Kirjallisuus ja lukeminen


#1

Koitin etsiä, mutta en löytänyt vastaavaa ketjua. Jääkiekkoaiheisesta kirjallisuudesta löytyy ketju, mutta otetaan tämä omanaan.

Löytyykö paljon kirjallisuuden ystäviä ja jos löytyy, niin minkätyylinen kirjallisuus maistuu?

Itse olen jo pidemmän aikaa mieltynyt lukemaan kirjoja, jotka liittyvät maailmansotien kulkuun. Elämäkertoja tuosta aiheesta kuin myös sotaromaaneja.
Itselleni mukavinta luettavaa ovat olleet Esa Sirenin sotaromaanit. Niissä sekoittuu mukavasti faktat ja fiktiot. Myös kirjailijan tarinankerronta on mukavan jouheaa ja helposti luettavaa.
Siren kirjoista olen lukenut yhtä vaille kaikki. Tuo yksi on tämän vuoden uutuus ja toivon, että joulupukki yllättäisi minut. Mikäli noin käy, niin Tapaninpäivänä olen jo kirjan lukenut.

Tuon aihepiirin lisäksi tykkään lukea elämäkertoja.
Elämäkertoja on hyvin ja huonosti tehtyjä, mutta ehdoton suosikkini on edelleen Mötley Cruen Törkytehdas.
Nyt kauppoihin on ilmestynyt Marco Hietalan kirja ja sen ajattelin kyllä hankkia ja lukea läpi.
Eli musiikin puolelta noita on tullut luettua, mutta myös viestin loppuun lisäämieni kirjojen tapaiset elämänkerrat kelpaa todella hyvin.

Seppo Jokisen kirjat myös kiinnostaa, mutta niitä en ole kaikkia lukenut läpi.

Toki pitäisi paljon enemmänkin lukea kirjoja, mutta aika usein kirjojen lukeminen painottuu syksy/ talvi ajalle ja erityisesti pyhäpäiville ja lomille.

Tällaisia ajatuksia tuli nyt mieleen, kun ei meinaa flunssapotilaana saada nukuttua.

E: Lisään tähän vielä pari kirjaa mitkä olen viimeksi lukenut ja voin varauksetta suositella:

Bill Browder: Red Notice – kuinka minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi:

Sopimus Saatanan kanssa:


Palautetta palstan henkilökunnalle
#2

Turhan vähälle jääny viimevuosina kirjojen luku. Jotain aina kuitenkin tulee luettua. Jos jotain tähän kohtaan viestiketjua poimisin, ni ehdoton ykkönen on Väinö Linnan Pohjantähden alla trilogia. Kerrassaan huikea kokonaisuus. Linnalla oli kyllä taito tuoda erilaisia tunnelmia hienosti esille.

Sitte tykkään kovasti Henning Mankellin kirjoista. Erityisesti Wallanderit on tullu luettua. Suomalaisista Seppo Jokinen on hyvä erityisesti Tamperelaisen ympäristön kuvaamisen ansiosta.

Elämänkerrat on aika pitkälti keskittyny urheilijoihin. Roger Federerin elämänkerta on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen.

Erityismaininta @krobbe n rikosromaanille!


(T. Koljonen) #3

Nämä on niitä elämän intohimoja.
Ollapa 12 ja lukittautua viikoksi kotiin lukemaan Harry Pottereita.

Kävin tänään Stokkan hulluilla päivillä. Mukaan tarttui kolme kirjaa:
Anthony Doerr - Kaikki se valo jota emme näe
Donna Tartt - Tikli
Haruki Murakami - Värittömän miehen vaellusvuodet

Viimeksimainitun 1Q84 on viime aikojen suurimpia juttuja. Luettuani sen ensimmäistä kertaa aloitin heti samana iltana uudestaan. Tuntui tyhmältä tehdä mitään muutakaan.

Pöytälaatikossa on myös joitain omia raapusteluja. Ne todennäköisesti saavat olla siellä vielä hyvän tovin. Muuan pirkkalalainen rovasti (muistaakseni) totesi joskus, että kyllä vuosia pitää olla vähintään kolmekymmentä, jos aikoo kirjan kirjoittaa.

Tällä viikolla on muuten hyvä todeta, että Seitsemän veljestä on rautaa.


#4

Jos maailmansodista luet, tuleeko mieleen mitään suosituksia ensimmäisestä maailmansodasta? Ja faktakirjoja nimenomaan ajan takaa. Jokunen elämänkerta tullut luettua mutta olen ihan varma että monta hyvää mennyt toistaiseksi ohi. Suomeksi ei tarvitse löytyä, Enkuksi pääasiassa kirjat itseasiassa yleensäkkin luen. Itsekkin tulllut maailmansodista luettua ihan kohtuudella, pääasiassa kuitenkin kakkosesta ja tuo ensimmäinen jäänyt lukemisen osalta vähän pimentoon.

