En kyllä minäkään Linnanahteesta olisi ehkä uskonut. Jos taas Enbuske olisi kirjoittanut, niin häneltä sen uskoisi hyvinkin. On toimittajana SS:ien luokkaa, ja pääasiassa ajaa lukijansa hulluuden rajamaille.
Oon tota Jeren kirjaa tossa kuunnellu pitkän matkaa yli puolivälin. Täytyy sanoa, että käsittämätöntä touhua se on ollut. Tiivistettynä; viinaa, huumeita, turhia lupauksia, rikollista toimintaa ja yllättävän monta uutta mahdollisuutta. Kenties liiankin monta.
Kyllä on ihan asiallistakin pätkää, kuvausta ja kerrontaa, mutta kyllä vähän vaikuttaa sellaselta rehentelyltä ja värittelyltä, vaikka on/olisikin täyttä totta.
3 tykkäystä
S-Marketin lehtihyllystä lähti tänään ostoskoriini mukaan yksi kappale Patrik Laineen tarinaa. Nyt on iltalukemista.
5 tykkäystä
Pistähän Nuti vähän arviota kirjasta. Harvasta tehdään ”elämänkertaa” alle parikymppisenä.
Se on tosiaan rouvat hankalan paikan edessä, kun pitää miettiä ostaako Jutilaa vai Lainetta tulevaksi sunnuntaiksi.
Ketjun avausviestissä mainittu Ruutu nosti kiekkokirjojen riman aika korkealle. Toivottavasti nämä tuoreemmat ovat yhtä laadukkaita.
1 tykkäys
Rouvan pitää panostaa ja ostaa molemmat.
Voisin hieman kertoa taustoja tuosta kirjanteosta.
Olin keväällä vienyt nuorisoa futistreeneihin kun puhelin soi. Kustantaja soitti. En ollut ikinä vakavissani suunnitellut kirjantekoa, mutta nyt puskista minulta kysyttiin: kiinnostaisiko kirjoittaa Patrik Laineen ensimmäisestä NHL-kaudesta kirja?
Kustantaja oli kysellyt lehtipuolen tutuiltaan NHL:ää enemmän seuraavia kirjoittajia. Eräs esimies oli sitten suositellut minua, kun teen kerran viikossa NHL:ää IS:lle ja HS:lle, ja tiesi että olen aika kauan (no 25 vuotta prkl) seurannut, satoja NHL-juttuja kirjoittanut, ja saattaisin olla sopiva henkilö muutenkin. Kiinnostuin.
Olen Lainetta haastatellut aiemmin useamman kerran nuorten MM-kisoissa 2016, mutta sen tutumpi en ole, morjestustuttu toki. Olen muutenkin vältellyt kaveriksi rupeamista, vaikka eniten harrastuspohjalta olen toimittaja ollut, niin otan homman vakavasti. Pari haukiputaalaista kiekkoilijaa nyt on lapsuuskavereita, mutta muuten ei.
Nyt jujuna kuitenkin oli, että Laine ei ollut lupautunut treenikesään keskittymisen takia projektiin mukaan. Pieni mahdollisuus kenties vielä oli myöhemmin kesällä, mutta sen varaan ei voitu laskea.
Kirjantekoa. Olin juuri joitain viikkoja aiemmin ilmoittanut jääväni päätoimittajapestistä Jatkoajassa kun viisi vuotta tulee täyteen, ja nyt tippui tämmöinen mahdollisuus. En usko mihinkään kohtalohömppään, mutta täydellinen ajoitus.
Toki arkitöissä oli kevätkiire, ja kotona olin mukamas vihdoin ottamassa enemmän pelkkään olemiseen…
“Totta kai suostun”
Haaste ei sinällään pelottanut. Ensimmäinen minimitavoite oli, että kirjasta ei saa tulla pelkkää tulosten ja pisteiden luetteloa kuten esimerkiksi…öö, nimeltä mainitsematta jonkun tisa ekkasen kirjassa. Otin posin kautta. Nyt oli mahdollisuus tehdä tietyllä tapaa riippumatonta ja kriittistäkin tekstiä, tarpeen mukaan.
