Henkilökuvia urheilun maailmasta

Sellaista muistelen Ovettista kuulleeni, että Ovett olisi muuttanut perheineen Australiaan ja siellä hänen jälkikasvunsa olisi osallistunut juoksukilpailuihin myös. Jossain kilpailussa oli kysytty tältä Ovettin lapselta, että oletko Steve Ovettin lapsi ja lapsen annettua myöntävän vastauksen oli kysyjä/ kysyjät sitten valottaneet lapselle isänsä saavutuksista…joista lapsi oli ollut täysin tietämätön, eli siis Ovett ei ilmeisesti ollut juurikaan ylpistellyt menneisyydellään lapsilleen.

Voihan tämä olla urban tale, mutta muistaakseni Ovett oli ja on arvoituksellinen persoona, eli saattaa myös olla ihan mahdollinen juttu.

Oikeassa olet LeGoaP. Australiassa asustelee ja kyllä poika oli lupaava juoksija myös, mutta loukkaannuttua joutui vaihtamaan lajia > maantiepyöräilyyn, jollen ihan väärin muista. Tuosta lapsen tietämättömyydesta Ovettin urheilu-uran loistokkuudesta en osaa sanoa, mutta tuntuisi oudolta jos näin olisi.


Kuvassa Steve ja poikansa Freddy.

Freddy nykylajissaan.

1 tykkäys

Dan Jansen, vaikea polku olympiakultaan

Yhdysvaltain Dan Jansen on nimi pikaluistelun olympialaisten historiassa, jonka varmaan moni muistaa. Jansen on syntynyt 17. kesäkuuta 1965. Hän aloitti pikaluistelun siskonsa Janen myötävaikutuksella. Ollessaan vasta 16-vuotias hän rikkoi 500 metrin maailmanennätyksen. Vuotta myöhemmin hän osallistui ensimmäisiin olympialaisiin Sarajevossa.

Sarajevo 1984, kokemusta.

Sarajevosta Danilta odotettiin jo paljon, mutta nuorukainen ei vielä onnistunut saavuttamaan himoitsemaansa olympialaisten kultaa.

Calgary 1988, suurin ennakkosuosikki

Unelmat perseelleen. Calgaryssä Dan oli ehdoton ennakkosuosikki, mutta kisat sisälsivät Danin osalta vain tragediaa niin jäällä kuin perhepiirissä. Kisojen aikana hän sai puhelinsoiton; hänelle kovin rakas Jane-sisko kuoli leukemiaan samana päivänä kun Danin piti ottaa se kaipaamansa kulta 500 metrillä. Elämä on joskus julmaa, siskon menetyksen lisäksi Dan kaatui sekä 500 että 1000 metrillä. Unelma karkasi jälleen neljän vuoden päähän.

Albertville 1992, edelleen yksi suosikeista

Vuotta aiemmin jälleen kerran ME-ajan 500 metrillä luistellut Dan epäonnistui jälleen, lähelle mitalia hän pääsi 500 metrillä sijoittuen neljänneksi. Olisiko Jansenille tullut aika haudata suuri unelmansa lopullisesti?

Lillehammer 1994, Dan ei anna periksi ja vihdoinkin kova työ palkitaan!

Vihdoinkin!

Lillehammerin kisatkaan eivät alkaneet lupaavasti. Viimeiset vuodet suvereenisti 500 metriä hallinnut Jansen jäi “tykkimatkallaan” 500 metrillä vasta kahdeksanneksi. Jäljellä oli enää viimeinen ”oljenkorsi”, 1000 metrin luistelu. Ja vihdoinkin taivaankappaleet olivat Danille suosiollisessa asennossa. Dan Jansen, kovan työn sankari sai vihdoinkin sen korkeimman kruunun olympialaisten kultamitalin. Hän voitti viimeisen olympiakisoissa luistelemansa kilpailun uudella maailmanennätys ajalla. HURRAA! huudan minä vieläkin, hän jos kuka tuon kultamitalin oli ansainnut. Dan omisti tuon vuosikausien uurastuksen palkinnon edesmenneelle siskolleen.