EDIT: nyt en osannut, suunnattu käyttäjälle @Oijennus :slight_smile:


#5

Yöllä vähän heikko sanavalinta. Kyllähän kirjat, joita luen, keskittyvät pääsääntöisesti WW2 aikaan. Jonkin verran WW1 asioita käsitellään eri elämänkerroissa, mutta sitten siirrytään kirjan pääaiheeseen eli WW2:seen.


#6

Fantasiakirjallisuus on minun makuun. Nyt on menossa Witcher-kirjasarja. Elämänkertakirjoja luen myös, Jantusen kirja olisi seuraavana listassa.


#7

Oot varmaan lukenu Länsirintamalta ei mitään uutta. Mää menin ja luin sen joskus 6.-7. luokkalaisena ja oli aika karua tarinaa sen ikäselle. Elokuvaa tästä romaanista en oo nähny.

Sota-ajan kirjoista kahlasin yhdessä vaiheessa Reino Lehväslaihon kirjat aika pitkälti. Sitte menin ja kuuntelin jonkun äänikirjana Veikko Honkasen lukemana ja siihen jäin koukkuun. Jos autolla ajelette ja toinen toistaan typerämmät radio-ohjelmat kyllästyttää, kokeilkaa noita Lehväslaihon sissisodasta kertovia kirjoja äänikirjoina. Eiköhän ne oo kaikki Honkasen Veikon lukemia, huippuja. Samoin äänikirjoista Veikko Sinisalon lukema Pohjantähden alla on klassikko.


#8

Lehväslaihoa olen myös lukenut, mutta omasta mielestäni Siren vetää pidemmän korren tässä genressä.
Pitää joskus koittaa tuota äänikirjaa Lehväslaihon tuotannon kanssa.


#9

Kyllä vain, tullut luettua ja ne kumpainenkin leffa siitä katsottua. Jälkimmäinen varsinkin kannattaa vilkaista jos ei katsottua ole tullut, suosittelen. Ja jos en väärin muista taitavat parhaillaan tehdä uutta versiota.

Mulla on itselläni vähän hankaluuksia saada itseasiassa kotimaisia kirjoja, Suomessa kun en asu ja poikkeilen aika harvakseltaan, mutta ne toki mitä netin kautta löytyy on toinen juttu. Viime reissulta raahasin jatkosodan pikkujättiläisen mukanani, melkoinen faktapläjäys :). Mutta täytyy tsekata mikäli jostain löytäisin noita Lehväslaihon kirjoja, kiitokset vinkistä!

Ja pohjantähden alla on todellakin klassikko, tullut luettua kyllä.

Samaan yhteyteen voisi mainita “Tie Tampereelle” jos ei luettua ole tullut, kannattaa tutustua ilmanmuuta!


#10

Jonkun verran tulee luettua bändi/henkilö elämänkertoja. Sitten toinen villitys on tietysti scifi ja nykyään tämä dystopia.
Liian vähän tulee luettua. Koitan korjata asian.

Ai niin. Linnunradan käsikirja trilogia on paras kirja ikinä.


#11

Paljon on tullut luettua joten tehdään muutama poiminta.

Jos toinen maailmansota kiinnostaa niin voin suositella Anthony Beevorin teoksia. Itse olen lukenut häneltä kirjat Stalingrad, Berliini 1945 sekä Toinen maailmansota.

Rikoskirjailijoista yksi suosikeistani on norjalainen Jo Nesbø. Hänen kirjoistaan olen lukenut lähes kaikki.

Scifin puolelta, jota en yleensä hirveästi lue, sattui käsiini Justin Croninin teos Ensimmäinen siirtokunta. Kyseinen kirja yllätti minut ainakin positiivisesti ja voin suositella sitäkin lämpimästi. Se on trilogian ensimmäinen osa josta viimeinen teos ilmestyi tänä vuonna.


(#LevtchiFever) #12

Ekaan sama, jälkimmäiseen ei niinkään. Olisihan se hienoa “osata” lukea, mutta en vain osaa. Olen ehkä liikaakin tuudittautunut siihen, etten nosta kirjaa ja vain ala lukeen, koska en osaa ja muka kiirettä pitää. Lukeminen on kuitenkin yllättävänkin hauskaa. Joskus luin koulussa Anja Snellmanin kevyteroottisen teoksen, ja oikeastaan tykkäsin siitäkin, mutta pakkohan se oli esseessä lytätä. Viimeksi olen lukenut Laura Gustafssonin Korpisoturin. Ihan kiva lukukokemus sekin.

