Avataanpa tästäkin aiheesta oma otsikko, kun fyysinen valmennus on tälläkin kaudella aiheuttanut jo keskustelua…
Naapuriseurasta Kari Heikkilä nosti alkuvuodesta “kissan” pöydälle ja avautui Ilveksen fysiikkavalmennuksen puutteista (=osa-aikaisesta fysiikkavalmennuksesta) ja väitti, että pelaajia olisi tästä johtuen huonossa kunnossa.
Nyt Iltalehti on tarttunut hieman samaan aiheeseen ja väittää, että Ruotsissa olisi siirrytty Suomen edelle tällä osa-alueella.
Oliko sattumaa, että Frölunda luisteli Kärppien “yli” CHL-finaalissa ja Ruotsi Suomen yli EHT-peleissä? Ismo Lehkosen mukaan ei ollut, vaan Ruotsissa on valmentajien yhteispäätöksellä panostettu fyysiseen harjoitteluun ihan eri tavalla ja päätetty yleisöystävällisemmästä ja vauhdikkaammasta pelitavasta:
Ruotsissa valmentajat ja päättäjät kokoontuivat johonkin ja tehtiin päätös: peliä pitää muuttaa aktiivisemmaksi. Ihmisiä on saatava katsomoihin, joten pelin pitää olla sen tasoista, että oikeasti tapahtuu, Lehkonen taustoittaa.
-Siellä on 2-3 fysiikkavalmentajaa per joukkue. On omat valmentajat punttiin, nopeuteen, kestävyyteen ja jäällä tehtäviin juttuihin. Artturilla hinattiin ensin luistelukestävyyttä, ja nyt pitäisi saada lisää räjähtävyyttä.
Iltalööpeissä asiaa tietenkin usein kärjistetää ja kaikkiin seuroihin tuo tuskin pätee. Ilveksessäkin lopulta herättiin ja palkattiin Juho Nousiainen kiireisen Piiroisen avuksi toiseksi fysiikkavalmentajaksi.
Toisena esimerkkinä Vaasan Sportissa koitetaan myös panostaa Harri Yrttiahon johdolla pelaajien kehittämiseen tällä saralla ja koitetaan luoda uutta kulttuuria:
Tapparassa taas on otettu Kailajärven fyysisen valmennuksen avuksi myös henkinen valmennus, jolla myös pyritään parantamaan yksilön suoritustasoa. Tätä Niilo Konttisen työtä mm. Lainekin on muistanut kehua ja tulokset näkyvät kaukalossa ja sen ulkopuolella :
Eli keskustelu jatkukoon tästä… Olemmeko jääneet jälkeen tällä saralla?