“Mestaruus varmistui jo toiseksi viimeisellä kierroksella Lahden tekojääradalla, kun Ilves kaatoi Lahden Reippaan 1-6. Viimeisellä kierroksella Ilves kärsi Turussa kauden toisen tappionsa.”
En 100% varma asiasta ole, että annettiinko tuolloin aina kannu käteen vasta viimeisessä runkosarjan ottelussa. Jokatapauksessa Ilveksen 1966 ja 1972 kausien viimeiset ottelut pelattiin nimenomaan Turussa, niinkuin 1985 ratkaiseva.
Edellinen kotijäällä voitettu kannu Ilvekseltä on käsittääkseni 1960 Koulukadulta - tuolloin näyttelijä Masa Niemikin oli vielä hengissä.
Tämän mukaan ratkaiseva ottelu on tuolloin ollut Tappara - TK-V. Eli jos tämä pitää paikkaansa, niin Ilves ei edes ole pelannut ottelussa, joka ratkaisi heille mestaruuden. Voiko tätä siten edes laskea Ilveksen Tampereella/kotijäällä voitetuksi mestaruudeksi?
Pari päivää tuon jälkeen on ilmeisesti kyllä pelattu vielä ottelu Ilves - Tappara.
Eikä tämä viesti ollut todellakaan tarkoitus olla mitenkään kettuileva. Omalta kohdalta kun fanina näitä faktoja peilaa, niin aika siunattuja me tapparalaiset ollaan, kun ollaan niin hyvällä prosentilla päästy juhlimaan mestaruuksia kotijäällä.
Ottamatta kantaa mestaruuden ”ratkaisseihin” otteluihin, haen noita viimeisiä sarjan otteluita, milloin kannu todella tuotiin jäälle käsiin.
Ja edelleen itselläni on pelkkä olettamus, että tuolloin se tuotiin jäälle viimeisen sarjaottelun jälkeen. Tilasto on todellakin naapurilla karmaiseva, ei kahta sanaa.
Tuosta kaudesta kirjoitin ylös, että “Ennen peliä [Tappara - TK-V] Tapparalla oli vielä kaksi peliä, tämä ja peli Ilvestä vastaan [viimeisellä kierroksella]. Ilves johti neljällä pisteellä ja +20:n maalierolla, mutta vasta Tapparan tappio TK-V:lle varmisti Ilveksen mestaruuden. TK-V otti pronssia.”
Tästä kyselin tässä keskustelussa aiemmin, ja jäsen @kaxyx vastasi näin:
1966: Ylemmän loppusarjan toiseksi viimeistä kierrosta. Ennen kahta viimeistä kierrosta Ilves johti Lukkoa kolmella pisteellä, ja siten voitto Lahdessa sinetöi mestaruuden.
1962: Runkosarjan viimeistä kierrosta. Ennen peliä Ilves johti Tapparaa sarjataulukossa kahdella pisteellä, ja 1-5 voitto SaiPasta varmisti mestaruuden.
1960: Runkosarjan toiseksi viimeinen ottelu. Ennen peliä Tapparalla oli vielä kaksi peliä, tämä ja peli Ilvestä vastaan. Ilves johti neljällä pisteellä ja +20:n maalierolla, mutta vasta Tapparan tappio TK-V:lle varmisti Ilveksen mestaruuden. TK-V otti pronssia.
Tässä siis tuohon taulukkoon liittyviä muistiinpanojani, jotka jouduin poistamaan muotoilun hajotessa ihan täysin.
Vaikuttaisi siltä, että Ilves pelasi mestaruuden heille ratkaisevan ottelun viimeksi Tampereella 20.2.1958 Koulukadun kentällä. Pakkasta oli 7 astetta, yleisöä 3865, joukkueenjohtajana toimi Aarne Honkavaara ja voittomaalin Ilvekselle iski Raimo Kilpiö.
Eikös näitä taustoja vasten ole oleellisempaa tilastoida paikkakunta, missä mitalit kaulaan on ripustettu ja kannu käteen saatu. Eikä se ottelu, missä mestaruus on ratkennut.
Eihän tämäkään tilasto tosin juurikaan enempää naapuria mairittelisi.
Hyvä näkökulma tuokin. Minua siis itseäni kiinnostaa asia nimenomaan sellaiselta tunnepuolelta ajatellen, eli jos torille mennään spontaanisti, niin se on silloin kun mestaruus ratkeaa. Kuten vaikka Napolissa keväällä.
Vuosina 1931 ja 1936 ei muuten edes ollut sellaista viimeistä peliä, jonka jälkeen olisi jaettu palkintoja, koska ensin -31 TaPa voitti HJK:n loppuottelussa, josta ei oltu vielä sillä hetkellä varmoja, onko kyseessä lainkaan loppuottelu vai välierä, kun HJK - HSK -välierää ei päästy pelaamaan sääolosuhteista johtuen, ja HJK lähti pelaamaan Tampereelle toisen välierän voittanutta TaPaa vastaan. Lähteet ovat tässä ristiriidassa, mutta käsittääkseni vasta joitain päiviä myöhemmin TaPa julistettiin mestariksi. Sitten kuuluisampana tapauksena 1936 KIF kieltäytyi lähtemästä uusintaotteluun Ilvestä vastaan vedoten parin pelaajan poissaoloon hiihtoloman(?) takia. Lopulta toinen näistä poissaolijoista olikin kyseisenä päivänä pelaamassa jääpalloa. Jääkiekkoliitto julisti Ilveksen mestariksi äänin 22 - 19.
On, mutta rehellisyyden nimissä ihan ansaittu. Toinen seura kuitenkin takapuoleili siinä, joten Ilves on minusta tähän viaton ja ansaitsi mestaruutensa.
Sitä tosin en ymmärrä, miksi Ilves oli siihen peliin merkitty kotijoukkueeksi, kun KIF:llä oli parempi maaliero. Ei ole tullut vielä lähteissä vastaan vastausta tähän.
Tämä on minullekin epäselvä asia, miksi uusintaottelu määrättiin Tampereelle eikä puolueettomalle kentälle vaikka Hämeenlinnaan. Joka tapauksessa kyseinen tapaus kuvaa hyvin kyseistä aikakautta ja Ilveksen mestaruuksien juurisyytä. Muissa joukkueissa oli pelaajia, joille kiekko oli kakkoslaji.
Ilokseni huomasin, että Aamulehden numeroita vuosilta 1881 - 1939 on digitoituna luettavissa Kansallisarkiston sivuilla, ja löysin sieltä tällaisen uutisen tuosta Suomen Jääkiekkoliiton hallituksen kokouksesta:
