Fanin surutyö

Miten vietätte hävittyjen finaalien jälkeistä elämää?

Allekirjoittanut on tehnyt surutyötä “Lepän” kanssa edesmenneen Mv Antti Leppäsen kanssa istumalla alas, ja huuhtomalla olutta n määrää olutta gallonoissa mm. Tuopissa, siitä lähtien, kun hävittiin viimeksi Tepsille finaaleissa (Markkanen murtui silloin, olis ollut muutoin 1 viiri enempi katossa). Pyynikintorilla istuttiin silloin, koska Leppähän asui aikanaan Amurissa. Yhden päivän, koko päivän sitä surutyötä tehtiin yhdessä, Lepällä saattoi olla pisempi surutyö.

Nyt Lepän muistoksi teen surutyötä kotona, jatkaen perinettä, eristäytyneenä takan ääreen, tosin ei ole liekkiä takassa.

Mites te palstasiskot ja -veljet, kuinka surutyö teillä menee?

7 tykkäystä

Jatkan elämäni kuluttamista.
Kuten eräs viisas ajattelija sanoi:

Dominik Hrachovina Aamulehden videohaastattelussa:

Tää on vain jääkiekkoa, ei tähän kukaan kuole. Me mennään taas nauttimaan siitä jääkiekosta.

25 tykkäystä

2013 - armeijassa surutyö tehtiin tetsaamalla. Tuvasta löytyi sekä Ilves- että patafani. Tämän kokoemuksen jälkeen mikään hopea ei ole tuntunut paljon missään.

2014 - P*llurallia tampereen keskustassa. Tapparan lippu liehui takapenkiltä ja juteltiin kaverien kanssa tapparan tulevaisuudesta

2015 - Ahon jatkoaikamaalin jälkeen kävelin suoraan pakastimelle ja otin sieltä jääkylmän jaloviinapullon. Tyhjensin sen ja tuppakka-askin alle tunnissa. Sitten oksensin ja menin nukkumaan

2018 - Ei edes ketuttanut hirveästi. Hopea tuntui torjuntavoitolta. Viimeistelin opinnäytetyön ja lähetin sen tarkastettavaksi. Seuraavana päivänä eli tänään olin nukkua pommiin mutta ehdin töihin.

14 tykkäystä

2013 olin sokissa. En seurannut someja lainkaan
2014 joku kaksi tuntia telkkarin edessä. Telkussa musta näyttö. Kuuntelin yhtäkkiä kymmenien Kärppä-fanien pään aukomista, 2016 kaikki nämä olivat 0-2 tilanteessa KalPa-faneja henkeen ja vereen. Totuin siihen, että tämän seuran takia tulen saamaan kuittailua aina.
2015 ks. 2014
2018 katsoin 2 jaksoa Tempation Islandia, matkustin pois Tampereelta ja nyt ei oikeastaan enää ketuta. Kärpät vaan oli parempi. 13-15 jätti niin paljon jossiteltavaa, että Ahon rankkarimaali suututtaa edelleen.

9 tykkäystä

2013 - olin töissä, kun kutospeliä pelattiin. Kuuntelin peliä Yle Puheelta ja itkin kun hävittiin.
2014 & 2015 - Katsoin pelit kotona ja masennuksessa ilta ja yö meni.
2018 Olin hallilla ja toisella erätauolla tuli etiäinen, että tänään taitaa katketa sarja. Tunne vai voimistui kolmannessa erässä ja lähinnä pelkäsin, koska se Kärppien maali tulee. Pelin jälkeen ei juurikaan harmittanut ja katsoin mitalien jaot ja pokaalin noston.

10 tykkäystä

2013 olin ensin Isomäen seisomakatsomossa eturivissä (kuin sillit purkissa) katsomassa ns. juhlallisuuksia ennen kuin pääsin pihalle. Siellä lähinnä kävelin yksinäni parkkipaikalla ja ympäriinsä, kun suurin osa porukasta oli kerääntynyt bussin ympärille kiittämään pelaajia. Ville Niemisen “ensi vuonna voitetaan” tms. taisin kuulla. Just joo. Paluumatkalla taisin ottaa oluen tai kaksi ja sitten kotiin.

2014 Aaltosen voittomaalin jälkeen hiljalleen poistuin hallista pihalle. Siellä tein taas yksinäni kävelylenkkiä. Taas oli osa faneista kiittämässä hopeasta, mutta nyt ei tainnut tulla mitään “ensi vuonna toisin” -juttuja. Paluumatkalla saatoin ottaa oluen tai limpparia. Sitten aamuyön tunteina kotiin.

