CHL:n tiiviin svengaavilla videoilla selvitetään aika hyvin tuota maapaikkasysteemiä:
Perustajaliigat saavat siis maarankingin pohjalta paikkoja näin:
-
- & 2. -5 paikkaa
-
- & 4. -4 paikkaa
-
- & 6. -3 paikkaa
Lisäksi muita kriteerejä muille liigoille…
CHL:n tiiviin svengaavilla videoilla selvitetään aika hyvin tuota maapaikkasysteemiä:
Perustajaliigat saavat siis maarankingin pohjalta paikkoja näin:
Lisäksi muita kriteerejä muille liigoille…
Vielä on vähän aikaista räknäillä noita maapaikkoja. Kunhan lohkovaihe saadaan maaliin voin silti yrittää vähän laskeskella. Mutulla sanoisin, että ketjun henki saattaa olla turhan pessimistinen. Riski kolmeen paikkaan tippumisesta joka tapauksessa on olemassa ja ainakaan sitä viidettä paikkaa ei saada takaisin pitkään aikaan.
Jatkossa on nyt 15 joukkuetta. Huomenna on vielä C-lohkon kakkossija jaossa Liberec-Augsburg-pelissä. Varsinaisen peliajan kotivoitolla kotijoukkue menisi pudotuspeleihin. Muut kolme peliä on lohkosijoitusten kannalta merkityksettömiä. Pisteillä kuitenkin saa paremman mahdollisuuden saada jälkimmäinen osaottelu kotikentälle puolivälieristä eteenpäin. Myös mahdollisen finaalin kotietu menee sille, joka on turnauksen mittaan (lohkovaihe + pudotuspelit) kerännyt enemmän pisteitä. Niin ja jaossa on tietenkin myös niitä maapaikkojen jaossa hyödyllisiä pisteitäkin.
Tappara on lohkokakkonen, joten ensimmäinen vastus tulee muiden lohkojen voittajista: Zug,
Luleå,
Lausanne,
Skellefteå,
Mannheim,
München ja
Frölunda. Mieluiten ottaisin Miksan Mannheimin kylään. Arvonta on perjantaina Helsingissä, striimi varmastikin tulee taas.
Edit. Taitaa olla yhä huomioimatta palstalla se, että Pelicansin puppeloinnit kantoivat Minskin porukan jatkoon, joten todetaan se vielä.
Jäi itseltäni edellä huomaamatta tuo Liberecin ja Augsburgin vielä huomenna edessä oleva peli, jossa tosiaan ratkotaan vielä yhtä playoff-paikkaakin.
Minskiläiset ottivat näköjään aiemmin kotivoitot myös Lausannesta ja Trinecistä, joten ei vain Pelicansia ole kiittäminen jatkopaikasta?
Se hyvä puoli tässä on, että kerrankin Tapparalla on lohkonsa toiseksi jääneenä (epävirallinen) “kotietu”, eli se pääsee lähtemään edessä olevaan 120(+) peliminuutin playoff-“sarjaan” kotijäällään.
Tämän kauden maapisteissä Valko-Venäjäkin näkyy olevan viime päivityksissä Suomen edellä. Tilanteet voivat toki kääntyä pelien jatkuessa muuttaen samalla kokonaisasetelmiakin paremmiksi. Kauden maapisteet lasketaan siis järjestämällä maat ensin sarjapistekeskiarvojen (kootut kokonaispisteet / kokonaisottelumäärä) mukaan ja jakamalla sitten niille erillisiä ranking-pisteitä, parhaalle sata: (1.) 100 p., (2.) 95 p., (3.) 90 p. jne.
Pudotuspeleistä lasketaan sarjapisteitä normaalilla ottelupisteytyksellä (tasapeli = 1p.) ja lisäksi jatkoon etenemisestä kulloinkin (vain?!) yksi lisäpiste.
Kokonaisrankingissa aiempien kausien ranking-pisteisiin lasketaan lisäksi painotuskertoimia alaspäin, ja kokonaispistemäärä muodostuu sitten neljän kauden ranking-pisteiden summana. (Ranking)
Suomi ei ole muuten yhdelläkään nyt huomioitavista neljästä kaudesta sijoittunut maarankingissa kolmatta sijaa ylemmäs.
Leikitään, että jos Tappara voittaisi CHL:n. Miten paljon sillä voisi kompensoida liigajoukkueiden surkuhupaisaa taapertamista? Voiko liiga silloin vielä nousta sijalle 4 rankingissa?
