Varmasti näin. Jotain on kyllä muuttunut siihen epävarmaan pälyilijään nähden, joka Pennanen oli Ilveksen valmentajana. Oliko ne “Toronton” paineet sittenkin likkaa kaverille?
Hieno juttu kuitenkin nyt, että joukkueella ja Pennasella kulkee hienosti.
Olihan tuossa juttua jossain roskalehdessä, että Pendolla oli suuria muutoksia siviilielämässä taannoin. Nuo asiat vaikuttaa tavalliseen tallaajaan, urheilijaan (tästä kokemusta) ja varmasti myös ammattivalmentajaan. Tuota Rento-Pendoa ei meinannut tunnistaa!
Nyt kertovat hänen löytäneen paikkansa tuskaisessa roolissaan.
Olihan Ilves-pestin loppu aika surullinen, pelillisesti vaisua ja esiintyminen selittelyineen outoa. Outoudet jatkui Four nations -turnauksessa, eikä joukkueen pelikään kulkenut kuin ajoittain, Ruotsi-voitto toki sulka hattuun vaikka länsinaapuri ei parhaimmillaan ollutkaan.
Olympiakisoissa meni jo kohtalaisesti, ja MM-kisoihin mennessä oli loputkin jumit lähtenyt, oli paljon vapautuneemman oloinen ja joukkueen pelihän kulki hienosti alusta saakka.
Minä en ole koskaan erityisesti pitänyt Jukka Jalosen kiekosta.
Älkää ymmärtäkö tätä väärin - Jukka Jalonen on täysin kiistatta paras suomalainen valmentaja erityisesti MM-tasolla pitkään aikaan. Kolme mestaruutta ja olympiakulta eivät jätä sijaa selittelylle.
Sen kuitenkin sanon, etten juuri koskaan nauttinut Jukka Jalosen maajoukkuepelien katsomisesta. Mielestäni Jalosen jääkiekko oli liian kliinistä ja siinä laskettiin hyökkäysalueellakin enemmän prosentteja kuin pelattiin rohkeasti. Jopa mestaruuskausina peli ei ollut mitään kovin kummoista ja joukkoon mahtui melkoisia esityksiä.
Antti Pennanen peluutti tänä keväänä jääkiekkoa, josta on vaikea olla syttymättä. Juu, voidaan puhua materiaalista, turnauksen tasosta yms. mutta peli oli aivan eri planeetalta kuin Jalosen peli. Suomi pelasi niin monipuolista jääkiekkoa jokaisella kentän osa-alueella: puolusti tylysti, mutta viimeisteli myös tehokkaasti. Voitti helpot vastustajat vakuuttavasti kuten pitää ja ratkaisi pelit lopulta rautaisella puolustuksella. Sveitsiä vastaan paras erä oli ensimmäinen, jolloin valitettavasti ei itse huippupaikoista tehty.
En muista Jalosen lätkän olleen ikinä noin nautittavaa. Koko valmennustiimille iso sulka hattuun. Noin se hoidetaan.
Tämä on mystillinen tämä valkku-arvioinnin prosessori, kun joskus hyvät asiat ei koskaan ole päävalkun ansiota, vaan esim. pelaajien. Joskus taas sitten pelkän päävalmentajan ansiota. Ota näistä nyt selvää