Joskus todistin tilanteen, kun eräässä baarissa oltiin kiinnostuneita eräästä biljardipöydästä ja kysyttiin baarimikkona olleelta iäkkäämmältä naiselta, että “Tiedätkö, kuinka monijalkainen tuo pöytä on kooltaan?”
Hölmistyneen näköisenä baarimikko kumartui, katsoi pöydän alle ja vastasi hänen mielestään tyhmään kysymykseen, että “No nelijalkainenhan se on.”
Ehkä ihan sitä ei kysyjä tarkoittanut.
Joskus oltiin kaverin kanssa Cabaree Oscarissa ja hörpittiin kaljoja siinä tiskillä. Vaikkakin Tapparan kausarilaisia oltiin niin kun tiskillä viereen tuli Jukka Tammi niin kaveri tarjoutui ostamaan haluamansa drinkin. Jukka kieltäytyi, ei kai nyt huippu-urheilija kauden aikana röpöttele…
No, hetken kuluttua maalivahtilegenda tuli takaisin todeten että “Nyt mä voisin ottaa siiderin.” Mukaan oli tarttunut pari siideripissistä. Kaveri totesi että “mee helvettiin” kun siideri oli selkeästi menossa pissiksille.
Tätä en ole kertonut, koska en ole muistanut koko juttua, ennen kuin tänään pätkähti mieleen. Juttu on vanha, menee 1970-luvun kehityksen kehtoon Kemijärvelle. Ruukattiin käyvä mopon osia, ampumatarvikkeita sun muuta tilipehööriä ostamassa Hämäläisen kaupasta. Siellä oli saksalaissyntyinen myyjä Hans.
Ostettiin haulikkoon kuteja, niin Hans myyntimiehenä:“Tämä hyvä patruuna, yksi laukaus, kuusi sorsaa”
Ps. Kun 10 tykännyt, niin tulee tarina toisesta saksalaisesta Kemijärvellä:grinning:
Tämäkin tarina juontaa Kemijärvelle 1970 ja 1980 luvun vaihteeseen. Siellä oli suunnilleen 2 anniskeluravintolaa: Osuuskaupan Koilliskunta ja Osuusliikkeen Pohjanpirtti. Ovella oli aina vahtimestarit, joiden palkka enimmäksi osaksi muodostui saaduista tipeistä. Heitä yleensä pidettiin ahneemman sorttisina. Ainakin semmonen tunne meillä oli. Pohjanpirtin ovella oli entinen huipputason tai mikä lie nyrkkeilijä, saksalainen Bernd Eric Kudeveh.
Hän osasi jotenkin suomea. Bernd seisoi ovella ja oli jo asiakkasn sisään tullessa (yleensä tipit annettiin lähtiessä) käsi ojossa. Bernd: “Kaksi maakkaa, jos ei olla, mennä Koillikuntaan.”
Nyt muistui mieleen vanha tapaus, joka sattui itselleni. Silloin, kun Veikkaus julkaisi ensimmäiset raaputettavat Ässä-arpansa, niissä arvoissa oli vain kolme raaputettavaa kohtaa. Jos niistä yhdestäkin löytyi jokin rahasumma, sen voitti. Joissain oli useampikin voitto. Voitottomissa arvoissa oli vain jotain symboleita. (Ellei sitten peräti tyhjää. En muista.)
Ostin sitten yhtenä päivänä Shelliltä itselleni Ässä-arvan ja aloin siellä raaputtaa sitä voiton toivossa. Tässä arvassa oli peräti yhdeksän esiin raaputeltavaa kohtaa. Ensimmäisestä löytyi heti ilokseni sata markkaa! Ja seuraavastakin löytyi voitto. Pari sadantuhannen markan summaakin raaputin esiin. Innoissani tuumin, että onpa hyvä arpa! Marssin tiskille ja sanoin myyjättärelle, että laskehan, paljonko minä olen voittanut. Hän sanoi, etten ole voittanut mitään. Miten niin?! No siksi, että siinä uudistetussa arvassa olisi pitänyt löytää kolme samaa rahasummaa, että sillä saisi voiton.
Meni pitkään, ennen kuin ostin seuraavan Ässä-arpani. Enkä ostanut sitä sieltä Shelliltä.
Sellin arvat on ihan paskoja.
Kävi vähän vastaava junnuna, olikohan peräti vanhassa kunnon Kalevan Prismassa. Tällä kertaa ei tosin puhuta arvoista, vaan pullokuiteista. Oltiin varmaan pyöräilty koko päivä ja mieli teki jotain hyvää, mutta taskussa oli vain nöyhtää. Löydettiin kuitenkin onneksi ja sattumalta kaksi pullokuittia käytävältä. Tyytyväisenä marssittiin kassalle lunastamaan palkkio ostosten kanssa. Ja mitä vielä, selvisi, että laput olivat arvottomia. Nimittäin sen sijaan, että pullokoneet antaisivat lunastettavan kuitin, kone antoikin suoraan rahat ja kuitin saadusta rahasta. Oli kuitenkin tuttu pullonpalautuskonekuitin näköinen lappu.
Ismo Leikolan,Ismon perserasvan käyttöohjeet
En linkkaa,kaikki löytää tarvittaessa
Hiukan voi aina auttaa?
Ratkaiseeko tämä testi, kumpi merkitsee enemmän, raaka-aineet vai keittiömestari?
Tämä legendaarinen rallienglantivideo on kyllä yksi hauskimmista koskaan:
Turkey Rautiainen Stone Up His Ass (not a stone, a steel bar) - YouTube
Kahdella kaverilla on Tappara-puvut. Noita käytetään ainoastaan finaaleissa, mutta Tappara kun on jokusen aikaa ollut finaaleiden vakiovieras, niin joku on saattanut hallilla herrat bongata.
Nuo puvut päällä ei tarvitse juurikaan omalla rahalla kepardia ostaa, myös vierasfanit tarjoavat aika anteliaasti.
Taustalla E-katsomon raput, otin kuvan irkku-pubin ovelta.
Del liigan Ingolstadt joukkueen 4kentän sentterinä pelaa saksalainen Samuel Soramies Tänään tehny maalin.
Kansalaisuus näyttäisi olevan kuitenkin Saksa. Mikäköhän on miehiään?
Edit. 2. kansalaisuus näyttäisi olevan Suomi
Tämmöinen löytyi 2013 vuodelta pika etsinnällä:
On nää Hönttä ja Toippari varsinaisia velikultia.
Kannattaa kuunnella ihan loppuun asti.
Siellä tulee uutta tietoa Tampereen ratikasta ja Tapparan kannattajista.
@Treppu sulle tää ainakin putoaa ihan täysin.
Ilkka A Jokinen ollut kova fani koko ikänsä.
.
En minä vaan tiedä mitä ihmeellistä tässä muka on, itse olen ainakin nähnyt Tampereella runsaasti ilveksiä joka puolella, myös keskustassa
Olisko nyt käynyt niin, että kun toimistolla on huomattu naapuriseuran valtava imukyky, niin Tapparan pelaajasopimuksiin on nykyään erikseen merkitty, että ”Ipalla ei oikeutta ostaa sopimusta ulos”?