Meidän puolelle kuitenkin?
Tässä on nyt sellaista surkuhupaisuutta ilmassa, että aika rennosti sitä odottaa iltaa (tai iltapäivää). Tämä kevät on ollut syklittäistä odotuksen nostattamaa toivoa ja mahalaskua, enkä odota tilanteen paljon muuttuvan. Jokin epärealistinen, suorastaan fantasiamainen, toivo kytee edelleen, että ehkä tämä homma kääntyykin taikasauvan näpäyksessä hyväksi – ehkä Voldermort (Ilves) epäonnistuu kalkkimetreillä, koska meillä olikin uhrauksen (Quennevillen nilkka, varmaankin) vuoksi suoja heidän tappokiroukseltaan. Tai ehkä silloin, kun me (Gondorin pääkaupunki Minas Tirith) odotamme kuoliniskua Sauronin ja Sarumanin (kaikki muut joukkueet ja Liiga) hyökkäykseltä, paikalle ratsastaa heposilla mahdottomasti kiljuen Rohanin armeija (Sinioranssit), etunenässä kuningas Theoden (helvetin vihainen Grönborg), joka vaahtoaa naama kuolassa kuolemasta ja esi-isistä, ja sitten nämä tyypit vetävät kaikkia turpaan isoilla miekoilla.
Kauden päätteeksi Klonkku (Saku Salmela) putoaa tuliseen laavaan sormus mukanaan ja me purjehditaan Harmaista satamista Valinoriin (Ibiza), Sam (Philip Granath) menee naimisiin naispuolisen hobitin kanssa ja me ollaan mestareita ikuisesti. Voi siinä niinkin käydä.
Mut joo hyvää peliä!