Rohkenen väittää että tämän ”mixattu renkutus remix” tyyppinen musiikki ei ole sitä mitä nuoret ja nuoremmat kuuntelevat. Jos tekee katselmuksen esim. spotifyn Top hits suomi tai world listoille, niin eipä siellä kauheasti tämän tyyppistä soi.
Itselleni ehkä tärkeintä ottelutapahtuman musiikissa olisi vaihtuvuus ja että siellä soiteltaisiin erilaista ja erityylistä ja miksei eri aikakaudenkin musiikkia. Se olis sellasta ihan modernin DJ:n hommaa. Sit tietysti tapahtuman salliessa pieni pelinluku ja pelisilmä olisi kohdillaan, milloin soitetaan mitäkin. Vai soitetaanko ollenkaan.
Jotain pysyvääkin/tunnistettavaa/mieleen jäävääkin voi miettiä. Mulle on jäänyt mieleen, että sillon kun Sampl soitteli levyjä, niin jokaisen alkulämmittelyn päättymisen jälkeen tuli popedan matkalla alabaan. Kappaleesta voi olla montaa mieltä mut se vaan jäi mieleen ja ainakin meikäläiselle tuli hyvä fiilis siitä.
Nyt ei vaan saa oikeen mistään kiinni, aina vaan joku boomboxmegaremix.
Eikös se Matkalla Alabamaan tullut siinä aina just ennen, kun Kääriäinen alotti oman puheenvuoronsa illan ottelusta?
Nää on niitä semmosia ottelutapahtuman kulmakiviä mun mielestä, että tietyt biisit soi ennen tiettyjä juttuja, kuten nyt vaikka sisääntulobiisi (daa ).
Mutta siis vaikka se Alan Parsons Projectin Sirius, kun erätauko rupee loppumaan ja Ramonesin Blitzkrieg Bop siinä ennen kiakonpudotusta, noin pari mainitakseni.
Nää on nimenomaan osa sitä ottelutapahtuman rytmitystä ja jatkumon luomista. Ainakin mun mielestä.
Kuten täällä jo oli mainittunakin niin vähän tuntuu, että nykyään Tapparan otteluiden musiikkivalinnoilla yritetään juurikin nuoreen yleisöön tehdä vaikutusta. Ei mitään pois suomalaisilta popartisteilta tai heidän faneiltaan, mutta lähtökohtaisesti itse käyn Areenalla katsomassa jääkiekkoa enkä kuuntelemassa musiikkia. Ja edustan varmaan itsekin sitä nuorempaa osastoa, mutta omasta mielestä voisi olla rockpainotteisempaa.
Juuri viime pelissäkin taisi olla yleisön biisiäänestyksessä muiden parin vaihtoehdon joukossa Metallica vs. Mirella. Jokainen voi sitten itse pohtia kumman musiikki sopii paremmin jääkiekkopeliin ja kumman musiikki yökerhoon. Mutta niinkuin sanoin, ei mitään pois silti popmusiikilta. Kyllä siinäkin genressä on paljon urheilutapahtumiin sopivaa musiikkia.
Mun mielestä musagenrellä ei ole edes niin paljoa väliä. Tuolla kun kuitenkin puhutaan hyvin lyhyistä pätkistä, niin ei siinä kappaleet kasva ja uutta musaa esitellä, vaan vähän joka piisin pitäisi olla joko sellainen kerrasta menevän tarttuva “riffivetoinen” (ei tarvi olla särökitarariffi) tai vielä mieluummin yleisesti tosi tuttu. Oli se sitten Cha Cha Cha tai Living on a Prayer tai vaikka se joku Make Your Hands Clap, niin sellaisiin korva ja sen myötä muukin ihminen nyt tarttuu. Voi sieltä kaikkein kuluneimmasta päästä tietty poistaa We’re Not Gonna Take Itit ja Heeeeei beibe uuh aahit pois.