Vaikka Dan Jansen on voittanut urallaan vain tuon yhden ainoan olympiamitalin lukuisten muiden arvokisamitaleiden lisäksi, pidän häntä ehdottomasti yhtenä kaikkien aikojen parhaana ja mieleen painuneimpana pikaluistelijana!

3 tykkäystä

Tässä vielä tuo kultamitaliluistelu!

Linkki videoon

1 tykkäys

Silloin kun veljesten tossujen kantapäät vastakkain kopsahtivat, Adidas vs Puma.

Veljesviha on vihoista sitä suurinta ja katkerinta. Kaikkihan muistamme tarinan Kainista ja Abelista, noista Raamatun tarinan ensimmäisten lemmenleikkien hedelmistä. Abel oli esikoinen ja nautti suurempaa huomiota varmaan niin vanhemmiltaan kuin yläkerran päälliköltäkin. Tästä Kain tietysti suivaantui ja suuressa katkeruudessaan pisti pisteen vanhemman veljensä elämän taipaleelle. Tuomion jälkiseurauksena jonka Kain sai, liikuskelee vielä tänäkin päivänä ympäri maailmaa tummanpuhuvia kiertolaisia kourakuppi ojossa.

Aivan yhtä kriittiseen vaiheeseen ei päättynyt Dasslerin veljesten vihanpito ja kummankaan jälkeläisten ei tosiaan tarvitse liikuskella ympäri maailmaa ainakaan kerjuulla. Niin kaikki eivät ehkä tiedä urheiluvaatetuksen ja jalkineiden kahden mahtimerkin Adidaksen ja Puman melkoisen tapahtumarikasta syntyhistoriaa. Kaikki sai alkunsa Saksassa 1800 ja 1900 lukujen vaihteessa. Dasslerin perheeseen syntyi tuolloin kaksi kilpa- ja kuntourheilijoille, tai paremminkin heidän urheiluasusteilleen ja -jalkineilleen merkittävää veljestä.

Vanhempi pojista Rudolf syntyi maaliskuussa 1898 ja kuoli keuhkosyöpään lokakuussa 1974.

Rudolf Dassler

Nuorempi veljeksistä Adolf “Adi” Dassler syntyi marraskuussa 1900 ja jätti maalliset tehtävänsä syyskuussa 1978.

Adolf “Adi” Dassler

Adi opetteli itselleen suutarin ammatin ja innokkaana urheilumiehenä päätti alkaa valmistamaan urheilijoille joka lajiin sopivia jalkineita. Posliinialalla työskennellyt Rudolf nakkasi posliinit nurkkaan 1920-luvulla palasi Adin luokse, jossa he perustivat Gebrüder Dassler Schuhfabrik -nimisen kenkätehtaan. Tästä voidaan sanoa alkaneen Adidaksen ja myöhemmin Puman voittokulku.

Maasta se pienikin ponnistaa sanotaan sattuvasti, ja Dasslerin veljesten tapauksessa ponnisti jopa jumalattoman korkealle! Alussa heillä oli 12 työntekijää. Hyvällä bisneksellä on tapana laajentua ja kehittyä. Niinpä 20 -luvun puolenvälin jälkeen veljesten keskittyessä jalkapallokenkien valmistukseen, oli yrityksen työntekijöiden määrä kasvanut jo peräti 25 henkilöön. Jalkapallokenkiä lähti markkinoille huikean sadan parin päivätahtiin! 30-luvun Laskusuhdanteesta huolimatta veljesten bisnes jatkoi kasvamistaan. Berliinin Olympialaiset olivat Dasslereille jättimenestys ja aukaisi lopullisesti portit menestyksen maailmaan. Useat kisoissa menestyneet urheilijat käyttivät veljesten tehtaan urheilukenkiä. Muun muassa Jesse Owens kirmasi Hitlerin suureksi harmiksi musta mies kun oli) kultaan ja glooriaan Dasslereiden urheilukengissä.