Kävin keskusteluja kustantajan kanssa teemoista. Aloituskappale ekasta hattutempusta myi heti ideana. Siitä sitten rakentamaan.
En ole tosiaan aiemmin kirjoittanut kirjaa. Luomisprosessi lähti pääteemoista ja haastateltavien listauksesta. Rupesin varsin pian tekemään vähän kuin aihe kerrallaan lukuja. Ensin tavoitteena oli tehdä runkoa NHL:stä. En edennyt kronologisesti, vaan lukuja syntyi eri kohtiin vähän satunnaisessa järjestyksessä. Oli tarkoitus tehdä reilusti ja sitten tiivistää ja karsia.
Laitoin NHL-puolelle mediahenkilöille viestejä ja varoittelin sopivia suomalaisia myös alustavasti.
…jatkan kohta.
15 tykkäystä
Jetsiltä vastailtiin nihkeästi. Kausi juuri päättynyt…onneksi suomalaisille tutuin Joel Armia löytyi toista reittiä. Loistavaa. Mutta Jets. Suomesta lupautuivat yksi toisensa jälkeen tärkeät nimet. Mikki Leinonen, Jukka Peltola ja niin edelleen…
Ovetškin. Otin Capsiin yhteyttä. Mediahenkilö vastasi noin tunnin päästä. “Totta kai saat Ovien kommentit!”
Hyvältä näytti etenkin tuo viimeinen. Vaikka tein tätä eniten ekan kirjan kirjoittamisen takia, niin olihan selvää että Ovetškin nostaisi profiilia ja olisi myyvä lisänimi sinne haastateltaviin.
Samaan aikaan hommaa piti tehdä koko ajan eteenpäin. Luin niin maan perusteellisesti juttuja Suomesta ja P-Amerikasta, katsoin videoita, pelejä, tilastoja. Lainasin sitaatteja sillä periaatteella, että korvaan niitä paremmilla jos saan itse uusia.
No jenkkilän osalta uudet pelaajien kommentit jäivät vähiin. Toisaalta sitaatteja on silti niin paljon joka paikassa, että vähän joka väliin löytyy aina jotain. Ei toimisi jonkun 80-luvun pelaajan kanssa, kun lähdeaineistoa ei ole kuten nykyisin. Ovien pudotuspelit päättyivät mestar…öö. Ei kuulunut. Päätin että ehkä pitää tunkkinsa.
Tässä vaiheessa kirja tavallaan laajeni. Sain parhaita uusia haastiksia nimenomaan Suomen tärkeiltä viimeisiltä vuosilta. NHL-puoli täyttyi myös hyvin, mutta olisi ollut pöljää jättää erittäin hyvää haastissisältöä pois. Puhumme siis mielenkiintoisista Leki- ja mestaruusvuosista. Laineen kehityksen kannalta läpimurrosta. Varsinainen koko elämän kertaus se ei ole, mutta kuvaus ja kertaus näistä ratkaisevimmista vuosista. Enemmän kuitenkin kuin alkuperäinen “eka NHL-kausi”.
NHL:n osalta hain sitten tapahtumia kertaavaan runkoon syvyyttä mm Janne Kekäläisen, Jets-ekspertti Tommi Krögerin, Ilkka Palomäen, Armian ja Corey Pronmanin haastiksista. Tuli sinne pieni Mikki Leinosen miniskuuppikin 30+ vuoden takaa (en ainakaan ole mistään aiemmin kuullut häntä tavoitelleista muista NHL-seuroista). Muuten sitten vähän lukujen tyylejä vaihdellen. Flashbackeja ja taustoitusta NHL:n historiasta ja ilmiöistä. Osalle tutumpaa, osalle uutta. Niin ja tilastoanalyysi toki…
Elokuun alussa runko oli valmis. Sen jälkeen oikoluettiin ja hiottiin. Tuo kirjaversio on 160 sivua ja bookazine-lehti 80. Siinä bookazinessa on muuten sama järjestys sisällössä, mutta Jets-aiheisia lukuja pois ja muut luvut tiiviimmin, vähemmän haastissisältöä.