Yllä mainittua Nesbøtä on pakko suositella, vaikka olen lukenut häneltä vain “standalone” kirjan Headhunters. Harry Hole -sarja on kuitenkin kuulemani mukaan se juttu. Headhunterissa on samaa meininkiä, mutta tosiaan erillinen ja yksittäinen kirja.


#13

Itselläni juuri menossa toinen kirja trilogiasta, huipputeos aiankin ensimmäinen!


#14

Kirjojen lukeminen, ei kuuntelu, on mielestäni parasta mitä mies tai nainen voi tehdä ilman housuja, jos rakastelua ei lasketa mukaan. Suosittelen Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa, Waltarin Sinuhe Egyptiläistä, Yoshikawan Musashia ja Musashin Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys -teosta, Dumas’n Muskettisotureita, Hugon Kurjia (itselleni jotenkin paras, vaikuttavin) ja muita kirjoja joissa on tekstiä sivuilla. Noista nyt ei varmaan nykyään tykkää kukaan muu kuin minä, mutta suosittelen silti.

Tuon Iijoki-sarjan olen lukenut 2,5 kertaan, voin kertoa että siihen meni aikaa. Mutta lukemiseen käytetty aika ei ole koskaan tuntunut menneen hukkaan, vaan olen saanut elämyksiä, huvitusta ja mielenrauhaa.


(AJL Tappara-veikkauksen 16-17 voittaja) #15

Kyllä tykkää, sinulla on hyvällä maulla täytetty kirjahylly. Terveisin mm. Päätalon suurkuluttaja!


(Levtchi fan club) #16

Olet selvästi hieno mies (kuten myös krobbe) :+1: Loistava sarja. Ei ole jääneet Päätalot anhittomiin, atimoiminen ja hämähäkin leimaaminen on tuttua.

Myös Sinuhe toimii. Silti kaikkein paras on Täällä Pohjantähden alla, luin sen yläasteikäisenä ensimmäisen kerran ja teki suuren vaikutuksen. Olen lukenut sen ehkä 5 kertaa.

Jonkun aiemmin mainitsema Tie Tampereelle myös hyvä. Sisällissotaan liittyvää kirjallisuus ylipäänsä kiinnostaa kovasti, hankalia ja monisäikeisiä asioita (ei mikään hyvät vs pahat -mylly). Sisällissodan lisäksi monet monet muut historialliset aiheet kiinnostavat.


(aka Henkke) #17

Mulla on lukeminen painottunut viime aikoina saastäminen/sijoittaminen/elämän hallinta -sektorille. Aika asiapainotteista siis pääasiassa.

Näiden lisäksi tulee luettua elämäkertoja pääasiassa urheilijoista. Viimeisimpinä Ruudun elämäkerta.

Pyrin lukemaan kirjoja enkuks, mutta aina ei vaan jaksa. Yhden suosituksen annan kaikille: Aki Hintsa - Voittamisen anatomia. Aivan huikea opus!


#18

Jos tuo genre kiinnostaa niin tutustu Ville Kaarnakarin Operaatio sarjaan. Sen verran hyviä, että oli pakko hommata sarja omaan hyllyynkin.


#19

Kun sotakirjallisuutta luette niin,miten paljon niissä on ollut esillä Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch ? Kiinnostais tietää.

Kirjoja tulee luettua enään aika vähän,säälittävän vähän. Ostin kesällä Mario Puzon Kummisedän. Luin sen joskus kauan sit ja jos nyt sitten lukisi toisen kerran.


(Jarkko Mäkinen | Titta på ylähylly!) #20

Pakko yhtyä kehumaan Sirenin tuotoksia! En ole enää muutamaan vuoteen lukenut juuri yhtään kirjoja mutta aikaisemmin tuli ahmittua Sirenin sotaromaaneja. Varsinkin sisseistä kertovat kirjat olivat erittäin kiehtovia, koska tahansa saattoi tulla viholliskosketus. Myös seesteisemmät vaiheet Siren sai kirjoitettua mielenkiintoisiksi.

Päivässä saattoi lukaista sen yhdenkin kirjan mutta parhaimmillaan lukukokemukset olivat kun jakoi urakkaa muutamalle päivälle. Siinä ehti käydä läpi kirjan tapahtumia, miettiä mitä seuraavaksi tapahtuisi ja jopa kirjoittaa päässään omnalaisensa jatkon.