7- ja 8-vuotiaiden tyttöjen isäpuolena kuulostaa kyllä aika helvetin kaukaselta ajatukselta että tytöt tulis itkien koulusta kotiin sen takia että joku olis käskeny sanomaan ääneen “Ilves on paras!”, vaikka tytöt onkin jääkiekosta kiinnostuneita ja suosikkijoukkueestakin on vahva mielipide.
Jos noin on oikeasti käynyt, niin kääntäisin kyllä siinä vaiheessa katseeni ihan sinne vanhempien suuntaan, koska tuskin tuon ikänen lapsi itestään suhtautuu jääkiekkojoukkueisiin niin vakavasti, vaikka jotain joukkuetta jo fanittaiskin. Ennemmin tulee mieleen että lapsi tiedostaa miten kotona suhtaudutaan Tapparaan ja on pelännyt isänsä reaktiota tms. Enkä sano että tämä olisi mitenkään pelkästään Ilves-fanien juttu tai edes mitenkään tahallista, kyllä noille meidänkin likoille on opetettu aikuisten toimesta jotain “Ilves lyttyyn vessanpyttyyn” tai “Ilves haisee” pilkkalauluja, ja kyllähän se varmaan hauskalta kuulostaakin kun lapset moisia laulaa, mutta eipä siinä varmaan tajua että lapsen elämässä moiset asiat voi saada ihan erilaiset mittasuhteet ja seuraukset on sitten jotain tuommosta. Lapsesta asti kun opetat että omien kannattamiseen kuuluu olennaisena osana muiden lyttääminen, niin ihme on jos se ei jossain vaiheessa heijastele muihinkin elämän osa-alueisiin.
Tosin todennäköisin vaihtoehto kuitenkin lienee että alkuperäinen kirjottaja on vaan liiotellut tapahtumia tunnekuohuissaan.
Enkä nyt siis yritä esiintyä minään lasten kasvatuksen ylimpänä auktoriteettina, kunhan yritän maalaisjärkeillä miten joku koulukuvaus voi saada tommoset mittasuhteet. 