Kyllä osittain näin. Tosin on helpompi valmentajan valmentaa omaa pelikirjaansa kuin luoda yhtäkkiä uusi. Siksi ekat mm-kisat usein menevät heikommin. Vie hetken aikaa löytää se oikea tapa.
Kyllä ne virheet ja heikot suorituksetkin ovat suorittamista. Ja niitä on tullut paljon Hongalle, Hännikäiselle ja Filppulalle. Erityisen paljon Aholle. Ikinä muista Filppulan olleen noin jäähyherkkä. Johtuuko erilaisesta tuomaroinnista en tiedä, mutta kyllä pelaajallakin on velvollisuus opetella pelitapaa, ei kaikkea voi valmennuksen piikkiin laittaa.
Ihan yhteiskunnallisesta näkökannasta. Suomalaiset ovat tottuneet vahvaan johtajaan, kun taas esim Ruotsissa tyyli on aina ollut neuvottelevampi ja yksilöihin on luotettu ja heille on annettu vastuuta. Vahva johtajuus on usein parempi kun pitää ratkaista ongelmat nopesti. Kun pitää kehittää ja miettiä parasta vaihtoehtoa, neuvotteleva ja vastuuta jakava tyyli tuo usein paremman lopputuloksen.
Vaikka kuinka tultais jälkijunassa se ei poista sitä tosiasiaa, että valmentajan pitää tunnistaa yksilöitä ja heidän tarpeitaan. Toiset ihan oikeasti tarvitsevat sen todella vahvan pelitavan “oikeaksi” ja “vääräksi” siihen taustalle, kun taas toisille riittää ihan hyvin pintaraapaisun perusperiaatteet.
Ihmiset on yksilöitä. Itse tykkään esim. omassa elämässä siitä, että saan itse plärätä ja organisoida ja koen kaikenlaiset “rakenteet” ja “hierarkiat” lähinnä rasitteeksi itse toiminnalle. Sitten taas tiedän monta ystävää, jotka kokevat oikeasti jopa turvattomuutta, jos ei oo täysin yksiselitteistä ohjetta ja toimintatapaa olemassa.
Minä vaan kirjoittaisin tuon konditionaalissa. Kaikki eivät vaan ole hyviä ihmisjohtajia. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Olen tehnyt töitä Ruotsalaisten kanssa paljonkin. Kun kaikki menee hyvin kaikki menee hyvin. Kun tulee ongelma se on iso ongelma. Vastuuta siirretään ja toivotaan että ratkeaa itsekseen.
Tällä Leijona-miehistöllä oli kova juttu päästä neljän joukkoon ja voittaa se tärkein peli Usaa vastaan. Materiaaliero esim. Ruotsiin oli aivan karmea. Toivottavasti kesällä istutaan isossa porukassa pöytään ja puhutaan pelaajavalinnoista sekä siitä, millä saadaan ja miten valitaan parhaat Leijonat mukaan. Niinkuin jo jossain aiemminkin mainitsin, niin myös EHT-turnauksiin pitää koota sellainen porukka, jolla voitaisiin lähteä sillä hetkellä mm-kisoihin. Varsinkin Moskova on jo jonkin aikaa ollut sellainen, että kaikkien ei ikäänkuin tarvitse sinne lähteä.
Mä katsoin ton pelin juurikin tuon Ruotsin TV4:n ja C Moren lähetyksen kautta. Voi olla, että ihmiset tulkitsee käännökset omassa päässään eri lailla, mutta mun päässä siis käänsin tuon jutun niin, että Marjamäki oli todella pitänyt kovaa ääntä ja yrittänyt innostaa pelaajia. Ja, että juurikin tuo naispuolinen kaukalonlaitareportteri ei ollut ennen kuullut yhtä kovaa valmentajan käyttämää ääntä aikaisemmin yhdestäkään pukukopista. Mutta hän käytti siis sanaa ivra eri taivutusmuodoissaan ja ainakin mulle tuo ivra tuo positiivisen intoilun ja kiihkoilun mieleen. Voin toki olla väärässä. Tähän sitten ruotsalaisselostajat heittivät, että toivottavasti tehoaa ja Suomi pystyisi luomaan vähän parempia tekopaikkoja.
Tästä ruotsalaisesta urheiluohjelmatuotannosta vielä pieni esimerkki: se tilanne josta Ruotsi sai jäähyn väärästä vaihdosta, sen sijaan että selostajat olisivat itkeneet ja pillittäneet “ei varppina ollu väärä vaihto ynnynnynyy, meitä sorretaan pilliti, pilliti, seepralle lasit jne. jne.” molemmat selostajat viileästi hymähtivät, että eihän siellä meiltä ollut kuutta pelaajaa…vaan pienen hetken jopa seitsemän.
Joo-o. Eivät hurrit mitään Törmäsen tapaisia itkupillejä ole vaan ihan kovia ja jämptin asiallisia kiakkomiähiä. - Toisaalta huvittaa tuo suomalaisen median vääntämä versio, jossa ruotsalainen naistoimittaja luulee olevansa helvetin esikartanoissa, kun kuulee suomalaisen valmentajan korottavan ääntään tsempatakseen äijiä ottamaan itsestään irti vielä hiukan lisää. Ivrig on innokas ja ivra tarkoittanee innostamista. Eikös tuo ole jokaisen valmentajan normaalia pukukoppitouhua ;)?
Kyllä Laten ensimmäinen homma kisojen jälkeen on istua alas NHL-miesten kanssa ja puhdistaa pöytä. Todeta että virheitä tehty, voidaanko aloittaa homma nollasta. Kaikki miehet olisi saatava sitoutettua toimintaan ja se vaatii kyllä valmennukselta joustoa.
Sen jälkeen voisi vasta availla sitä Suomi-kiekon tulevaisuus kehityskeskustelua.
