Euroviisut


#83

Euroviisut on ihan omanlaisensa spektaakkeli. Eurooppalaisille tarjotaan hienoksi pureskellussa muodossa musiikkia maista, joista ei käytännössä tiedetä mitään saati että oltaisiin kuunneltu niissä tehtyä musiikkia. Paitsi ettei nytkään oikeastaan kuulla niiden maiden musiikkia, tähän tapahtumaan lähetetään esitys josta kuvitellaan muiden eurooppalaisten pitävän.

Pitkitetty show esitetään ja sitten käytetään äänestykseen turkasesti aikaa, koska se kuuluu konseptiin. Tuloshan saataisiin aikaan minuuteissa, mutta “jännitystä” pitää kohottaa venyttämällä pistelaskua tunteihin. Naapureille annetaan pisteitä ja joku voittaa. Hetken päästä kukaan ei muista mitäänsanomattomista esityksistä mitään, ml. voittaja.
Kuinkahan paljon tämänkin vuoden kilpailuun saatiin tuhlattua euroja?

Vuosien varrelta taitaa olla vain yksi voittaja, joka lähti viisuvoitolla kiitoon, Abba.
Mikäpä siinä, eiköhän sitä taas ensi vuonna “jännitetä”.


#84

On siellä historiassa myös ainakin Celine Dion ja vanhempia muitakin. Mutta kaikki lienevät viime vuosituhannelta. Muuten kutakuinkin samaa mieltä.


(AJL Tappara-veikkauksen 16-17 voittaja) #85

Aivan, ennen oli musiikki se juttu, muistellaan vaikka Johnny Loganin upeita voittokappaleita!


#86

Ihan pakko kysyä, että voisiko nostalgia silti tehdä pienen tepposen sinulle tässä kohtaa? Kyllähän se niin on, että ennen oli kaikki paremmin - taivas oli sinisempi ja kesällä oli kesä. Talvella oli talvi ja syksyllä tuli ensilumi ajallaan. Toista se on nykyään, kun mikään ei ole kuten ennen.

Nostalgia on vaarallista monessa asiassa, koska se yleensä hämärtää todellisuuden. Oikeasti kaikki ei ollut niin aavoista kuitenkin ja en usko, että Euroviisutkaan olivat monta kertaa parempia silloin. Niistä parhaat vaan ovat jääneet mieleen paremmin.


(AJL Tappara-veikkauksen 16-17 voittaja) #87

Ei se mitään tepposta tee hyvä veli! Ennen Eurovision laulukilpailut olivat nimensä mukaan laulukilpailut, eivätkä sitä mitä ne tänä päivänä ovat! Show must go on ja kyllä se sitä tekeekin nykyään. Tuntuu, eikä vain tunnu, että se pääasia (laulu) on aivan toissijainen juttu tässä laulukilpailussa, haluan vielä korostaa, että nämä pitäisi olla laulukilpailut, eikä mitkään karnevaalit!

Kauan eläneenä ja monet kesät ja talvet nähneenä sekä muutoinkin ollut näkemässä kaikki ei niin parempaan suuntaan menevät mullistukset kaikilla elämän osa-alueilla, voin omana mielipiteenäni todeta. että kyllä monessa asiassa oli ennen paremmin!


#88

En ole ikinä ollut euroviisufani, En muista ABBA:n Waterloon lisäksi kappaletta joka olisi säväyttänyt. Mutta, kyllä euroviisut muuttuneet ovat ihan saatanasti, mun lapsuus- ja nuoruusajoista. Biisejä ei esim. saanut soittaa ennakkoon, joten esitykset olivat tärkeämmässä osassa ja kyllä kilpailu oli silloin musiikkikilpailu, ainakin huomattavasti enemmän kuin tällä vuosituhannella. Se että olivatko euroviisut parempia silloin, en ota kantaa, mutta kyllä @krobbe :n pointti oikea on.


#89

Tähän voitaisiin palata. Nykyään kappaletta voidaan/joudutaan muokkaan euroviisu kelpoiseksi oman maan karsinnan jälkeen,niinkuin Saaran ja myös voittaja Netan kipaleita. Ja ne soi viikkotolkulla ennen kisaa.


#90

Olihan ne ennen paljon melodisempia ja hyvin usein mitään taustaryhmää ei edes ollut. Oli vain laulaja ja mikki. Orkesteri ja Ossi Runne tms. Sitten rupes tuleen niitä taustalaulajia, tanssijoita yms. “pelehtijöitä”. :wink: Nythän kyse on ihan erilaisesta showsta. Ennen se oli tosiaan laulukilpailu, nyt joku show tai spektaakkeli. Vieläkin muistan ja hyräilen melodioita jopa 60-luvulta, 70- ja 80-luvuista puhumattakaan.

