaamisesta juuri tällä hetkellä.
Omista riiston jälkeen näyttää olevan pyrkimys, että annetaan heti nopea syöttö ylöspäin hyökkääjälle ja hyökkääjät hakeutuvat vahvasti kaistoille. Peli pyritään ensisijaisesti tuomaan jalalla alueelle ja pelaamaan keskustan kautta kohti maalia. Painotusero edelliskauteen tällä hetkellä poikittain pelaaminen hyökkäyssinisellä. Toinen selkeä ero, niin pääsääntöisesti ei myöhästynyttä avausta pelata enää seisovalle hyökkääjälle päätyyn ohjattavaksi/pakki ei itse nosta, vaan useammin yritetään pitää kiekonhallinta. Kuitenkaan hyökkääjät ei kovin alhaalta tule hakemaan.
Toki noita kaikkia näkyy, mutta tuollainen fiilis tuli lauantaina hallilla.
Tapparan peli on omaan silmään prosessin alussa. Aika monesta yksilöstä näkee, että vielä ei olla lähelläkään parasta tekemistä ja viisikkopelikin on vasta kehitysvaiheessa. Silti tulee voittoja. Tappara on seura, jossa kausi on prosessi ja etenee vaiheittain. Toki muutkin tätä tekee, mutta Tapparalle tämä on jotenkin erityisen ominainen tapa.
En ole ennustaja ja kausi on vasta alussa, mutta aistin hienoja asioita. Kunhan kausi vaan saataisiin pelata kunnolla loppuun.
Uskotaan vakaasti siihen, että ollaan taas uuden kauden äärellä, ja myös uusia pelaajia sekä valmennus siellä mukana. Annetaan aikaa, joskin on saatu treenata, mutta pelien kautta paljon tulee.
Katselen tässä KooKoo - Ilves peliä ja KooKoo:n peli näyttää kyllä aika simppelin rakenteellisen kompatina. Ukot tietää missä pitää minkäkin hetken aikana olla, mitä kaistoja käytetään jne. Tätä uskon Tapparassa tulevan, joskin paljon riippuu mitä pelaajat saavat itsestään irti.
1 tykkäys
polvipetteri
(An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.)
17
Nyt nähtyjen neljän liigapelin kokemuksilla voin sanoa, että Tappara on hyvällä tiellä. Erityisesti pidän vielä sisäänajovaiheessa olevasta tyylistä, jossa keskialueen syöttölinjojen ollessa tukossa käännetään peli takaisin omiin, eikä siis luovuta kiekonhallinnasta joko päätykiekolla tai epämääräisellä riskisyötöllä kuten esim. vielä viime kaudella. Haastetaan vastustajan kärkikarvaaja irti keskialueen muodostelmasta, revitään pelaajien välisiä etäisyyksiä ja haetaan uusi syöttötila.
Tärkeä yksityiskohta on, että syöttötilan etsimisen lisäksi pakkeja on selkeästi kannustettu kiekolliseen rohkeuteen, jos tarvittavaa syöttötilaa ei löydy ja jos on mahdollisuus nousta kiekollisena. Tämä vaatii koko viisikon ymmärrystä ja vielä siinä ymmärrettävästi tulee lukuvirheitä, mutta esimerkiksi eilisessä HIFK-pelissä oli jo viitteitä hienosta viisikkotyöskentelystä. Hyökkääjät paikkaavat pakkeja samaan tapaan kuin hyökkäysalueella, mutta tämä malli ulottuu jo keskialueelle ja paikoin jopa omalle puolustusalueelle. Muistelen, että tätä haettiin jo viime kaudella, mutta jostain syystä se ei konkretisoitunut lopulta kovinkaan näkyvästi.
Tapparan pelissä on toki jo nyt havaittavissa paljon muitakin osa-alueita ja (voisi sanoa onneksi) yleinen kiekkokeskustelu keskittyy pelkästään hyökkäyspelin nopeuteen ja pelin kääntämiseen. Tapparan ja varsinkin Tapolan vahvuus on pelin rytmittämisessä ja vastustajan pelin lukemisessa ja siihen reagoinnissa. Tärkeää on, että myös pelaajat itse osaavat tunnistaa pelin virtauksia ja reagoida sovitulla tavalla.
HIFk voitti eilen ja Pikkarainen oli tyytyväinen voitosta. Minä sen sijaan arvelen, että HIFK pelasi eilen lainamiehillään maksimisuorituksen, kun taas Tapparan maksimi on vielä kaukana edessä. Uuden systeemin sisänvienti ottaa aikansa ja silti Tappara vei kolmatta erää kiekollisesti miltei suvereenisti.
Varmasti on kaikenlaisia nyansseja, jotka eivät vielä katsomoon näyttäydy, ja niitä huomaa vasta useamman pelin otoksella, koska Tapparan peli muuttuu niin moneen kertaan yhden pelin aikana. Mutta kun kaikki palaset alkavat loksahdella paikoilleen, on Tappara todella kova. Todella kova.
Nyt oli semmoinen esitys, josta Rautakorvelle olisi vaadittu eroa.
Viime kausi alkoi upealla tykityksellä ja hiipui 10 pelin jälkeen. Tästä jos taso vielä laskee, muutama katsoja vanhimmasta päästä alkaa muumioitua, niin kuivaa ja elotonta oli Tapparan peli. Hyi kamalaa, ei ihan tällaisen näkemistä odottanut koko pitkää kesätaukoa.
Suoraviivaisuuden ja ratkaisuhalun puute on aika iso probleema. Onneksi kausi on nuori, vaikka voi nuoreksi jäädäkin. Ongelmat näkyvät pahiten yv:llä ja jatkoajalla. Peliä hallitaan, mutta kiekkoa siirrellään ilman, että halutaan lyödä Xavi-tyyliin kiekko reppuun vaikka väkisin. Kyllähän tuota jatkoaikapelaamista leimasi jopa jonkinlainen ylimielisyys jo Hifk-pelissä. Sitten kun vastustaja saa kiekon, ollaan aika aseettomia ja yksi paikka vastustajalle riittää. Tänään tuo Jonnen maali oli kenttäpelaajien, erityisesti Bertrandin kannalta melkoista lepsuilua.