Pelin intensiteetti ja kamppailun taso heti alusta asti kovia. Tappara oli valmis pelaamaan.
HPK:lla avauserässä erinomaiset paikat siirtyä vaikka parin maalin johtoon. Heljanko piti joukkueen mukana pelissä tärkeillä hetkillä
Tappara ei oikein saanut ylivoimaa parhaalla mahdollisella tavalla rullaamaan. Austin viivassa oli selkeästi skoutattu ja Nenonen hänet kertaalleen puolittain ohittikin alivoimalla. Liiga-kiekko on taktisempaa kuin CHL.
Tappara ei ole kokonaan luopunut viivelähdöistä, vaan niitä viljellään silloin, kun peli niin sanotusti kutsuu niitä luokseen. Ajoittain Tapparan puolustajien kiekottelu oli todella näyttävää ja kiekkoa saatettiin pelata alaspäin parikin kertaa peräjälkeen. Jürgens oli taas hyvä, samoin Vittasmäki.
Laitoin jo harjoituskaudella merkille, että Merelä on isoksi mieheksi yllättävän usein katollaan. Luistelutasapainossa ja kamppailukovuudessa on edelleen kehitettävää. Hieman on myös epätasaisuutta siinä, miten hyvin mies kykenee olemaan ytimessä.
Toinen erä oli (jälleen) Tapparan. Rauhala teki hänelle varsin epätyypillisen ohjurimaalin. Peltola - Platzer -kaksikko toimii juuri niin hyvin kuin ennen kauden alkua ajateltiin ja Tapparan toinen maali syntyikin kaksikon näyttävästä kiekottelusta. Kuten joku toi aiemmin esiin, niin Juki näyttää myös olevan posket lommoilla eli treenattu on ja kovaa - ja se näkyy.
Laurikainen antoi yhden täydellisen lahjamaalin Tapparalle, mutta muutoin virheiden määrä pelissä oli ensimmäisen erän jälkeen jopa yllättävän vähäinen. CHL valmisti Tapparaa myös Liigaa varten.
Puhakka pelasi hyvän pelin, mutta yhden virheen hänkin teki. Nelosketjulla oli pitkä vaihto omissa ja Puhakalla oli paikka pelata kiekko syvään. Sen sijaan hän koetti pelata sitä viereen Vanhatalolle, josta Kerho katkoon ja seurauksena Austinin väsyneen miehen hieman ylikovasta pelaamisesta tullut jäähy
HPK sai kaksi varsin kevyttä ylivoimaa kolmannessa erässä, molemmat koukkaamisesta.
Platzer ei vakuuttanut harjoituskaudella aloitusympyrässä, mutta tänään hän kaapi niitä aika hyvällä prosentilla kotiin. Toki vastustajakin vaikuttaa.
Pihlström on edelleen sähäkkä luistimilla ja haki varsinkin pelin alkupuolella paljon taklauksia. Myös Tommi Tikka oli ärsyttävä läpi pelin ja Arttu Pelli haki kovia pommeja viivasta.
Tapparan jänne kuitenkin kesti hyvin kolmannessa erässä ja voitto klaarattiin kotiin. Viihdyttävä peli kaiken kaikkiaan.
Tähän samaan kiinnitin tyydytyksellä (olen vanha sihvoslainen) huomiota CHL-peleissäkin. Tapola on keksinyt uuden elementin; silloin kun on rytmityksen ja palauttelun/kiekottelun paikka, se kannattaa tehdä kunnolla. Vastustajan (etenkin tappiolla olevan) pasmoja sekoittaa takuuvarmasti seitsemän pakki-pakki -syöttöä tai kolme palauttelupäätöstä. Olikohan viimeisin CHL-peli, missä tämän “perseilyn” ansiosta joku hyökkääjä pääsi erittäin helposti maalivahdin kanssa nokikkain sitten kun viimein hyökkäykseen lähdettiin. Ai että mää tykkään, varsinkin kun jotain kanukkikoutsia kyykytetään näillä kurin!
En nähnyt peliä 100% samalla tavalla, mutta ei kausiavauksesta muutenkaan voi vielä vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Kuten Pellisen tilastot kertovat, peli oli pikemminkin “2-2” kuin 1-3. Heljangon panos oli merkittävä, sillä tämä oli juuri sellainen matsi jossa yhdellä kevyemmällä päästetyllä olisi menettänyt pisteitä. Laurikainen lahjoitti yhden ja se oli pelin kannalta hyvinkin ratkaisevaa.
Itse epäilen että Tapparalla jäi kuitenkin eilen vähän piippuun ja perusteena käytän isoa määrää huolimattomuusvirheitä kiekon kanssa sekä taklausten vähyyttä. Kerho yritti kontakti ja kamppailupelillä omia renkaitaan pumpata. Esimerkiksi Kuuselalla oli ihmeellistä kiekon polttelua läpi illan, josta ei CHL-turneella ollut viitteitä. Toki vastustaja puolusti tiiviimmin.
Tappara saattoi hakea jonkinlaista kovaa ekaa kymppiä, sillä alussa päätykiekkoja käytettiin paljon ja pyrittiin suoraviivaisesti ylös. Nähtiin jopa täysin epätyypillinen norsukiekon yritys, jolla tavoiteltiin Peltolaa puolittaiseen läpiajoon. Kerho reagoi suhteellisen nopeasti ja alkoi suosimaan matalaa trappia, jolloin Tapparakin vaihtoi lähtöjensä rytmiä. Huvitti kun selostaja Alkio tarttui ottelun alkupuolella Tapparan maltilliseen viivelähtöön, kun Tappara teki ensimmäisen tai toisen sellaisen koko ottelussa, vaikka pelattuna oli jo useampi minuutti.