Toisen ison sodan jälkeen amerikkalaiset takavarikoivat veljesten tehtaan ja laittoivat pojat valmistamaan luistimia. Amerikkalaiset kuitenkin poistuivat kuvioista 1947, jonka jälkeen riitaantuneet veljekset päättivät perustaa kumpikin omat yrityksensä. Näin syntyivät maailman kuulut tuotemerkit Adidas (Adi) ja Puma (Rudolf) ja loppu onkin historiaa.
Kain ja Abelin välien selvittely tuotti vain huolta, murhetta ja karkotuksen paratiisista, kun sen sijaan Adolfin ja Rudolfin erimielisyydet poikivat kaksi jättiyritystä ja molemmille maallista mammonaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Riita, ja varsinkaan veljesriita, ei ole ikinä mikään mukava asia, mutta paljon se voi myös antaa.

4 tykkäystä

Adidaksen syntyyn voisi vielä lisätä vielä pienenä sivujuonteena Karhun kolme raitaa, Arno Hohenthalin, 1600€ ja kaksi viskipulloa…

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1418733393265.html

2 tykkäystä

Myös näin voi käydä kun homma menee isoksi…

Adidas lahjoittaa 3 000 kiekkofaneille tarkoitettua tossuparia SPR:lle

Arvon @bacamons, nyt kun vihdoin olen keskustelupalstalle rekisteröitynyt, haluan kiittää sinua näistä hienoista ketjuista ja teksteistä, mitä tänne palstalle olet kirjoitellut - tämä niistä yhtenä parhaimpana. Minä kun olen melko junnu vielä, mutta kuitenkin mm. historiasta kiinnostunut, niin näitä juttuja on hieno lukea varsinkin sellaisen henkilön kirjoittamana, joka on elänyt ja kokenut nämä hetket. Kiitos!

Anna tulla lisää vain, mikäli vain suinkin jaksat. :slight_smile:

1 tykkäys

Kiitos kivasta palautteestasi! Täytynee jatkaa jossain vaiheessa!

Wilma Rudolph, polion kynsistä olympiavoittajaksi

Huippu-urheilijat ovat merkillisiä ihmisiä verrattuina useimpiin meistä tavallisista ”pallontallaajista”. Sairaudet tai pahatkaan loukkaantumiset ovat monille aivan maailman ehdottomaan eliittiin nousseille urheilijoille olleet vain hidasteita, eivät lopullisia uran lopettaneita esteitä. Sitkeys, usko paremmasta huomisesta ovat olleet asioita, joiden avulla kaikki on mahdollista, tästä yksi urheiluhistorian parhaista esimerkeistä oli Wilma Rudolph.

Wilma Rudolph, neiti pitkäsääri, musta gaselli syntyi 23. kesäkuuta 1940 Clarksvillessä, Tennesseessä todelliseen suurperheeseen kolmanneksi nuorimpana lapsena. On olemassa kahdenlaista tietoa perheen lapsien lukumäärästä, 18 tai peräti 20 on luvut, joita netistä löytyy. Oli kumpi vaan oikea luku, niin se on selvä, että melkoista hulinaa oli Rudolphin perheen arki.
Kun Wilma oli neljän ikäinen, hän sairastui polioon. Koska perhe oli köyhä, ei heillä ollut varaa parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Lääkäreiden ennuste oli, ettei tyttö kävelisi koskaan kunnolla. Wilman äiti vei tyttärensä kerran viikossa bussilla n. 50 kilometrin päässä sijaitsevaan sairaalaan saamaan hoitoa ja lisäksi hieroi tytön jalkoja kotona useita kertoja päivässä lääkereiden ohjeiden mukaan. Äidin peräänantamattomuus palkittiin vuosien uurastuksen jälkeen, 12-vuotiaana Wilma pystyi kävelemään normaalisti ja tästä sai alkunsa yksi yleisurheiluhistorian upeimmista tarinoista.