Nykyiset menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äkkiä muistellen harvoja tämän vuosituhannen kappaleita, joita olen joskus lauleskellut “toisten kiusaksi”, on se Liettuan ukkoryhmän “We are the winners”. :wink: Se kun oli niin hauska ja siinä sanottiin asia niin suoraan. Huvittaa melkein vieläkin. Kotimaisista “Sata salamaa” iskee myös vieläkin, vaikka onhan siitä aikaa… Lordin voittokappalettakaan en hyräile koskaan. Siitä nyt sentään jotain muistan, monista muista 2000-lukulaisista en herttasen pölähtämää!

Kaikki muuttuu, Euroviisut siinä mukana. Ymmärrettäväähän se on. Jos ei enää iske, niin voi jättää katsomatta. Niin taitaa minulle nyt olla käymässä, kun se “Jamato” sitten vielä voitti. :frowning: Vieläkin ihmettelen kuka sitä äänesti. No, tulee mieleen, että voisko kisan nimetä uudelleen vai kunnioitetaan perinteitä ja annetaan olla “Song contest”. Ehkä vaan tuon termin sisältö on ns. kehittynyt ja muuttunut. Ihmettelen nyt vaan, kuinka nyt tuli näinkin kommentoitua tämmöistä aihetta. Ehkä niillä Euroviisuilla sitten ainakin lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut joku merkitys… :wink:


#91

Kuinka rinnakkain euroviisujen muutos kulkee yleisen musiikkimaailman muutoksen kanssa? Samaa “valitusta” kuulee nykymusiikista ihan euroviisujen ulkopuolellakin, ennen kaikki oli parempaa, oli melodioita ja kaikkee eikä artistitkaan näyttänyt ihan vitseiltä. Ja samaa varmaan nykynuoret tulee sanomaan 30 vuoden päästä siitä musiikista mitä sillon soitetaan.


#92

Tässä on myös yksi kipale, joka vielä lähtee joskus päässä soimaan. No, tänäänhän meillä on lätkässä tietty maa vastassa, joten sopii kuin “nyrkki silmään”. Varmaan sekin voi vaikuttaa muistamiseen pikkuisen, että luin ko. kielen koulussa pitkänä ja suurella menestyksellä. Aina kymppi todistuksessa ja tottakai ällä ylppäreissä… mikä pinko. :wink: :wink:


(Ei lisäarvoa palstalle ) #93

Vähän eri asia. Musiikista on valitettu aina. Uuden sukupolven musiikki on aiheuttanut vastustusta vanhemmissa. Milloin rock oli vain syntistä rämpytystä, milloin valitetaan EDM:stä, kun ei se ole oikeaa musiikin tekemistä.

Euroviisujen kohdalla valitus muutoksesta show vetoisuuteen laulukilpailun sijaan koskee kaikkia. Tuo ei ole sukupolvikohtaista. Nuoretkin myöntävät, että Euroviisuissa puhtaasti biisillä on kovin vähän tekemistä, joskus on voinut ollakin.


#94

Meikäläisen musiikkimaku ja viisut eivät ole koskaan kohdanneet. Harvassa on ne kappaleet jotka saavat edes jalan väpättämään. Kuten jo ylempänäkin mainittiin, myös minua häiritsee että itse laulukilpailu on jäänyt taka-alalle ja se voittaa todennäköisimmin kuka on erikoisin tai vetää erikoisimman setin. Musiikilla ei ole enää merkitystä.

No, tämä on nykypäivää ja sillä mennään. Onneksi ei ole pakko katsoa.


#95

Tämä on täysin oletettavaa. “Kehityksen pyörää” ei voi pysäyttää. Halusi tai ei. Mutta ehkä joskus vanhat iskelmät tulee vielä muotiin. Onhan ne jotkut alkaneet tykätä vanhojen vinyylienkin vinguttamisesta…

Muuten, särähtipä tuo sana “iskelmä” nyt kovasti mun korvaani, aivan kuin sekin kuuluisi kauas historiaan. Nyt on jotain muuta kuin “Schlagereita”. Paras siirtyä äitienpäivän viettoa jatkamaan, muuten uppoan liikaa ihan antiikkisiin juttuihin. :wink:


#96

No näihän se on… :grin: Nuotteja on rajallinen määrä. Melodiat on rakenneltu ajat sitten. Nyt niitä vain miksaillaan eri muotoihin. Lisäksi valitettavan vähän uusia orkestereita on nykyään kuuntelussa. Ja uskallan jopa väittää, että nykyartistit eivät tee kappaleitaan erilaisten kemikaalien vaikutusten alaisena. Ainakaan niin useasti kuin ennen vanhaan.


(Ei lisäarvoa palstalle ) #97

Musiikki kuten moni muukin ala on tässä mielessä ammattimaistunut, mutta ei se ohi ole vieläkään.