Laineen perhettä koskeva juttu vähän kuin ohitettiin kokonaan. Siis kaikki huhut ja vanhat jutut koskien heidän käytöstään kaukalon ulkopuolella. Joku voi pitää sitä siistimisenä, mutta minusta Patrik Laineesta kertova kirja voi käsitellä ja sisältää itse pelaajaa koskevaa kritiikkiä, mutta se ei ole paikka jossa haluan moralisoida tai arvostella vanhempien käytöstä. Koska edelleen tämä kirja kertoo ensisijaisesti itse kiekkotähdestä, ei hänen vanhemmistaan.
Päivääkään en vaihtaisi pois. Pari sinne jäänyttä typoa kyllä. Nyt neuvottelen uutta aihetta eri henkilöstä…toivotaan parasta.
22 tykkäystä
Minulla on tuo jälkimmäinen versio. Lukeminen on vielä aluillaan. Noin 70% lehdestä käsittelee NHL-aikaa. Siitä löytyy varmasti eniten itselleni uutta asiaa.
2 tykkäystä
@AWennstrm Onko kirjaversiossa 2x sisältöä, vai vaikuttaako tabloidin isompi(?) pinta-ala.
En ole tuota kirjaa lukenut mutta ilmeisesti Ovien kommentit siis jäi pois? Sääli sinänsä, olis kiva että Ovetskinista jäis edes joku merkintä historiankirjoihin sen jälkeen kun Pate on pistäny kaikki ennätykset uusiks.
1 tykkäys
Kyllä. Hänen sitaattinsa ovat lainauksia eri lähteistä.
Siitä on otettu Jetsiin joukkieena painottuvia lukuja pois kokonaan ja tiivistetty muita lukuja. Merkkimääriä en tarkkaan muista. Juoni pysyy samana, mutta haastissisältöä/sitaatteja lehtiversiossa vähemmän.
Bookazine-versiosta olen nyt lueskellut 25 ensimmäistä sivua. Sujuvaa kerrontaa. Ajasta ennen nuorten MM-kultaa olisin mielelläni lukenut vähän enemmänkin. Aluksi tuli vähän sellainen fiilis kuin lukisi lehtijuttuja, mikä varmaan johtuu julkaisun formaatista mutta se meni ohi ja tämä alkaa tuntuu jo kirjalta. Kuvat ovat hyviä.
Isänpäivälahjan ostajille kirjaversio on suositeltavampi. Tällaisen lehden sivut rypistyvät helpommin. Ja kun kirjassa on enemmän lukemistakin.
Hyvä ostos tämä Pate-makasiini on mielestäni ollut. (Kirjaversiota en ole vielä nähnytkään. Ehkä luen joskus senkin.) Tämä luetaan ja pidetään tallessa! Ihan hyvin ajattelen käyttäneeni ne 7,90€ mitkä tämä maksoi.
5 tykkäystä
Ostin eilen Wayne Gretzkyn 99 tarinaa jääkiekosta. Nyt Suomessa vallallaan olevaan pelaajakuvaelämänkertakirja- buumiin virkistävä vastapaino. Gretzky kertoo omin sanoin tarinoita Rapakon takaisesta jääkiekosta yhdeksänkymmenen yhdeksän viime vuoden ajalta.
Hiukan pomppivaa tarinointi on, mutta ei haittaa, itse tuli luettua 108 sivua heti kättelyssä. Hauskaa kun joku jolla on ihan oikeasti suuria meriittejä, SIIS OIKEASTI SUURIA MERIITTEJÄ jääkiekosta kertoo pikkupoikamaisen innokkaasti ja nöyrästi lajista ja sen tärkeistä ja välillä jopa unohdetuista suuruuksista ja hetkistä.
