Jotenkin viime vuosista on jäänyt sellainen fiilis, että Ilves hakee näitä nuorehkoja liigajyriä, mutta harva 25v enää ihan älyttömästi tasoaan nostaa. Suomi lähti ja seuraavaksi Mäntykivi, niin nyt täytyisi loihtia jostain kovaa kärkeä. Nelosketju on toinen osa-alue, jota on yritetty vuosikausia rakentaa ja lopulta aina siinä tuntuu pelaavan ne ketä yli sattui jäämään.
Joku vertasi viime vuosikymmenen alun Tapparaan, mutta en tätä ajatusta osta. Tapparalla oli terävässä kärjessä kovia ja kokeneita laatupelaajia. Secondary osastolle Tappara onnistui löytämään lupauksia, kuten mainittu JMJ tai Palola, jotka eivät olleet liigapaikkaansa edes vakiinnuttaneet. Viime vuosina on saatu vastuunkantajia U20 kautta - osa toki haki muualta vauhtia (Simontaival, Merelä), mutta olennaista on, että palasivat prime kunnossa tänne.
Ilveksen viime vuosina harrastama linja on tuottanut sinänsä hyviä rostereita, mutta hieman tasapaksuja ja alaketjujen roolitukseltaan epäoptimaalisia. Pakistoon pitäisi myös panostaa ihan kunnolla, jos tavoite on nostella. Esimerkiksi Tapparan tämän kauden top-6 oli sellainen, että jokainen olisi uskottava valinta EHT:lle, jos Suomen passi löytyisi (Bricks) ja terveys kestäisi (Juolevi).
Eli tätä isoa kuvaa Ilveksen nimenomaan pitäisi miettiä, että millä strategialla nostetaan kokoonpanon tasoa pykälä tai pari. Toki hieman tasapaksukin voi riittää, jos kaikki menee ihan nappiin, mutta harvemmin – aika usein löytyy joku jolla on parempi joukkue ja homma kulkee muutenkin.
Nimenomaan tuntuu siltä, että Ilveksellä ei ole kunnianhimoa nostaa sitä tasoa paria pykälää. Koskelan arvio päättyneestä kaudesta oli hyvä plus.
Tapparallahan oli hyvin vastaava kauden päätös 20-21 kaudella ja kun muistelen esim. Tapolan ja Rautakorven puheita kauden jälkeen niin se oli kaikkea muuta kuin hyvä plus. Se palo parantaa ja kääntää kaikki kivet, että kausi ei toistuisi, oli käsinkosketeltava.
Ilveksen pelaajahankintapolitiikka on kyllä jokseenkin kummallinen asia lähestyä ja tarkastella. Joka kaudelle strategia tuntuu muuttuvan jonkin verran, eikä sellaista yhtenäistä punaista lankaa oikein olla löydetty.
Usein tuntuu siltä, että hankintapolitiikka on jäänyt naapurissa vähän varovaiseksi rahankäytön suhteen, jossa voi halutessaan kuulla kaikuja vanhoista konkurssi-uhan ajoista. Toisaalta taannoin yhdellä kaudella törsättiin ihan kunnolla myös kesken kauden, kun hankittiin clendeningejä ja saminikuja vaikkei välttämättä oltaisi edes tarvittu, mutta menestys jäi laihaksi silloinkin.
Sittemmin on koitettu ilmeisesti säästää rahaa hankkimalla paljon ulkomaalaispelaajia, jotka saattavat olla jossain määrin halvempia kuin samantasoiset suomalaiset vastineensa. Tai sitten siihen on jokin muu syy, miksei tuonne olla enempää suomalaisia haluttu/pystytty hankkia. Nyt kun tuokin todettiin puutteelliseksi strategiaksi, niin ensi kaudelle sitten taas on pyritty kasaamaan entistä kotimaisempi joukkue. Myös nuorisopuolta on viimein laitettu kuntoon, ja omille junioreille on vaihteeksi ilmeisesti kaavailtu roolia joukkueessa.
Kaudet vaihtuvat, ja samalla vaihtuu myös Tillu & co:n lähestymistapa joukkueen rakentamiseen, tehtaan takuulla. Toki, nytkin siellä on ilmeisesti kasattu vähän kuluneen kauden tapaan tuollainen useamman alaketjun porukka, mutta kuitenkin.
Se saminikukausi saa edelleen hymyn naamalle. Luulin tuolloin, että Ilvekselle ei löydy pysäyttäjää ja 1985 vuodesta alkanut siunattu tila päättyy.
Jos miettii laajemmin tuota otsikkoasiaa, ei muutkaan seurat ole malttaneet tiettyä strategiaa kovin määrätietoisesti noudattaa. Tapparan osaltakin nähtiin melkoinen kyykkäys kokoonpanon kokoamisessa kaudelle 20-21, kun kasassa oli paperilla hyvänoloinen nippu, mutta kentällä aika tahdoton ja epäyhtenäinen.