Pääsiäisen jälkeen tiistaina Tappara kohtaa HPK:n Hämeenlinnassa. Kohtaaminen on runkosarjassa näillä joukkueilla neljäs tällä kaudella. Aiemmissa tämän kauden kohtaamisissa Tappara vei voiton 3-2 lokakuussa Hakametsässä, HPK 3-0 Rinkelinmäellä helmikuussa ja myös 3-4 (VL) Hakametsässä maaliskuussa. Vähän aikaa sitten Liigan runkosarjassa siirryttiin sijoituksen määrittämiseen pistettä per ottelu -tyylillä pisteiden sijasta. Tämä tarkoittaa, että myös pelin häviäminen voi pudottaa runkosarjasijoitusta, vaikka edelle menevällä joukkueella ei olisi edes peliä. P/O -laskurin mukaan Tappara on runkosarjassa tällä hetkellä sijalla 6 ja HPK sijalla 11. Tappara siis taistelee kovaa kuuden parhaan joukkoon pääsemisestä ja yrittää välttää playoffien ensimmäisen kierroksen. Tapparalla on kuitenkin mahdollisuus päästä vielä puolivälierien kotietuun kiinni, kun 3 pisteen voitot tuottavat tällä hetkellä noin 0,024 pistettä/ottelu lisää Tapparan 1,67 P/O -lukemaan. HPK taas taistelee kovaa playoffien ensimmäiselle kierrokselle pääsystä. Helpoin tie sinne pääsemiseen HPK:lla (1,31 P/O) olisi päästä Sportista (1,38 P/O) ohi. HPK on pelannut tähän mennessä 55 ottelua ja Sport 50 ottelua, joten tähän vaikuttaa kummankin joukkueen suoritutuminen runkosarjan lopussa.
Pitkällä aikavälillä ja enemmän joukkueiden historiaa tarkastellen molemmilla on tapahtunut merkittäviä muutoksia täksi kaudeksi. Molemmilla päävalmentajat ja valmennustiimit ainakin osittain ovat vaihtuneet, kun edellisten sopimukset päättyivät viime kauden loppuun. Jos eri liigaseuroilla on erilaisia ominaisuuksia, jotka paistavat niiden toiminnassa, niin HPK:ta voisi mielestäni luonnehtia yleisellä tasolla valmentajien seuraksi ja etenkin erittäin päävalmentajavetoiseksi seuraksi. Tällaisen yleiskuvan voi ainakin saada jääkiekkopalstojen, pelien, median ja historian tulosten perusteella. HPK:ssa annetaan nähdäkseni tyypillisesti vahva valta päävalmentajalle, mutta päävalmentajan epäonnistuessa tämä myöskin kantaa suuren vastuun. Päävalmentajalla näkisin olevan paljon valtaa pelitavan, harjoitteiden ja myös pelaajahankintojen suhteen. Jos päävalmentaja on huipputasoa, tämä toimintatapa toimii. Parhaat esimerkit tästä ovat Jukka Jalosen HPK:n mestaruus 2006 ja Antti Pennasen HPK:n mestaruus 2019, jolloin molemmissa tapauksissa päävalmentaja oli HPK:lla mielestäni liigan paras sillä kaudella. Molemmat näistä olivat ”Meidän pelin” valmentajia omilla mausteillaan, mikä on näkynyt myös maajoukkueiden pelissä heidän maajoukkueaikanaan. Pennasen yhtenä tavaramerkkinä oli kiekon vyöryttely hyökkäysalueella puolelta toiselle ja jopa alivoimaisena hyökkääminen niinä aikoina, kun vastustaja vaihtaa ja on epäorganisoitunut, vaikka muuten vaikuttaisi pyrkivän ylivoima- tai tasavoimahyökkäyksiin. Pelitapa oli mielestäni myöskin hyvin vahvasti liikkeeseen perustuva. HPK ei onnistunut kuitenkaan pelkästään pelkän laadukkaan päävalmentajan hankinnassa mestaruuskaudellaan, vaan projektissa oli myös pitkäjänteinen puoli, jossa tehtiin pitkiä sopimuksia usean nuoren pelaajan kanssa. Hyvä esimerkki tästä oli Teemu Turunen, joka oli HPK:ssa 3 vuotta Pennasen alaisuudessa ja kehittyi joka kaudella, kunnes oli runkosarjan pistepörssin kärkisijoilla mestaruuskaudella yhtenä joukkueen johtohahmona. Jos päävalmentaja taas ei ole huipputasoa, saattaa HPK vajota alas sarjataulukossa. HPK:n toimintatavat ovat kuitenkin tuoneet sille mestaruuksia, mikä on näyte seuran jääkiekko-osaamisesta. 2019 mestaruus oli harvinainen seuralta, jonka pelaajabudjetti oli tuolloin liigan häntäpäässä. Hämeenlinna on monelle Tapparan kannattajalle tuttu paikka vierasmatkoilta sen läheisyyden johdosta.