3 tykkäystä
Tulipa lukaistua tuo Jeren kirja. Joku taisi aiemmin kirjoittaakin, että ärsyttävää rehvastelua huume- ja kännisekoiluilla. Yhdyn täysin tuohon mielipiteeseen! Onnellista loppua lukuun ottamatta ei kirjassa muuta oikeastaan olekaan.
Jereä vastaan mulla ei oo mitään ja hienoa, että löysi paremman suunnan elämästään, mutta oikeesti harmittaa hänen puolesta. Eväitä olisi ollut huikeaan uraan, mutta veti semmoisia eväitä melkein koko uran ajan, ettei pystynyt ulosmittaamaan itsestään läheskään kaikkea potentiaalia. ( Olipas hieno lause… Ainakin omasta mielestäni… 
)
Olen melko hiljattain lukenut Ruudun ja Jarnan kirjat ja molemmat oli selkeesti parempia. Ruudun kirja tästä kolmikosta selvästi paras. Tommi Kovasen kirja odottaa yöpöydällä, mutta sitä ennen pitäis lukea vähän eri tavalla sivistäviä teoksia.
Lukeminen on vaan eri hauska harrastus…
7 tykkäystä
Oon tossa kahlannu läpi Juti-kirjaa äänikirjana. En osaa ottaa kantaa kaikkien tapahtumien todenperäisyyteen, mutta ihan värikästä tarinaa. Varsinkin Jutin maajoukkueen alkutaival ja kiakkojutut muutenkin siltä ajalta on kohtuu nuoresta iästäni johtuen minulle ‘uusia’. Hienoa lukea legendoista, joita ei itse ole ehtinyt nähdä.
Äänikirjassa vikana on vain lukija Antti Virmavirta. Muuten lukee ihan hyvin, mutta Jutin suorat lainaukset olisi Juti voinut itse lukea; nyt ne kuulostaa siltä, kun porilainen taparikollinen yrittää opetella Tampereen murretta. Tosin ehkä Saukkonen olis voinut panostaa enemmän, vaikka murreasiat vaikeita ovatkin paperille laittaa. Muutenkin muutamia pieniä kulmien hiomisia kirjassa on kirjoittamisen osalta, mutta eipä Saukkonen tietysti kirjailija olekkaan. Vielä.
Voin silti suositella omasta puolestani kirjaa jääkiekkoihmisille.
3 tykkäystä
Vihdoin löytyi illoista sen verran aikaa, että luin Tommi Kovasen Kuolemanlaakson läpi. Arvostin Tommia pelaajaurallaan ja mielestäni olikin suuri vääryys kun hieno ura loppui yhteen käsittämättömään aivopierutaklaukseen.
Kirjassa uidaa pääasiassa syvissä vesissä ja asiat kuvataan inhorealistisesti. Erittäin surullinen tarina, jossa onneksi edes hieman onnellisempi loppu. Kirja oli hyvin kirjoitettu. Kahteen iltaan tuli kahlattua läpi.
8 tykkäystä
Onko tullut luettua Matti Wacklinin “Tappara - Terästä jäällä”? Suosittelisitteko ostamaan sen?
http://www.tappara.fi/liiga/tuote/tappara-terasta-jaalla/
Ilmeisesti juhlavuonna julkaistu historiikki.
Enemmänkin tuo on sellainen juhlateos. Edustuskiekon lisäksi sivuilla kerrotaan junioripuolesta ja taitoluistelusta. Historiaa käydään lävitse lähinnä seuran merkkihahmojen kautta. Teos on tuollainen kevyehkö historiikki. Kuvat ovat hienoja.
1 tykkäys
Tätä kirjaa odottelen ihan mielenkiinnolla. Yleensä nämä kiekkoteokset ovat sellaisia, että lähteinä on suurinpiirtein käytetty kirjoittajan edellistä teosta ja päälle jotain uutta. Tältä toivoisi enemmän.
2 tykkäystä
Onko trilogia tulossa? (Kolmantena Jesse Puljujärvi -kirja.)
2 tykkäystä