2015 lähdin Ahon maalin jälkeen ihan saman tien hallista pihalle ja kohti bussia, ja oli siellä jo muitakin. Yleinen mentaliteetti oli että “lähdetään nyt jo menee täältä”, mutta vielä piti odottaa pelaajia hopeasta kiittäneitä faneja. Matkalla ei tullut juotua mitään vaan seistyä pari sataa kilometriä bussin käytävällä, kun yhdestä (eli allekirjoittaneen) bussista pamahti rengas ja meidät jaettiin kahteen jäljellä olleeseen linjuriautoon. Joskus Jyväskylän (?) kohdalla tuli meitä vastaan Tampereelta lähtenyt vara-auto. Taisin olla kuudelta aamulla kotona. Uupuminen vei pahimman pännimisen.

2018 lähdin heti loppusummerin jälkeen hallista, kävelin Jäähoville autolle, istuin autossa ehkä parikymmentä minuuttia odottamassa parempaa puoliskoa ja ajelin kotiin. Otin yhden oluen ja menin nukkumaan. Koko kauden tietynlaisen takakireyden johdosta ei edes harmittanut erityisen suuresti.

Sellaista varsinaista suruaikaa ei ole varsinaisesti tainnut esiintyä. Yleensä isommat harmitukset on varsinkin vieraspeleissä pystynyt ns. käsittelemään paluumatkan aikana.

6 tykkäystä

2013 - Se oli jotenkin helppo hyväksyä. Rospuuttoajat oli takana. Otin hyvin stressaavana ne kun karsinnatkin pyöri mielessä.

2014 - Oli ollut muutto ja Tv-palvelujen takia katsoin sen vanhassa asunnossa. Telkkarin ja digiboksin kanssa. Tämä otti koville ja tippahan siinä silmäkulmaan tuli. Tämän jälkeen vielä Nieminen laitettiin pois ja alkoi oma show. Tämä oli kovinta surutyötä.

2015 - Taas oli muutto samana päivänä. Tästä en rehellisesti muista mitään. Voimat oli mennyt ja tyhjä katse Peltolan tapaan. Epäuskoinen olo. Järkyttynyt.

2018 - Jotenkin analyyttisesti miettinyt koko asiaa. Varmaan johtuu tuosta 3-0 tilanteesta et osannut työstää ajatusta ja funtsinut mikä tähän johti. Harmitus hukatusta mahdollisuudesta päällimmäisenä. Ehkä ensimmäinen hopea missä tavallaan etsin syitä/syyllisiä pettymykseen, koska niin varmana mestarina Tapparaa pidin.

8 tykkäystä

2013: Purkautui pahasti, megafoni sai kyytiä…
tais lentää laitteiston patterit läheiseen maauimalaan.

2014: Palolan tyhjän maalin ja Karhusen maagisen pelastuksen jälkeen bussimatka Tampereelle tuntui ikuisuudelta, en tainnut koko matkalla montaakaan sanaa vaihtaa ihmisten kanssa. Istuin hiljaa ja tuijotin tyhjyyteen. Captain Morgania meni.

2015: Kysyin itseltäni 2 kysymystä…
Mitä pahaa olen tehnyt että ansaitsen tämän?
Voittaako Tappara mestaruutta enään koskaan?

2018: Poistuin hallilta ja menin aamulla töihin.

Ne pienet erot! :grin:

9 tykkäystä

Menköön nyt tähän väliin sellaisena yleisenä kysymyksenä.

Mitkä vaiheet teille on rankimpia playoffeissa? Mulle on aina ollut puolivälierät ja välierät. Jumalauta et noissa on vannetta kiristänyt. Varsinkin kun hopeaa oli huuhdottu useana vuonna, niin näistä peleistä tuli mulle henkisesti todella kovia. Saatoin yksittäisen tappion jälkeen olla enemmän rikki kuin finaalien jälkeen. Koko ajan se pelko ja ahdistus ettei me voiteta taaskaan.

2013 - Prkl Savinainen, miks jollakin Raannalla on suonenveto, prkl Hege menee Poriin juhliin.