Yksilöistä yritin katsella lähinnä Austinia ja Platzeria. Brady pelasi mielestäni hyvän ottelun, liikkuen laajalla säteellä, pelasi kiekolla varmasti ja hyödynsi kokoaan laitojen lähellä. Ei joutunut vaikeuksiin kulmapeleissä. Platzer puolestaan toi jälleen tuloksen muodossa sitä kaivattua syvyyttä, jota keskikaistalta on viime vuosina on puuttunut. Parissa tilanteessa pisti silmään Kylen vahva luistelu, jonka turvin hän tuli paineen alta kiekollisena pois kääntäen pelin hyökkäykseen. Toinen asia mihin edeltäjänsä ei pystynyt.
Vaikka Rauhala oli eilen tehokas, Morleyn puuttuminen “satuttaa” joukkuetta yllättävänkin paljon. Neloskenttä Moilasen johdolla ei pysty samaan kuin Rauhala keskellä ja Moilanen laidassa. Tappara on pelannut koko alkukauden minimaalisilla ketjumuutoksilla. On hyvin mielenkiintoista nähdä mitkä ovat ensimmäiset mahdolliset muutokset tai palaako ketjulotto jossain vaiheessa kuvioihin.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että pelin kulku olisi voinut olla aivan toinen, jos HPK olisi avauserän avopaikoistaan tehnyt pari maalia. Maalivahtien välinen taisto meni Heljangolle.
Ensimmäisessä erässä virheitä riitti ja samoin ylivoimalla välillä yllättävän huolimattomia syöttöjä.
Tappara muuten haki läpi pelin välillä tuota heittoa päätyyn, johon Tapparan pelaaja yritti ehtiä ensimmäisenä.
Kyllähän Tappara pyrki pelaamaan koko ajan ylöspäin, mutta välillä ei ollut yhtään syöttölinjaa auki, mikä pakotti pelaamaan alaspäin. Kiekonhallinta kuitenkin pysyi Tapparalla ja meni selvästi meille (43-57).
Tätä ei ole aiemmin harjoituskaudella näkynyt ainakaan tässä määrin. Oliko lainattu viimeviikonloppuisen CHL-vieraan pelikirjasta? Taisi olla Lugano, joka näitä viljeli.
Tapparan tuore kapteeni Otto Rauhala asetti Aamulehden jääkiekon liigaennakot naurunalaisiksi heti tamperelaisjoukkueen kaudenavauksessa. Allekirjoittanut arvioi torstaina, että Rauhalan heikkous on se, että hänen ”maalintekonsa ontuu”.
Hyvä, että rapaa tulee välillä! Se sytyttää. Tiedostan, ettei maalinteko ole suurin vahvuuteni, Rauhala nauroi voittoillan jälkeen.
Otto on huippusentteri, joka pelaa roolin kuin roolin ja paikan kuin paikan. Hyvä startti. Onneksi maalit eivät jääneet odottamaan itseään. Uskon, että se auttaa häntä, Tappara-päävalmentaja Jussi Tapola filosofoi.
Haluan olla esimerkillinen kapteeni arjessa ja peleissä – sellainen, jolla on kaikki liossa jokaisessa vaihdossa. Sytyn peleihin vielä enemmän, Rauhala tarinoi kapteenipersoonastaan.
Eilinen esitys ei ollut mikään huippuveto, jossei huonokaan.
Osittain enemmän ehkä @ljpp :n kanssa havainnoidsa samoilla linjoilla.
Peruslähtökohtana toteam, että eilen Kerho pelasi ihan kivan näköistä yritteliästä lätkää. Tappara ei ollut ehkä aivan 100% valmis tähän vastaamaan. Ja tällöin peli saattaa vaikeaksi muuttua.
Jos väkisin hakee jotain negaa/ parannetavaa:
fyysisyyttä voisi näkyä enemmän - se sytyttää. Toki Tapparan pelissä on jo vuosia vältelty isojen pommien hakua pelitapahtumien kustannuksella. Riskinä saattaa tosin sitten toisessa ääripäässä olla se, ettei olla aivan 100% valmiita kamppailupelaamiseen.
edelleen hyökkäyksiin lähdössä ja hyökkäyksissä näkyy viime kauden perisynti, jossa pelaajien etäisyydet ovat liian isot ja jokainen polkee omilla raiteillaan.
myös kiekollisena haluaisin nähdä enemmän yksilöiden haastavan, sillä taitoa on. Tämä toisi uuden ulottuuden ja tekisi peruspelaamisesta hankalampaa Tapparaa vastaan.
Levtchi oli toistaseksi jotenkin pelin ulkopuolella. Loukattomia syöttöjä YV:ssä ajoittain. Toivoisin myös yllätyksellisyyden vuoksi Kuuselan olevan välillä itsekkäämpi ja suoraviivaisempi.
Kyllä toi päätykiekkojen heittäminen oli seurausta siitä että Kerhon viisikko makasi träpissä punaisen ja oman siniviivan välissä. Surullista on kerhon pelaaminen jos se on ainoa tapa taistella voitosta.