Esim taannoin kuollut Avicii on surullinen esimerkki tästä. Genrensä supertähti, pioneerina rakentamassa genrensä suosiota, joka käsitteli esiintymisen ja julkisuuden luomat ongelmat päihteiden, alkoholin järjettömällä liikakäytöllä…

Näitä vastaavia yksittäisiä esimerkkejä on edelleen. Suurin ero taitaa olla siinä, että lavalle ei enää päädytä yhtä vahvasti aineissa


#98

Naurahdin vähän tälle:

Tämäkin olisi ollut helkkarin hyvä näkökulma, jos olis kirjoittanut tämän ennen eilistä.

Nyt on nimittäin niin, että minä ehdin tehdä tuon saman johtopäätöksen jo eilen illalla perehtymättä sen enempää Eurovision-trendeihin tai seuraamatta sen kummemmin Euroviisuja ylipäätään.

Suomi on hirveän usein aikaansa jäljessä Euroviisuissa. Jos tätä ajatellaan ns. tulosurheilun näkökulmasta niin ehkäpä niitä muutoksia tuohon viisumenestykseen voisi lähteä hakemaan sieltä Suomen karsinnoista ja siitä, millä tavalla sinne saataisiin paras mahdollinen edustus ja miten saataisiin kansaa vähän tästä innostumaan taas.

Saara Aalto + teemat valittiin ILMAN kansanäänestystä melkein vuosi sitten. Olisiko tällaisen näkökulman kirjoittaminen siinä vaiheessa ollut ehkä järkevämpää? Saara Aalto tungettiin tuonne väkisin jonkinlaisella suunnitelma varmistaa se, että Suomi menestyy. Noh, minimisuoritus on se, että päästiin finaaliin.

Koska Euroviisut on formaatiltaan RANDOM ja ihmisten mielihaluja eri juttujen suhteen ohjaa kaikista eniten hetken mielijohde niin paras tapa hoitaa hommaa kohti sitä voitoa on antaa tavallisten pulliaisten tehdä tarvittavat valinnat ja antaa heidän hetken mielijohteidensa viedä hommaa eteenpäin. Silloin sitä menestystä saattaa JOLLAKIN aikavälillä tulla tässäkin hassussa kisassa.

Sen sijaan vuodesta toiseen jatkuva SUOMALAINEN JÄLKIANALYYSI näyttää juuri kaikessa karmeudessaan sen, kuinka meidän ikuinen halumme rakenteellistaa tällaisia asioita on meille turmiollinen. Muistatteko, kun 2000-luvun alussa Suomi yritti väkipakolla voittaa Euroviisut? Välillä haettiin jopa kirjoittajia Ruotsista ja laulajia Norjasta, jotta nyt jollain ilveellä päästäisiin edes finaaliin.

Sitten se homma lässähti ja 2006 suomalaisia ei kiinnostanut juurikaan. Joku marginaalinen porukka meni äänestämään Lordin paikalle ja Suomelle sattui pulla. Itsehän en tuossa kohtaa kiinnostunut koko Euroviisuista tuon taivaallista, mutta se tapa, jolla voitto tuli oli aika yksinkertainen:

Marginaalinen porukka valitsi - check
Kukaan ei odottanut mitään - check
Esitystä paheksuttiin ennakkoon - check
Suomen mahdollisuuksia vähäteltiin - check
Biisi oli helppo ja tarttuva - check

No niin - menestysresepti syntyi vahingossa. Sen jälkeen sen toistaminen onkin ollut vaikeaa ja tuosta ei opittu yhtään mitään. Suomi on palannut taas 2000-luvun huippuvuosiin, kun yritetään valita edustajia, jotka varmasti pääsisi edes finaaliin. Ei sellaisia olekaan.

Antakaa kansan valita ja kyllä he yleensä pystyvät sieltä sen parhaan löytämään.


(Ei lisäarvoa palstalle ) #99

Tuon UMK-hassuttelun voisi ehkä kuopata jo. Paluu sinne Euroviisu-karsinnat konseptiin oletettavasti olisi se helpoin tie. Tai ei varmaan helpoin tie, kun Ylellä jonkun pitäisi myöntää, että mokattiin. Mutta toimivin tie.

Mutta sitä mä vaan oikeastaan tulin kirjoittamaan, että mikä oli motiivi Saaran valinnalle. Saara päätettiin valita sinne ohi UMK:n, kun UMK:n tuottajakaartissa todettiin, ettei lähetetyissä biiseissä ollut mitään riittävän “laadukasta”. Niin joku neropatti sitten keksi, että luodaan konsepti uudelleen. Lyödään “varma nimi” Saara Aallon muodossa esiintyjäksi, tehdään muutama “kova biisi”, joista jengi sitten saa äänestää ehdokkaan. Vai muistanko väärin?


#100

Päätelkää itse muistuttaako Toy kappale bändin The White Stripes - Seven Nations Armya.


#101

Ja täällä voidaan jatkaa. Hoplaa.


#102

Hiekkamyrsky oli kyllä niin kova biisi aikoinaan, että saapa nähdä mitä tuleman pitää.

Olen myös kaivannut alitajuisesti uutta maalilaulua. En tiedä miksi se tuli nyt mieleen.