2014 - Nyt meidän vuoro, eikä mitä sulatellaan jo varmalta tuntunut mestaruus ja sitten se JMA tulee ja ratkasee

2015- Ei taas, Aho ei noudata pelisuunnitelmaa ja Raksila huutaa. Jugi lupaa bussista että meidän aika tulee vielä. Prkl pitkä kotimatka Oulusta rikkoutuneen bussin renkaan takia. No bussis oli aikaa miettiä. Fanitukses haetaan tunteita ja onhan vitutus kin tunne. Loppujen lopuks harva fani sitäkään tunnetta saa elää, että seiskapelin jatkoajalla tulee turpaan… Kahdesti peräkkäin.

2018- Meni aika kevyesti loppujen lopuks. Hävittiin paremalle pelaten hyvä viimeinen peli.

3 tykkäystä

Tähän on helppo vastata että ilves sarja…
ja varsinkin Game 6 jatkoaika!
kun naapuri seuraavalla maalilla jatkoon.

2013 ei isompia muistikuvia. Otti päähän.

2014 Löin Aaltosen maalin jälkeen pään Passionin pöytään ja kotimatka meni tyhjällä katseella. Pientä piristystä tarjosi tupakkaostoksilla Asematunnelin R-kioskin myyjä, joka kertoi jättäneensä myymättä kaljaa joillekin möykänneille Kärppäfaneille koska olivat “liian humalassa”.

2015 Semaforin muovituoppi sai Ahon maalin jälkeen kyytiä. Pihalla katseltiin kaverin kanssa epätoivoissaimme jo ratakiskoja, mutta todettiin, että vielä täältä tullaan.

2018 summerin jälkeen hallista pihalle, auton vieressä savuke ja kotiin. Pizzaonlinesta ruokaa, GTA Onlinea TPS:ää kannattavan kaverin kanssa ja nukkumaan. Tänään ollut jo melko normaali olo, kahden kullan jälkeen ei vaan mitenkään pysty hopea harmittamaan enää kuten aiemmin.

4 tykkäystä

Kyllähän -13 jäi tyhjä ja -14 / -15 erittäin tyhjä olo. Kuin kuolemantapausta olisi surrut. Ilman merkitystä, tarkoitusta, ihan menetystä vaan surressa.

Nyt lähinnä pännii kohtuu vahvasti, koska, ikävä kyllä, me alisuoritettiin joukkueen potentiaaliin ja seuran panostukseen nähden mutta sinällään meidän tappiossa ei ole mitään väärää ja me täysin saatiin se, mikä anssittiin. Ei siinä ole mitään surtavaa. Potuttaa vain koska piippuun jäi. Potutusta vähän sulattaa perunalastut ja long drink ja vieroitusoireisiin vähän Änäri mutta mä usein nukahdan niissä kesken matsin.

4 tykkäystä

Finaalisarjan tappio. Kun se on niin lähellä, ja niin harvoin, niin se syö miestä ylikaiken.

Tämän “surutyö” asian selkeytti Leppä aikanaan. Ja jotenkin tuntuu että Lepän muistolle ja tappion tuskalle on hyvä uhrata aikaa on se sitten sekuntti tai vrk tai viikko tai enemmän.

Henk.koht. ikuisenmuiston sydämmeen jättää itselle, että sai Lepän kanssa olla valmennustouhuissa yhtä aikaa aikanaan (ekan vuoden).

Surutyön laatu oli kuitenkin pitkän päivää syvimmiltään täynnä huumoria, tapparalaisuutta, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, hienoja vanhoja tarinoita. Sen takia kunnoittaen meidän yhtä erittäin hienon maalivahdin, kiekkoleijonan, Antti Leppäsen luoman perinteen kautta ja häviön “ärtymyksen (tuskan)” takia, vietän surutyötä.

RIP Antti, RIP mestaruus menetetyt mestaruudet!

1 tykkäys

Hienoja avautumisia, mitä “veelikset” finaalisarjojen tappioiden jälkeen. Allekirjoittaneen eka muisto, ensimmäisestä poffisarjasta suomessa -76, Hakametsässä Seppo Repo veti aika nopeesti aloituksen jälkeen 2-1 voittomaalin, tuli siihen aikaan tuntematon “p-halvaus”, kun pikku nöösinä hakattiin sitä pääty lautaa tumput kädessä, silloin oli molemmat päädyt seisomapaikkoja ja pitkät sivut puupenkki istumapaikkoja, Hakametsän katsomo kapasiteetti 10200.

2 tykkäystä

Kyllä täytyy sanoa, että kaikista vaiken sarja katsoa oli ehdottomasti Lukko-sarja, jossa mentiin G7 asti. Jotenkin silloin usko oli todella alhainen, tuntuu että ollaan parempia, mutta ei vaan riitä. Muistelin ain Lukko-Jokerit -sarjaa, ja pelkäsin että ne tekee sen taas.
Ilves-sarjaan en itse päässyt pakollisten menojen takia kiinni, taisin nähdä pelit 2 ja 5 suorana, muut livetuloksista. Muutenhan se olisi mahdoton matsi.