Wilma aloitti koripallon pelaamisen, jossa hän menestyi erinomaisesti. Yleisurheiluvalmentaja sai houkuteltua tytön koripallon parista yleisurheilukentälle, mikä osoittautuikin erinomaiseksi teoksi. Alusta lähtien Wilma menestyi pikamatkoilla erinomaisesti ja vasta 16-vuotiaana hän juoksi Yhdysvaltain naisten pikaviestijoukkueessa Melbournen olympialaisissa 1956. Viestistä voitettu pronssimitali oli alkusoittoa neljä vuotta myöhemmin tapahtuvalle Wilma Rudolphin häikäisevälle esitykselle ikuisessa kaupungissa Roomassa.

Rooman olympialaisissa 1960 Wilma otti kaiken mitä otettavissa oli. hän voitti kultaa 100 ja 200 metrin juoksuissa, sekä 4 × 100 metrin viestissä. 200 metrillä Wilma juoksi silloisen maailmanennätyksen ja viestiin hän osallistui, vaikka loukkaantunut nilkka olisi estänyt monen muun juoksun.


Ylivertaista ylivoimaa

Wilma lopetti urheilu-uransa ollessaan vasta 22-vuotias. Tämän jälkeen hän työskenteli opettajana, valmentajana ja urheilukommentaattorina. Hän meni naimisiin Robert Eldridgen kanssa 1963. Sittemmin eronnut pari sai neljä lasta. Myöhemmin Wilma perusti nimeään kantavan säätiön tukemaan lapsia ja nuoria. Hänen kunniakseen julkaistiin 23 sentin postimerkki vuonna 2001.


Neiti pitkäsääri ikuistettuna

Vaikeuksien kautta sitkeydellä ja uskolla voittoon oli teema, jolla Wilma Rudolph eteni elämässään, mutta 90-luvun alkupuolella vaikeudet siihen asti nujertanut upea nainen sai sellaisen vastustajan, jolle hänkään ei voinut mitään. Vuonna 1994 Wilma kuoli vai 54-vuotiaana pahanlaatuiseen aivokasvaimeen. Vaikka Wilma Rudolph on poissa joukostamme, hänen nimensä on kirjoitettu lähtemättömästi suurien urheilusankareiden kirjaan ja tulee siellä myös aina pysymään!


Lepää rauhassa Wilma

5 tykkäystä

Ilta-Sanomatkin tehnyt jutun Wilma Rudolphista :slight_smile:

2 tykkäystä

Legendaarinen pituushyppääj Bob Beamon täytti 70 - vuotta ja on sitä ennenkin osattu…

2 tykkäystä

Urheilun negatiivinen puoli.Toivottavasti tyttö vielä palaa.

http://www.aamulehti.fi/urheilu/taitoluistelun-suomen-mestarin-voimat-loppuivat-eniten-kaipaan-iloista-itseani-24147219/

Asia noussut esiin mm.kiekkoporukan twiiteissä. Kannattaa lukea.

http://mtkl.fi/index.php?s=kiira

1 tykkäys

Arka aihe edelleen.

1 tykkäys

No vaikka tänne laitan. Tästä pelaajasta salaa uneksin aikoinaan meille. Tässä hyvää settiä mieheltä.
.

1 tykkäys

Ilta-Sanomissa huomioitu edesmennyt formula-ässä John Surtees:

1 tykkäys

Yle koostanut hyvän jutun Paavo Nurmen värikkäästä elämästä:

1 tykkäys

Kuinka tavallinen kuntoilija pysyisi Mo Farahin vauhdissa - hauska video BBC:ltä:

Statistiikkaa Mo Farahin uralta:
http://m.bbc.com/sport/athletics/41031795
Esim.

How far?

A long way. However you cut it.

Since the start of 2006 - his breakthrough season - Farah has run 693,864m on the track.

4 tykkäystä