Viimeisen parin vuoden aikanahan tämä laji on ollut hieman ikävimmissä otsikoissa tuolla Amerikan puolella, kun lajin “isä” ja WWE:n pitkäaikainen pomo Vince McMahon on paljastunut todella iljettäväksi ihmiseksi:
Tämä pätkä sitten on jäänyt ikuisesti mieleen Tony Halmeesta tuolla, alkaen ajasta 1:56 kyllä legendaarista settiä.
Täälläkin tuo 2000-luvun alku, Attitude Eran loppu ja Ruthless Aggression Eran alku. Stone Cold Stunnerit, Peolple’s Eyebrowt ja Bookendit SubTV:n lähetysten lisäksi GameCubella tuli piestyä @Haamuhanska mieluiten Scotty 2 Hottyllä ja madolla.
Kyllä näitä erityisesti silloin vuosituhannen taitteessa tuli katseltua. The Undertaker, Triple H, Kane, Rey Mysterio, Hulk Hogan… Sitten aina kun oli katsottu, mentiin ulos leikkimään Smackdownia.
Kasarilla, kun joihinkin naapuritaloihin tuli lautasantenni. Sieltä aukesi muutenkin ihmeellinen maailma, jonka joukossa vapaapaini: Hulk Hogan, Ultimate Warrior, The Hart Foundation jne.
Suomen wrestling pioneeri Michael Majalahti, on muuten Hartin painikoulun kasvatti.
Parikymmentä vuotta sitten tuli joskus katseltua. Tuttuja nimiä on ketjussa. Stone Cold Steve Austin oli yksi hauska hahmo, ja Kurt Angle.
Nyt löytyi kova avaus ja tässähän tulee ihan lapsuus mieleen, kun kaverilla kävin katsomassa he-mania, transformerssia ja tietenkin WWF:ää. Hulk Hogan oli mulle se ykkönen. Ultimate Warrior toki myös, mainittu the snake käärmeensä kanssa ja moni muu, mutta noi jäänyt parhaiten mieleen. Nuoruudesta mennyt monta tuntia tämän parissa.
Kaikkihan sen tietää, että se on game over kun repii pään irti:
Ysärillä skidinä tuli oltua liekeissä WWF:stä (ei siis niistä pandoista), mutta kun kasvoi aikuiseksi kasvoi myös ulos pellepainista.
Niin kuin Eevil Stöö sanoo, rest in peace Randy Savage, mutta mulle painiukot elää enää meemeissä.
Näinhän se on. Nykyään on tuo toinen WWF lähempänä sydäntä, mutta poikavuosien muistot on kultaa. Katselin taannoin Youtubesta jonkun vanhan Wrestlemania-matsin, ja onhan se vähän hassua touhua tuo. Ihan hauskahan sitä oli kuitenkin katsoa vähän nytkin. Hieno juttu ne olivat aikanaan.
Tuli muuten joskus käytyä Typhoonissa oikein livenä katsomassa showta. Vuotta en muista.
Oliko se tuo tapahtuma mikä on mainittu ylempänä ketjussa?
Nyt kun kysyit, niin kyllähän täällä rakkautta lajiin löytyy:
Vähän tuli seurattua tuutausanin alkupuolella. Jo mainitut John Cena, Triple H, Undertaker ja Stone Cold oli täälläkin lemppareita.
Lisäksi tietty, Caaaaan you smellll, what the ROCK is cooking ja Big Show oli mieleeni.
Nykyään ei varmaan tulis katsottua vaikka ilmaiseksi näkyis ja sopivaan aikaan.
2000 alkua se oli.
Tää pätkä on kyllä parasta, mitä tämä laji on ikinä tarjonnut. Varsinkin sen jälkeen, kun joku noheva korjasi äänet kuntoon.
…murskaa kurkkutorvi!!!
Uudellamaalla asuvat voivat mennä salille lajia opettelemaan ja harrastamaan. Tästä videosta voi arvioida ovatko pojat urheilullisia.