Nämä Hugot, Turistit, Costit ja tällaiset tunnelmoijat on sellaista mitä voi kuunnella korvanapeista salilla tai jossain kännykän diskanttikaiuttimella, mutta isossa salissa ne jäävät todella mitäänsanomattomiksi. Sama jollain brittilistan toissaviikon sijan 14 hitillä, jota Suomessa ei ole kukaan kuullut. Jopa Napolin mainosmusa innostaa enemmän.
Olen vuosikausia tai kymmeniä vaatinut Napolitana Tarantellaa takaisin settilistalle. Vielä kun Borsato saataisiin takaisin.
Uskon niinikään, että konemusiikilla yritetään viihdyttää nuorempia polvia ja se on mielestäni oikein. Katsojamäärien kannalta on hyvin olennaista, että nuoret ja naiset viihtyvät. Se Laksolan lämäriä muisteleva 50+v kiekkojäärä tulee halliin joka tapauksessa.
Ja kyllähän tuolla rokkiakin tulee aina jokunen biisi. Mutta tismalleen samaa mieltä kuin @axe, että biisien laatuun, rytmikkyyteen ja tunnistettavuuteen pitäisi panostaa. Juurikin Käärijän Cha-Cha toimi pitkän aikaa varsin hyvin ja olihan tuo Tapparan pelissäkin piipahtamassa. Nyt se alkaa vähän kulahtamaan. NHL-kaukaloissa soi Sandstorm edelleen.
No mutta nythän Tapparalla on oma infektiolääkäri ja siihen liittyen Grönborgi tais jossain haastattelussa sanoa, että nyt on rokotukset joukkueella kunnossa. Toki kaikki on mahdollista.
Ehdottomasti lisää 80-luvun heviä ja sankariheviä 2000-luvulta. Välillä voi nuorisolle soittaa Sandstormin. Lasten lauantaina Hevisaurusta. Huittisten Seurahuoneen DJ Maukka vois eläkkeeltä löytyä vielä painelemaan nappeja. Alkushow on niin p…a, että sen vois korvata pyörittämällä mediakuutiolla dancecam materiaalia kymmeneltä viime vuodelta. Vaadin Sparkingstarsseja jäälle pelaajien sisääntulon ajaksi - luistimilla!
Areenan toinen kausi oli ehkä tapahtumana paras, pari kautta on nyt säästelty kuluissa ja luotu silti olevinaan maailmanluokan tapahtumaa.
Itse en valitettavasti viihdy mutta se lienee minun henkilökohtainen ongelma, toivottavasti muut viihtyy. Omalla kohdalla kysymys voi olla ihan vain siitä että pitäisi pitää taukoa peleistä niin kaikki voisi ”maistua” paremmin.
Minulla on kuitenkin vahva tunne että tapahtuman kehitys on kuin purkkapalloon puhallettaisiin. Nyt ollaan puhallettu jo ylisuuri pallo ja puhaltamista vaan jatketaan.
Luvattiin upea alkushow, joka nähtävissä vain tänään. Saatiin 60s tyylinen pelaajaesittely, jossa käytettiin puolet mediakuution näyttökapasiteetista. Kaukaloledejä ja katsomoribboneita ei hyödynnetty lainkaan, niissä näkyi pelkkä game of the month still mainos.
ihmetyttää edelleen, miten voi ottelutapahtuman tekeminen olla näin lasten kengissä!
Pyrittiin, mutta nyt kyllä puhuttiin ihan kaikista mahdollisista ottelutapahtuman visuista ja graffoista. Ja jopa nää teemapelien grafiikat on tehty Ilveksen leirissä niin paljon laadukkaammin. Kaikki ei tällasiin asioihin kiinnitä huomiota niinkään paljoa, mutta omaan silmään suorastaan puuhastelua meidän grafiikat ottelutapahtumissa .
).
Itse pidin erityisesti musiikista tänään.
.