Keskiviikkona Suomen jääkiekkoliiton tiloissa Pennanen ja Lehtinen niputtivat MM-puolivälieräputoamisen yhdellä sanalla pettymykseksi. Puheenvuorojen sävy oli silti luonnollisesti toiveikas. Jatkaahan maajoukkue samojen miesten komennossa myös ensi kaudella.
Positiivista puolta Pennanen toi esiin numeroiden kautta. Suomi oli ”voittava” joukkue MM-kisoissa ja Euro Hockey Tourilla, vaikka palkintoja ei tullut. Päävalmentaja esitteli myös edistyneempien tilastojen kautta, että Leijonien pelissä oli edelleen elementtejä, jotka kestävät vertailun muihin huippumaihin.
Pennasen mukaan vastaus on huonosta trendistä huolimatta pelitapaan liittyvä.
Kyllä mä uskon edelleenkin siihen, että hyvä puolustaminen antaa mahdollisuudet tehokkaalle hyökkäämiselle. Harvoin, kun hyökkäät kolmea, neljää ja viittä vastaan, pystyt enää huippujääkiekossa luomaan mitään mahdollisuuksia. Ja jotta pystyt hyökkäämään vähän erilaisista tilanteista, pitää puolustaa erittäin hyvin ja hyökätä siitä vastaan
Yleisellä tasolla leijonaluotsi nosti pelistä esiin yllättävän seikan, jonka arvo on nousemassa.
Yksi asia, mikä varmasti tulee tulevaisuudessa korostumaan, on vaihtaminen. Minkälaisista tilanteista vaihdat. Lennosta vaihtamisia tapahtuu kuitenkin jääkiekossa 30–40 kertaa. Sekin alkaa olla asia, johon varmasti pystytään löytämään jotain juttuja, Pennanen pohdiskeli.
Ensi vuoden olympialaiset tulevat nopeasti vastaan. Mitä Leijonilta voidaan siellä odottaa?
– No tulee ihan varmasti vahva Leijonat. Neljän maan turnaus ei mennyt niin kuin tuloksellisesti oltaisiin toivottu ja varmasti pelissä oli asioita, mihin ei oltu tyytyväisiä, mutta se oli myös itseluottamusta antava koko tuolle meidän joukkueelle. Me huomattiin, että pystytään pelaamaan niitä absoluuttisia huippujoukkueita vastaan pitkiä aikoja tasapäisesti. Se on hyvä pohja, mille myös olympialaiset voidaan rakentaa.
Sinne tippui loputkin fiilikset parhaimmat olympialaisissa turnaus. Ei tule tuolla kaverilla menestystä, kun kaverilla on kunnon Toronton paineet päällänsä
Mun täytyy kyllä sanoa, että en koe nähneeni vielä yhtään todella hyvää peliä 4 Nations Faceoffista alkaen nyt Pennasen kommennossa.
Tämä Slovakia tappio tarkoitti todennäköisesti sitä, että Leijonat joutuu neljännesvälieriin sen sijaan, että olisi päässyt suoraan puolivälieriin.
Pelejä katsellessa on koko ajan vähän sellainen tunne, että joukkueella on jonkinlainen käsijarru päällä ja suuri osa yksilöistä näyttävät normaalia heikommalta (verrattuna omiin joukkueisiinsa).
Toivon luonnollisesti, että suunta kääntyy ja nähdään hyviä pelejä. Muutoin jää iso pettymys käteen, kun tämä ns. kultainen sukupolvi on jo ratsastamassa kohti auringonlaskua seuraavissa olympialaisissa.
Ensi viikon sunnuntaihin mennessä ollaan taas viisaampia sen osalta, että millainen valmentaja Antti Pennanen on tällä tasolla.
Mitään en tietenkään asiasta tiedä, mutta täysin ulkopuolisena ja median kautta seuraajana välittyy seuraava mielikuva:
Pennanen lähestyy turnausvalmentamista pelatkaa pojat! -asenteella. Hän ehkä vältttää “ylivalmentamista”, sillä Jukka Jalosen pelikirjasulkeiset saivat kritiikkiä NHL-tähdiltä. Pendo ehkä ajattelee, että annetaan vain löyhät raamit ja supertähdet hoitavat hommansa.