Eniten kismittänyt tappio jos finaalien ratkaisuja ei lasketa on ehdottomasti G3 IFKta vs 2016. Silloin lensi tavaraa seinälle ja oli meikä poika rikki. Olin luovuttanut.
Onneksi mä en ole Tappara vaan Tappara on Tappara ja PateLaine & co. ei luovuttanut <3

3 tykkäystä

Muistan siitä ekasta surutyöstä, tappio Tepsille, tais olla 2001?

Kun Leppä kertoi vuodelta -78 olisko ollut Ottawasta (Canada cup); että Neuvostoliitoa vastaan kun oli tullut torjuttua noin jotakin 21-25 kertaa ekassa erässä Leppä huusi Hexille vaihtoaitioon, että avatkaa sitä puomia, että saa happea tänne maalille. Sitten Leppä kertoi että ampui muutaman kerran ohikin ja kaikkiin oli reagoitava.

Tälläin me hoidettiin surutyötä kevennettynä, mutta käytiin läpi kuitenkin mihin oli kustu finaalisarja.

Muistan hyvin. Ja maalin jälkeen Marja nojaili polviinsa pettyneenä. Vieläkin on näkymä verkkokalvolla. Mykistyneenä sitä turkulaisten riemua katseli. No, onneksi seuraavalla kaudella virhe korjattiin.

Se oli sen triplamestaruuden siemen silloin, se on vieläkin tärkein osa seura identiteettiä, Kallun aikana, Tappara aloitti ympärivuotisen harjoittelun, ja nousi ikäänkuin “Ferrari”-tason talliksi tai FC Barcelonaksi miten vaan.

Tokikin ymmärtääkseni Kallun aikana, Rane hoiti “kesäharjoittelun”. Ja Lepän mukaan Kallu jätti peleissä erätauolla joukkueen rauhaan. Erätauolla Leppä kertoi että Komu tai koko joukkue totesi että nyt me noustaan tästä tappiotilanteesta ja niinhän ne nousi monesti.

1 tykkäys

Surutyö.

2001 pitkän odotuksen jälkeen edettiin finaaleihin
ja paikanpäällä Hakamettässä kattelin Tps juhlat jäällä ja hengailin hallilla todella pitkään,niin pitkään että Turkulaiset oli lähteneet jo kotio ja pääsin kaverin kanssa käymään Tps pukukopissa haistelemassa shamppanian tuoksua ja tokaisin kaverille et kohta O meidän vuoro.

2002 paikan päällä Hjallis areenalla ylä-parvella nyt jo toisen kerran putkeen finaaleissa ja mahdollisuus saada POIKA kotio. Nyt jo otti kovempaa päähän ,kun vuosi aikasemmin ja vedin ihan jäätävät tumut.

2013 6.finaali Ässät vastassa kuuntelin hermostuneena pelin autossa ajellen ympäri kaupunkia ja pysähdellen välillä tupakille.Pelin ratkettua vitutti ja oli tyhjä olo.

2014 7.finaali paikan päällä kavereille kuskina Oulussa
kalansilmän ratkaistua pelin niin minuutti ja pihalla hallista tää otti koviten päähän pari kyyneltäkin pääsi.Miks Palola et saanut kiekkoo nousee?Ajo Tampereelle oli pitkä.

2015 7.finaali jossain kaverilla tsiikattiin matsi juomat oli kylmässä,hämärät muistikuvat illasta ja seuraavasta päivästä.Henkisesti iha rikki loppu.

2018 6.finaali paikanpäällä #meidänkotona alkuun oli rento fiilis et kyl me tää hoidetaan pelin käydessä pidemmälle aloin muistelen jo hävittyjä finaaleita ja voitettuja finaaleita ja katselin viirejä katossa.
Maalin tultua lähin heti käytävälle,en kuullut maalintekijän nimeä edes. Loppu peli käytävällä ja summerin soidessa olin jo ulkona hallista menin tekee yhen työhomman viälä ja kotio pääsin noin 00.00 aikaan unohtaen jo tän kauden(pois sulkien MM reissua)sanoen pariin kertaan itselleni et eteenpäin.

76,78,81 Ei muistikuvaa :slight_smile:

6 tykkäystä