Naurahdin vähän tälle:
Tämäkin olisi ollut helkkarin hyvä näkökulma, jos olis kirjoittanut tämän ennen eilistä.
Nyt on nimittäin niin, että minä ehdin tehdä tuon saman johtopäätöksen jo eilen illalla perehtymättä sen enempää Eurovision-trendeihin tai seuraamatta sen kummemmin Euroviisuja ylipäätään.
Suomi on hirveän usein aikaansa jäljessä Euroviisuissa. Jos tätä ajatellaan ns. tulosurheilun näkökulmasta niin ehkäpä niitä muutoksia tuohon viisumenestykseen voisi lähteä hakemaan sieltä Suomen karsinnoista ja siitä, millä tavalla sinne saataisiin paras mahdollinen edustus ja miten saataisiin kansaa vähän tästä innostumaan taas.
Saara Aalto + teemat valittiin ILMAN kansanäänestystä melkein vuosi sitten. Olisiko tällaisen näkökulman kirjoittaminen siinä vaiheessa ollut ehkä järkevämpää? Saara Aalto tungettiin tuonne väkisin jonkinlaisella suunnitelma varmistaa se, että Suomi menestyy. Noh, minimisuoritus on se, että päästiin finaaliin.
Koska Euroviisut on formaatiltaan RANDOM ja ihmisten mielihaluja eri juttujen suhteen ohjaa kaikista eniten hetken mielijohde niin paras tapa hoitaa hommaa kohti sitä voitoa on antaa tavallisten pulliaisten tehdä tarvittavat valinnat ja antaa heidän hetken mielijohteidensa viedä hommaa eteenpäin. Silloin sitä menestystä saattaa JOLLAKIN aikavälillä tulla tässäkin hassussa kisassa.
Sen sijaan vuodesta toiseen jatkuva SUOMALAINEN JÄLKIANALYYSI näyttää juuri kaikessa karmeudessaan sen, kuinka meidän ikuinen halumme rakenteellistaa tällaisia asioita on meille turmiollinen. Muistatteko, kun 2000-luvun alussa Suomi yritti väkipakolla voittaa Euroviisut? Välillä haettiin jopa kirjoittajia Ruotsista ja laulajia Norjasta, jotta nyt jollain ilveellä päästäisiin edes finaaliin.
Sitten se homma lässähti ja 2006 suomalaisia ei kiinnostanut juurikaan. Joku marginaalinen porukka meni äänestämään Lordin paikalle ja Suomelle sattui pulla. Itsehän en tuossa kohtaa kiinnostunut koko Euroviisuista tuon taivaallista, mutta se tapa, jolla voitto tuli oli aika yksinkertainen:
Marginaalinen porukka valitsi - check
Kukaan ei odottanut mitään - check
Esitystä paheksuttiin ennakkoon - check
Suomen mahdollisuuksia vähäteltiin - check
Biisi oli helppo ja tarttuva - check
No niin - menestysresepti syntyi vahingossa. Sen jälkeen sen toistaminen onkin ollut vaikeaa ja tuosta ei opittu yhtään mitään. Suomi on palannut taas 2000-luvun huippuvuosiin, kun yritetään valita edustajia, jotka varmasti pääsisi edes finaaliin. Ei sellaisia olekaan.
Antakaa kansan valita ja kyllä he yleensä pystyvät sieltä sen parhaan löytämään.