Kyllähän Suomella ainakin nelossijalle on vielä kohtalaiset mahdollisuudet (jopa vähemmilläkin uroteoilla kuin koko liigan voitolla Tapparalta). Jos Suomi nousee yhden pykälän tämän kauden järjestyksessä, se saa viisi lisäpistettä kokonaisrankingiin (ja ohitettu joukkue menettää samat viisi). Kokonaistilanteet riippuvat lisäksi vastaavin suhtein muiden maiden keskinäisistä sijoituksista ja niiden muutoksista. Tuossa viimeksi päivitetyssä kokonaisrankingissa taas ero Tshekkiin edellä on nyt vain kolme pistettä. Saksaan 15 pistettä. Jne.
Menee monisyisemmäksi matematiikaksi laskea näkymiä ja todennäköisyyksiä eteenpäin pudotuspeleissä, tai kauden loppuun tässä vaiheessa. Kun joukkueet vähenevät, niin sitä mukaahan nuo selkiytyvät. Jos nyt äkkiä oikein katselin, niin esimerkiksi Tapparan suora voitto huomennakin voisi kuitenkin jo riittää Valko-Venäjän ohittamiseen tämän kauden maarankingissa, siten viiteen lisäpisteeseen, Tshekin ohittamiseen ja neljänteen sijaan kokonaistilanteessa tässä hetkessä. Mutta paljon noissa on vielä kaikkiaan avoinna tämän kauden, osin kokonaistilanteenkin osalta.
E. Tämänhetkisiä sarjapistekeskiarvoja (määrittävät kuluvan kauden ranking-sijoituksia ja -pisteitä, virhevarauksin…):
GER 2,06
SUI 2,034
SWE 2,033
CZE 1,59
BLR 1,5
FIN 1,48
Heikki Hiltunen muuten nosti sellaisen epäkohdan esille, että liigan mestaruudesta saa liian vähän massia.
Käytti verrokkina CHL:ää, jonka voittaja tienaa enemmän! Liiga alkaa pelkäämään häviävänsä kohta tämän kilpailun ja se on hyvä. Raha kun tuppaa ohjaamaan yritysten toimintaa. Olis jo aikakin Liigan herätä.
Tässä perspektiivissä CHL on ollut erinomainen tulokas kiekkokartalle. Pakottaa kansalliset liigat parantamaan.
Joo tätä olen nostanut esille, kun on CHL:n palkintorahoista motkotettu. Muistaakseni vuoden 2017 mestaruudesta Mikki paljasti Tapparan saaneen oliko 80 000 euroa palkintorahaa. Silloinkin kun CHL:n palkintorahat olivat alkujaan matalampia, olivat ne yli sen. Ja nykyään varsinkin. Tänä vuonna voittaja kuittaa jo 430 000 euroa. Kyllä maistuisi. Tuolla olisi jo vaikutusta Tapparan talouteen.
(CHL:n mediasopimuksen arvo kasvaa loppua kohden ja sen takia palkintorahat nousevat lähivuosina koko ajan. Ensi vuonna tarjolla on jo 575 000 euroa, seuraavana 645 000 euroa ja sitä seuraavana 720 000 euroa.)
Mutta eikös tuo Liigamestaruuden palkintoraha ole lopulta melko pieni osa siitä taloudellisesta vaikutuksesta? En tiedä, myikö JYP esimerkiksi paljon silloin CHL-mestaruustuotteita tai kausikortteja, kun edelleen ainoana suomalaisena tuon voitti.
On Liigamestaruudella enemmän kerrannnaisvaikutuksia. Toisaalta mestaruudesta on myös niin paljon kuluja (mestaruusbonukset, torijuhlat yms.) että niitä tarvitaankin. Mikki väitti silloin 2017, että hopea olisi ollut taloudellisesti kannattavampi.
Mutta aletaan eksyä ketjun aiheesta. Mä en usko että suomalaisjoukkueiden tämänvuotinen tai jokavuotinen epäonnistuminen johtuu niinkään kiinnostamisesta. Minä luulen, ettei vaan taso riitä (eikä ehkä kiekot pompi) Keski-Euroopan huippujengejä vastaan. Viimeisellä kierroksella suomalaiset sitten usein päätyvät pelaamaan merkityksettömiä pelejä pikkumaiden jengejä vastaan. Niissä sitten ei olekaan kiinnostus tapissaan, mikä tuottaa joka vuosi tarpeettomia pistemenetyksiä Liigalle. Viime vuonna maksoi maapaikan se kiinnostamattomuus, mutta mitään ei opittu.
