Habs faneille mannaa. Stanley Cup finals 1979, G7. MTL vastaan Boston Bruins. Vanhanajan lätkää ja letit liehuen mennään. Nyt on onneks aikaa kaivella vanhoja muistoja esille. Mutta muistin palautuksena se, että tuostahan mentiin vasta finaaliin NYR:iä vastaan…
En kyllä ois tuon ajan maskeilla mennyt maalille kovinkaan mielellään Tokihan siellä usein kenttäpelaajistakin vetää ilman kypärää
Olisiko heti noin aikavälillä (7:13-7:55) pieni niitti päähän laidassa. Viisi peliä?
Vähän näytti olevan jalat spagettia tuon jälkeen ja silmät kuin hedelmäpelissä…
Lisätään vielä, että pari virhettä ja mielettömän näyttäviä loikkia ja seikkailua maalivahdeilta aikavälillä (13:25-14:30)
Tuntuu, että ennen tehtiin paljon enemmän Tapparalla kaikkia tällaisia pelaajahaastatteluvideoita (muitakin kuin pelien jälkeisiä), fanien piinapenkissä ym. Sellaisia olis kiva olla enemmän taas
Löytyyhän ne vuoden 1979 Stanley Cupin finaalipelitkin YT:stä. En ole itsekään niitä vielä nähnyt, mutta Habs fanina pitää nyt katsoa edes ratkaiseva 5. peli New York Rangersiä vastaan.
Montrealin joukkue oli tottakai täynnä tuttuja pelaajia, mutta NYR tuolloin. Keitä siellä pelas… Ei auta kuin katsoa ja ihmetellä. Reijo Ruotsalainenkin tuli vasta parin vuoden päästä.
Hienoa kyllä katsoa tämmöistä peliä, jossa ei pistetä roikkoja nurkkiin eikä lähdetä harrastamaan mitään kulmapainia. Varsinkin Montrealin kaverit uskalsi ampua jo kaukaa hyökkäyssinisen takaa ja olihan siellä monella tosi kova kuti. Kuten vaikka Lafleur ja Robinson.
Ei voi muuta kuin todeta pelin suoraviivaisuus siellä pienessä kaukalossa. Ja pelaajathan oli lähinnä Kanadasta. Täytynee kyllä kaivaa esille joku Reksa Ruotsalaisen peli. Kiinnostais nähdä Reksa näin pitkän ajan kuluttua.
Melkein tuli itku.
Kyllähä kun näitä viimesten sekuntien maaleja katsoo, nii unohtuu tän kauden “sulamiset” heittämällä
Kyllähän tämäkin oli unohtumaton molemmissa 59.59 tuli oltua paikanpäällä. Hakametsän katto nousi varmaan liitoksistaan.
Noi oli huikeita Luciniuksen ja Laineen maalit, molemmat paikan päällä ja aivan mieletön tunne niiden jälkeen.
The legend of Montreal Canadiens continues: The 1976 Clash for the Cup!! MTL vs. Flyers. Tämä on sitä kovaa ja periksiantamatonta harvahampaisten kypärättömien miesten hokia. Kyllä siellä taitoakin näyttää olevan. Komeita karvauksia, ainakin yksi todellinen kiekon ryöstö. Kun tämä kaikki on puristettu reilun 20 minuutin lyhytfilmiksi, niin kannattaa lähteä tunnelmaan mukaan. Go Habs Go!!!
Pientä näppärää kikkailua.
Hienot temput, mutta miksi auto on pitänyt editoida taustalle? Voiko mihinkään muuhunkaan tässä luottaa?
… ja kaiken lisäksi kakkosauto. Ei jatkoon.
Katselen Viasatilta All stars -tapahtuman uusintaa. Alussa oli todella upea kansallislaulun esittäminen!
MUTTA
On vain yksi Pentti Hietanen!
Penttiä paremmaksi ei voi pistää!
Tuossa Puljujärvikin rupeaa hymyilemään. Tuo on kyllä huikea. Kärppäfanit ehti lähtee jo kaljalle ennekuin Pentti lopetti oman pohjoisensa.
Hietanen on kyllä kova. Sen verran löytyy kaikupohjaa ja taitoa, että hän olisi voinut vetää ilman äänentoistolaitteistoakin. Nämä hänen esityksensä ovat ainoita ja ehdottomia pleijareihin.