Otsikko.
Hienosti on toimittelija päivittänyt otsikon klikkimalliseksi aamuisesta 
Sitkeä nuori nainen, kun elinaikanaan Ilves ei ole voittanut mitään. Jalostavaa kärsimystä…
Ping @Petri
Tapauksesta aikaa about neljännesvuosisata niin että jos jotain vilunkia oli, niin asia lienee jo vanhentunut.
Työkaveri oli käynyt autokaupoilla ja esitteli uutta hankintaansa mulle.
Totesin että et sitten kilpeä raaskinut vaihtaa vaikka auto vaihtuikin. 
Kiven kovaan väitti että ei ole sama rekisterikilpi kuin edellisessä saman merkkisessä autossa mutta mulla on hyvä muisti.
Ei niin hauska,mut pakon sanelemana kaverit tehneet hienon pelin. 
Saa hymyn huulille!!
Ihmettelin, kun tuli traficomilta ihan kirjepostia. Haluaisivat palauttaa autoveroa 19.07€. Yllättävää palvelua.
Hävettää ja naurattaa:
Oli viime viikolla käynyt 2 Ilveksen pelaajaa koululla ja luokan edessä kysynyt, että mitä teille sanoo Ilves.
Rakas lapseni oli huutanut “nelkytä vuotta” ja saanut muutkin lapset “chanttiin” mukaan.
Olin hiukan järkyttynyt,(pahoittelut teille Ilveksen pelaajille). Vaikka naurattikin.
Kysyin lapseltani, oliko pakko?
Rakas siemeneni sanoi, että “Hei,aina pitää vähä roastaa!”
Repesin.
Kysyin mitä opettaja sanoi.
“No, sanoi että pitää olla hiljaa kun on vieraita. Sanoin sille , että se on varmaan yhtä vanha kun mun isä, eikä iskä muista, että Ilves olis mitään voittanu”
No mitä opettaja siihen?
“No se nauroi, ja sanoi ettei oo sentään ihan niin nuori…”
He hee se puhu suomee
Saapa nähdä kauanko ideologiset lait kestävät.
Vuonna 2017 El Salvador nousi otsikoihin kieltämällä kaiken metallin louhinnan ensimmäisenä maailmassa. Päätöstä pidettiin voittona ympäristön suojelemiselle. Niin paikalliset yhteisöt, ympäristöaktivistit kuin katolinen kirkkokin juhlisti saavutusta.
Tämä tyyppi on saanut muutamaan otteeseen nauramaan:
Englannin logiikka on omaansa 
Näitä vuosikoosteita on nykyään joka apissa ja sovelluksessa – myös YLEllä.
Äsken minulle kerrottiin, että katsoin eniten sarjaa Jalkapallon EM-kisat 2024. Muut ikäiseni katsovat eniten sarjaa Ryhmä Hau.
Katsoin tuon ensi kertaa vuosi sitten. Ihan hauska.
Tänä vuonna katsoin eniten ohjelmaa Jalkapallon EM-kisat 2024.
Jääkiekko luettuna artikkeleina kiinnosti minua kuulemma enemmän kuin 91 prosentilla verrokeista. Verrokkien suosituin ohjelma oli La Promesa - Salaisuuksien kartano (mikä sitten onkaan).
Silvennoista en itse tuntenut, mutta noin 15 vuotta sitten sattui hauska tapaaminen vahingossa.
Odottelin konttorilla hissin tuloa, päivä oli mennyt pitkäksi ja kello oli seitsemän hujakoilla.
Hissi aukesi ja hississä oli Saku ja Speedy. Ihmettelin että mitä tapahtuu. Ilmeeni oli ilmeisesti hiukan hämmentynyt kun Silvennoinen sanoi, että heidän piti mennä tupakalle, mutta joku tilasi hissin ylempiin kerroksiin.
Oli kiva kuunnella, kun kaverukset hissimatkalla sparrailivat mitä kuvataan seuraavaksi. Lievästi sanottuna oli vaikea pitää pokka pokerina.Tiesin että talon kellarissa on musiikkistudio, ilmeisesti kuvailivat ja soittivat siellä.
Olin eilen elokuvissa, mistä muistui mieleeni sattumus pari vuotta sitten.
Olin katsomassa elokuvaa After Ever Happy (sen piti olla romanttista, tosin minä en valinnut elokuvaa). Elokuva oli pahinta skeidaa, mitä olen kuunaan nähnyt: usein sanotaan, että elokuvan juoni tai tarina on huono, tuossa ei ollut tarinaa. No, se on toissijaista.
Heti elokuvan alkuun kävi selväksi, että me emme olleet kohderyhmää: olimme melkein ainoat aikuiset paikalla, lähinnä katsojakunta koostui noin 12-vuotiaista tytöistä. Elokuvan jälkeen tuhahdin ihan hieman liian lujaan ääneen seuralaiselleni: “v… mitä pas…!” Valitsin sanani väärin lasten ympäröimänä, ja edessämme istunut juurikin noin 12-vuotias tyttö kääntyi katsomaan minua tuima ilme kasvoillaan. Hän katsoi silmiini pitkät pari sekuntia, joiden aikana ehdin jo miettiä, että olen minäkin vastuullinen aikuinen: tulen katsomaan lapsille tarkoitetun (huonon) elokuvan ja sitten vielä haukun sen kirosanoin höystettynä heidän kuultensa. Hävetti.
Sitten tuo tyttö avasi suunsa ja sanoi: “no niinpä” ja marssi pois.
Hauskaa vai hämmentävää, jotain sellaista. Aloitin lukemaan Jari Porttilan kirjaa Sasha Barkovista (tarkennetaan että kyse nuoremmasta Barkovista, viime kesän Stanley Cupin voittajakapteenista). Heti alkusivuilla silmille löi tällainen kummallinen aivopieru tai muu aikajanojen sotkeutuminen:
Parin vuoden kuluttua oltiinkin jo siinä iässä, että edessä oli pääsy joukkuepelin pariin. Sashan ensimmäinen joukkue oli Tapparan villihaukat. Samassa joukkueessa pelasi myös toinen tuleva Tappara-ikoni Janne Ojanen. Villihaukat oli ensimmäinen 1995 syntyneiden joukkue, ja se harjoitteli Kaukajärvellä ja myöhemmin myös Hervannassa. Tuon ajan Villihaukat pelasivat koko kaukalon mittaisella kentällä. Nykyäänhän alle 10-vuotiaat pelaavat puolikkaan kaukalon mittaisella kentällä.
Villihaukoissa oli aikansa huippujunioreita, joista kasvoi myöhemmin NHL-tähtiä. Ojanenkin pelasi New Jerseyssä ja hänen palkintokaapistaan löytyy kaksi olympiamitalia. Ei ihme, että Villihaukat hallitsi kaikkia turnauksia, joihin se osallistui.
D-junioreissa Villihaukat (Haukat) jaettiin kahteen joukkueeseen: Phantomiin ja Horneitteihin. Sasha valittiin Hornetteihin, Ojanen Phantomiin. Kauden päättäneessä finaalissa joukkueet kohtasivat ja Sashan Hornetit voittivat.
Laitetaan vielä että alun villihaukat pienellä alkukirjaimella ja “Horneitteihin” on kirjaan päässeitä virheitä. Muut mahdolliset kirjoitusvirheet on mun näppäilyäni.
Jäbän syy, että meidän nuoriso on pilalla? 
Olipa pahempaa shaibaa. Vähän voisi keskittyä, mitä kirjoittaa.
Tuossa Villihukoissa pelasi, jos yhtään muistan, ainakin Tanus keskimmäinen, Anton, Oskari Ojanen. Atte Mäkisestä en ole varma. Nuo ny ainaski. Sieltä silloin tällöin pääsi poikia meidän 94 peleihin.
Jos toi kirja on oikoluettu, niin lukija on varmaan joku eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja Turusta.
Lajituntemusta ei ainakaan ole
Vai Otto Mäkinen?
Oli kyllä paljon virheitä tuossa teoksessa. Oma poika -95 ja silloin oli Villihaukat, Villikotkat ja lisäksi Toronto.
Vanhatalon Lassikin kuului tuohon kaartiin, Torontoon kuului.