Joo, ei kiinnostuksesta varmasti pelkästään ole kiinni. Toki joskus olen Tapparan kohdalla epäillyt sitäkin. Lisäksi täytyy muistaa, että pienempien sarjojen menestyjille CHL on paljon tärkeämpi ja siellä pystytään sarjaan satsaamaan kun tasoerot Liigaa rajummat. Monista asioista kokonaisuus koostuu, tänäkin vuonna.
Vihdoinkin joku muukin uskaltaa nostaa Liigan tason esille. Joo ei ole kiinnostavuus mikään selitys sille, etteivät suomalaiset tunnu pärjäävän CHL:ssä.
Muualla Euroopassa mennään eteenpäin jatkuvasti. Eikä puhuta pelkästään rahasta, joka on merkittävä tekijä myös, vaan myös urheilusta. Ottavat Suomen kilpailuetua kiinni kaiken aikaa. Varmaan olette huomanneet, että siellä on suomalaista huippuvalmennusosaamista yhden sun toisenkin vastustajan penkin takana. Sinne “vuotaa” niin pelitapatietotaitoa kuin yksilövalmennusosaamistakin. Suomen viiden vuoden takainen etu niissä asioissa on sulanut viime vuosien kehityksen myötä.
Hyvä esimerkki on Sveitsi ja suomalaisten valmentajien invaasio.
Toki voidaan myös ajatella lajin kannalta, että jääkiekko kehittyy ja kasvaa kansainvälisten pelien myötä. Tämä on vain hyvä asia eurooppalaisen jääkiekon tulevaisuuden kannalta, että kehitystä ja kasvua saataisiin aikaiseksi. Monissa maissa jääkiekko on kuitenkin aika pieni laji ja kaipaa CHL -tuomaa vetoapua oman paikallisen liigan oheen. Tämä näkökulma unohtuu monesti Suomessa, kun kaivaudutaan omaan Liiga -poteroon laput silmillä…
Onhan koko läntinen Eurooppa (Suomi täysin mukaan lukien) nykyisin sellainen jääkiekon siirtomaatanner, että ei paljon rajaa mihinkään suuntaan. Ihan hyvä jos kulttuuri ja identiteetti vaikka joskus vahvistuisi ja kehittyisi jonnekin päin, eli toivottavasti kasvavaan itsetietoisuuteen ja -kunnioitukseen, parempaan aseman ja etujen puolustamiseen.
Tapparan kohdalla on kyllä CHL-edesottamuksissa niitä innostumisen ja latauksen, “kiinnostuksen” ongelmiakin paljon näkynyt, ei kai sitä voi kieltää. Vaikka eivät selitys tuloksille olisikaan, tai ainoa sellainen. Mutta vähittäisiä pohjustamisia, tottumisia ja omaksumisia uudet kuviot ja niistä innostumiset kollektiivisesti monilla tasoilla varmasti vaativat - kuten koko CHL-instituutio ylipäätään muuallakin.
On siis 42% todennäköisyys että seuraava vastustaja tulee Ruotsista (Frölunda, Skellefteå,Luleå). Ja 29% todennäköisyys Saksa (Adler Mannheim, RB München) ja sama 29% Sveitsille(Lausanne,Zug). Bieliä ei voida vielä kohdata.
Ja faktahan se on että tämä CHL alkaa kausi kaudelta pikkuhiljaa kiinnostaa enemmän. Myönnän ihan suoraan että aluksi oli “hyvä, tiputtiin niin ei tarvitse enää noitakaan harkkapelejä edes miettivänsä katsoa” mutta alkaahaan tuohon pikkuhiljaa kiinnostusta tulla. Pitää myös muistaa että aika etuoikeutettujahan tässä ollaan siinä että sijoitukset sallii Tapparan näitä pelejä pelata vuosi toisensa jälkeen.
Laitetaan yksi Adler Mannheim, kiitos.
Saataisiin JMJ Hakametsään.
Toivon Saksaa tai Sveitsiä vastaan koska seuraavaa chl vieraspeliä lähdetään työporukassa katsomaan
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää niin CHL:ää on jäjellä se kaksi peliä. En oikein näe mitään mahista ketään vastaa, joka nyt jatkossa on Mutta minut toki voidaan yllättää tältä osin. Ilmeisesti Leinonen on taas neuvotellut niin, että aloitetaan vieraissa ja sitten tullaan isolla paineella kotiin.
Tänä vuonna toisin päin suurella varmuudella. Lohkokakkoset aloittavat pääsääntöisesti kotona.