Vähän samaa siis sama asia kuin tuossa Nättisen kolumnissa on pointtina.
Olen erittäin tyytyväinen, että Tappara väisti tämän luodin nimeltä Pennanen. Ilves sen luodin sai suoraan otsaan ja kenki Myrrän.. Yksi isoimmista ipa virheistä muutamaan vuoteen..
Neljä vuotta sitten ei NHL-tähtiä päästetty olympialaisiin, nyt on Barkovin loukkaantuminen ja Pennanen puikoissa. Kuka tietää mitä neljän vuoden päästä, onko NHL tauolla, onko silloinen valmentaja sen parempi kuin nykyinen, ja kuka silloin on loukkaantuneena.
Liian vanhoja nuo meidän tähtemme ei kyllä vielä silloin ole, miehiä parhaassa iässään.
Kyllä tässä sellainen vaara pyörii että tämän poikkeuksellisen vahvan sukupolven aikakausi menee ihan nollasaavutuksilla maajoukkueessa, yhtä four nations -voittoa lukuunottamatta. Mutta vielä on aikaa saada aikaan jotain, heti huomisesta ottelusta alkaen.
Turnauksessa on vielä pelejä jäljellä, mutta hienosti on Suomi saatu muistuttamaan Pendon Ilvestä - valitettavasti.
Teoreettisesti paikkoja oli, mutta ”loistavia” paikkoja ei ollut yhtään enempää, kuin Slovakiallakaan. Näennäinen pelin virtauksen hallinta, mutta hyökkäyspeli on hidasta ja varovaista.
Ikävä kirjoittaa samaa asiaa, koska henkilökohtaisesti mullahan ei ole mitään agendaa Pendoa vastaan, mutta tämä on juuri se pelikirjallinen mielikuva hänestä. En todella osaa sanoa, millainen mies on muuten ja Suomen vuoksi toivon, että olen väärässä ja mielikuvani muuttuu.
Turnaus on kesken tietenkin, mutta näin pidemmässä perspektiivissä mun ainoa kysymykseni on, että oliko tosiaan Antti Pennanen paras saatavilla oleva rekrytointi Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi? Kun itse kuvittelisin, että maailmaan mahtuu paljon hyviä valmentajia pelkästään Suomessa, mutta myös ulkomailla. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, että millä näytöillä Pennaseen päädyttiin.
Nyt kun Pennanen on haukuttu joka tuutissa ja kaikkien suilla aivan paskaksi, niin olisi suoraselkäistä uutisoida Rantasen peliajan väärä kirjautuminen. Rantasen oikea peliaika ei ollut Jatkoajan lähteiden mukaan 15 min 25 s, vaan yli 17 min. Eli ole ihme että Pennanen meni vaikeaksi kysyttäessä Rantasen peliajasta koska varmaan Pennanen oli hyvin ihmeissään toimittajan kertomasta “faktasta”. Omaan silmään näytti siltä että osalla NHL tähdistä jalka oli hyvin raskas, ja lisäksi Slovakian pelirohkeus ja taisteluvalmius taisi yllättää.
Kiinnostava nosto. Itse taas pohdin sitä kautta, että Pennanen on yrittänyt saada NHL-tähdet pelaamaan samaa varmistelevaa kulmarallia millä HPK voitti mestaruuden joskus viime vuosikymmenellä ja pelaajille taas tuo peli ei ole ollenkaan luontevaa, mikä sitten johtaa siihen että ratkaisut ei tule selkärangasta. Lisäksi sitten tuo olemus tuskin virittää joukkuetta kovin intensiiviseksi.
Kanadaa vastaan meidän ainoa toivo varmaan onkin idioottivarmassa ja helvetin tiukassa sapluunassa mutta eilinen peli olisi ehkä päättynyt toisin nimenomaan ”pelatkaa pojat” mentaliteetilla nyt yhtään Slovakiaa väheksymättä koska niin käsijarru päällä varsinkin viimeisen erän Leijonat veti.