Täksi kaudeksi HPK:n päävalmentajaksi nousi Matti Tiilikainen. Alkukausi HPK:lla oli karmea ja joukkue oli pitkään viimeisenä sarjataulukossa. Keskustelupalstoilla moni HPK:n kannattaja on vaatinut potkuja Tiilikaiselle ja esim. eräältä toiselta palstalta löytyy HPK:n ”Tiilikaiselle kenkää!” -osiosta tällä hetkellä 35 sivua tekstiä. Tiilikainen tuli HPK:hon Saksan DEL2 -liigan Löwen Frankfurtista Elite Prospectsin mukaan, jossa näyttäisi tehneen hyvää tulosta alemmalla sarjatasolla. Valmentajaura ennen sitä on ollut HPK:n junioreissa. Moni voisi ajatella, että HPK:n taso tippui, kun Pennanen lähti, mutta onko asia kuitenkaan niin yksinkertainen? Asiassa voi olla myös toisenlaisia näkökulmia, kuten että uusi päävalmentaja ei ole pystynyt vaikuttamaan koronan takia pitkälti omatoimiseen kesäharjoitteluun tai että pakiston taso on ollut alkukaudesta heikko. HPK vahvisti pakistoaan loppukaudelle Pennasen aikaisella konkarilla, Kärpistäkin tutulla, Arto “Lada” Laatikaisella ja Tapparastakin tutulla Markus ”Kanki” Kankaanperällä. Ehkä myös pelitapaa on saatu ajettua paremmin sisään ajan kanssa. Tällä hetkellä Kerho onkin 10 ottelun kuntopuntarissa sijalla 2 ja vahvassa vireessä yrittäen päästä ”sääliplayoffeihin”. Viime peleissä HPK voitti Kärpät ja Jukurit lukemin 3-1.
Tapparan tilanne on palstalaisilla hyvin tiedossa, mutta lyhyesti ottaen Tapparassa päävalmentajan roolin otti täksi kaudeksi Tapparan kahden kullan ja yhden hopean päävalmentaja Jussi Tapola. Karuselli pyörähti ja Tapola ja Rautakorpi vaihtoivat paikkoja. Valmennustiimiin uutena Tapparan organisaatiossa tuli myös Tuomas Tuokkola. Valmennustiimistä löytyy myös Puistola, Karjalainen, Näykki, Puputti ja Konttinen. Tapparan panostus valmennuksen laatuun ja pelaajien kehittämiseen on viime vuosina ollut vahva. Kuitenkin ulospäinkin on lähtenyt porukkaa, kuten Marko Ojanen Ilvekseen. Pelaajistossa Heljanko on viime aikoina ottanut selkeän ykkösvahdin roolin. Vahvassa vireessä ovat olleet mm. Patrik Virta ja Anton Levtchi (viime aikoina ja ennen loukkaantumista). Viime peliä ja sitä edellistä ennen Tapparan peli on vähän yskähdellyt eikä kone ole päässyt kunnolla käyntiin. Myös kokoonpanosta on puuttunut avainpelaajia (Kuusela, Kemiläinen). Kuitenkin Kuusela saatiin takaisin pelaavaan kokoonpanoon Kärppäpeliin ja se sekä sen jälkeinen SaiPa -peli päättyivät voitokkaasti. SaiPa -peli oli omaan silmääni erittäin hyvä Tapparalta ainakin loppupelin osalta ja huippupaikkoja oli runsaasti vastustajan päässä. Pelaajiston osalta, mikä tekee Kerhon ja Tapparan kohtaamisen mielenkiintoiseksi, on että molemmissa joukkueissa pelaa toisen joukkueen kasvatti (tai ainakin juniorikokemusta omaava pelaaja) ykkössentterinä. HPK:ssa ykkössentterinä on Petri Kontiola, jolla on monen vuoden Tapparatausta ja joka KHL:n jälkeen palasi Liigaan HPK:hon. Vastaavasti Tapparan ykkössentterinä on Patrik Virta, joka on HPK:n kasvatti. ”Seuraa näitä” -merkintä voitaisiin siis laittaa näille kahdelle, etenkin Kontiolalle ylivoiman osalta. Toinen mielenkiintoinen kaksinkamppailu on maalivahtien taisto. HPK:hon tullut Laurikainen on ollut yksi avaintekijä HPK:n kurssin kääntämisessä. Heljanko Tapparalla on pelannut myös hyvin, etenkin silloin kun puolustus on siivonnut pääsyn irtokiekkoihin hänen edestään. Kemiläisen tilanne paluun suhteen on kysymysmerkki edelleen.
Tapparan parhaat pistemiehet tällä kaudella ovat Levtchi, Kuusela, Virta, Tanus ja Peltola. HPK:n vastaavat Kontiola, Puustinen, Eronen, Ikonen ja Innala. Parhaat pakit plusmiinustilastossa ovat Tapparalla Moravcik ja Kemiläinen ja HPK:lla Eronen ja Laatikainen.
Tätä viime aikojen kohua en ala tässä käsitellä. Se tuskin vaikuttaa pelaajien suorituksiin.
Kiekko jäähän ja pisteet mukaan Tampereelle tiistaina!