Aikanaan tuli hurahdettua oikein kunnolla kyseiseen lajiin SubTV:n kautta ja kolme heidän vierailuaan (2 x Smackdown ja 1 x RAW) Suomeenkin tuli käytyä katsomassa yläastekavereiden kanssa. Jossain kohtaa tuon seuraaminen jäi kokonaan, mutta kaksi viikkoa sitten tuli katsottua Youtubesta Maven Huffmanin (2000-luvun alussa pyörähti WWE:ssä “Maven”-nimellä voitettuaan Tough Enoughin) kanavalta yhden hänen videoistaan, joissa avaa kyseistä skeneä behind the scenes. Sen jälkeen tulikin hurahdettua oikein kunnolla, kun Youtuben suositukset täyttyivät WWE:n sisällöstä, joissa mm. Undertaker ja Mick Foley kommentoivat eläkkeeltä heidän legendaarista Hell in a Cell -kohtaamista. Iso suositus, jos yhtään aihe kiinnostaa.
Noita painijoita arvostan suuresti esiintyjinä. Urheilua tuo ei tietenkään ole, mutta vaatii ihan hemmetisti taitoa ja harjoittelua, ja valitettavasti palkkiotkin laahaavat pahasti jäljessä aikoja etenkin, jos et ole ihan niitä suosituimpia painijoita.
Edit: Ja lisätään nyt vielä se oma suosikki, kun muutkin ovat niitä nimenneet eli Kurt Angle oli oma lemppari, kun painitausta itselläkin.
Tätä kuvaa etsin… Andre The Giant vs Arnold “Conan the Barbarian” Schwarzenegger… Iso-Arska on vähän isomman kaverin vieressä 
André vastaa Iso-Arskan olevan oikeassa, nousee ylös, tarttuu kiinni hartioista ja nostaa hänet ylös tuolista.
-Hän kannattelee minua ylhäällä ja laskee sitten alas kaapin päälle. Olin kuin pieni nukke.
-Hän oli niin vahva.
Ps.
Vertailu:
Wrestlingiä, kyllä vaan!
Varmaan samat taustat kuin usealla muulla eli SubTV:n Raw ja Smackdown lähetykset vuosisadan vaihteessa tutustutti lajiin, pari kertaa näin livenä, Hesassa ja Turussa ja Nintendo64:n WCW-pelejä tuli kaverin kanssa hakattua aivan saakelisti.
Nykyään ei oikein WWE lähde, mutta AEW:tä seuraan sen mitä somessa ja youtubessa kykenee, en ole tilannut mitään katselupakettia. NWA:ta tuli seurattua sen alkutaipaleella, oli maksuton ja youtubessa. Mm. nyt WWE:ssä kovassa kiidossa oleva LA Knight on entisiä NWA-kykyjä.
Suosittelen myös kotimaista FCF:ää varauksetta. Mielestäni kovempi kuin Slam Wrestling, koska Slamissa tapahtumat rakentuu vierailijoiden ympärille ja FCF:ssä on kiinteämpi rosteri eli tarinoissa jatkumoja. 16.3. olisi Tampereella livenä FCF:n wrestlingiä. Kannattaa tulla paikalle, vaikka meininki on todennäköisesti vähän valjumpaa kuin Hesassa, missä tpahtumat myy loppuun ja tapahtumat paikoissa joissa anniskelu (yleisö lähtee vähän vapautuneemmin huutelemaan ja kaunnustamaan). Pohjina kannattaa katsoa Areensta sarja ‘Legenda Painikoulusta’. Hyvää viihdettä ja avaa vähän verhoja kulissien taakse.
Kyllähän sitä on painia tullut vähän vaihtelevasti katseltua. Nuorempana enemmän kun ei nämä uuden sukupolven tähdet oikein iske.
Jos katsot elämässäsi yhden ottelun niin katso tämä. Ehkä kaikkien aikojen matsi? Harmillisesti videosta vaan puuttuu sisääntulot.
Tulipa mieleen Hulk Hogan “taktiikka”: ensin vaikeuksissa puoli matsia ja sitten lopulta “voima-sekoaminen”… No…No…No… Pään pyörittelyä ja lyönnit ei tunnu missään ja kaveri tonttiin…
Hulk Hogan vs Undertaker (1991):
Aika kultaa muistot.