Ihan oleellisissa peluutukseen liittyvissä asioissa Pennanen myös tuntuu toimivan hämmentävästi täysin eri tavoin mitä hän julkisuudessa ennen pelejä linjaa. ”Seurajoukkueista tutut tutkaparit” oli viesti ennen 4 Nationsia ja lopulta nähtiin kaikkea muuta. Nyt taas puhuttiin siitä miten kuormitetaan kovaan peliaikaa tottuneita isoja tähtiä ja Mikko Rantanen pelaa avauspelin ekassa erässä ehkä 4 minuuttia.
Voisi kuvitella että tämmöisessä turnausvalmentamisessa vaikka peluutuksessa linja olisi että hyökkäyspään aloitukseen menee Hintzin kenttä ja jos he eivät jaksa niin Ahon kenttä. Piste. Ihan sama vaikka kolmonen tai nelonen pörräisi kuinka pirteästi mutta sillä Rantasella nyt sattuu maaliodottama olemaan aika paljon isompi. Aivan perusasia minkä päävalmentaja tuntuu sivuuttavan.
Pelaajillakin on vastuu eilisestä pelistä ja ei Pendo voi hypätä kentälle tekeen maalia avopaikasta mutta kollektiivista alisuorittamista on nähty sen verran että jotain muutakin on takana kuin huono tuuri.
Itse en pääse kiinni tuohon, mitä Pennanen haluaa joukkueeltaan. Tavallaan uskon siihenkin, että on pelaajilla vapauksia, mutta toisaalta myös minulle paistaa “jostain” isosta suunnitelmasta kiinni pitäminen.
Ja reagointi ongelmien ilmaantuessa.. No sitä ei ole - ainakaan niin että katsojana osaisi havainnoida.
Hyväähän oli mm. kontaktipelaamisessa ja ainakin Slovakiaa vastaan se oli suorastaan dominoivaa. Mutta hieman hieraisin joissain kohtaa silmiä, kun oman pään aloitukseen marssitettiin askiin ykkönen, vaikka juuri Suomen vahvuus luulisi olevan vahvat puolustukselliset kentälliset.
Kyllä siellä reagointia oli. Veskari otettiin oikeaan aikaa pois kun kaksi maalia takana ja 4 min pelikellossa. Aikalisä jäi käyttämättä, mutta eipä sille oikein tarvetta ollutkaan. Tuon tason pelaajat tietävät mitä hyökkäyspään aloituksessa pitää tehdä, eikä lepoa aikalisääkään tarvittu.
Nyt tietenkin voidaan alkaa spekuloimaan sekä haukkumaan Pennasta siitä, että Rantasta itseasiassa peluutettiin aivan liikaa. Rantanenhan oli aivan sukka eikä ansainnut tuota peliaikaansa.
Se kertoo myös paljon tästä puuhastelusta suomalaisessa jääkiekossa, että kaksinkertanen stanley cup apuvalmentaja Tuomo Ruutu on hierarkiassa Liiga-Pennasen alapuolella. Muutenkin näyttää siltä, että Pennasella ei ole mitään annettavaa joukkueelle ja on olemukseltaan aika pelokkaan/poissaolevan näkönen.
En ole mikään Pendo-fani, ja maajoukkueen pelailu näyttää juuri siltä, mitä täälläkin on todettu: ikään kuin pelaajat eivät pelaisi tasollaan. Mutta kyllä hänen urapolkunsa/CV:nsä on silti ollut ihan pätevä maajoukkueen päävalmentajaksi:
Mestiksen mestaruudet Suomen mestaruus (huom: pienen ja resursseiltaan rajallisen seuran)U20 mm-kulta apuvalmentajanau20 hopea ja pronssi päävalmentajanamiesten mm-kulta apuvalmentajanamaajoukkueen päävalmentaja.
Ilves-visiitti meni penkin alle, mutta niin on monella muullakin siellä käynyt samoin.
Suomen mestaruus (huom: pienen ja resursseiltaan rajallisen seuran)