Jääkiekkoaiheista kirjallisuutta

Monenlaisia lätkäkirjoja on tullu luettua. Hyviä ja tylsempiä. Tästä joulupukin tuomasta Nyholmin kirjottamasta Ruudun kirjasta tykkäsin kovasti. Ei mitään ylenpalttista hehkuttamista, ei pelkkää pisteiden tai jäähyjen luettelemista, vaan sopivasti inside-juttuja AHL:n puolelta, änäristä ja tietenkin SM-liigasta ja Helsingin joukkueiden välienselvittelystä. Mielenkiintoinen ura kyllä miehellä ja vaikka en monia juttuja Ruudun touhussa arvosta, sitä työmäärää ja omistautumista on kyllä arvostettava suuresti. Hieno ura kokonaisuutena!

En rupee mitään juonipaljastuksia tai parhaita kohtia kirjasta tähän kirjottaan, mutta ku Ruutu pelas pari kautta farmissa ja se oli kaikinpuolin vaikeeta ja rankkaa, ni kovasti mainitsi Ruutu arvostavansa Niemisen neljää kautta Hersheyssä. Siitä päästäänkin siihen, että josko toi Nyholm kirjottais vastaavan teoksen myös Villestä. Tässä kirjassa oli jotenki hyvä tyyli ja uskon, että Nyholm vois olla hyvä mies kirjottaan myös Niemisen urasta. Siinä sitä riittäis tarinaa varmasti.

Sain myös pukilta tuon Ruudun kirjan, en ole vielä lukenut. Sain myös kirjan Tappelija, joka kertoo Derek Boogaardin tarinan. Karu kertomus, joka ainakin minut tempaisi mukaansa vaikken kirjoja paljoa luekaan. Suosittelen.

Tämä viesti on liputettu ja on siksi piilotettu väliaikaisesti.

Ruudun kirjan sain isänpäivänä ja sen ehdin arvostella .infossa

Nyt joulupukki toi sitten tämän Boogaardin elämänkerran, joka on nimetty suoraviivaisesti Tappelijaksi.

Jos Tuomas Nyholmin kirjoittama Jumalainen Näytelmä on viihdyttävää, kevyttä ja mukavasti rullaavaa tekstiä, niin samaa ei voi sanoa Boogeymanin eepoksesta. Osansa tähän tekee tietysti se, että kirja on käännetty alkuperäisteoksesta, mutta myös sisällöllinen rakenne on huonompi.

Spoileria pukkaa!

Tappelija lähtee hitaasti liikkeelle ja kymmeniä sivuja keskitytään lähinnä Saskatchewanin alueen kuvaamiseen ja Derekin isä Lenin uravalintaan ratsupoliisina. Tällä varmasti yritetään valottaa Derekin lapsuuden olosuhteita ja vaikutuksia henkiselle puolelle, mutta siinä ei mielestäni täysin onnistuta.

Kirja pääsee vauhtiin Boogaardin jääkiekkoilullisen uran myötä. mutta kerronta on kovin luettelomaista. Lyhyttä uraa käydään läpi ensin peli ja tappelu kerrallaan ja sitten kun pelaaminen alkoi jäädä jo sivosaan, niin kirja luettelee pillerireseptejä, pankkiautomaattinostoja ja ravintolalaskuja. Luettelointi jatkuu ja jatkuu, ikään kuin aihetodisteista rakennettaisiin oikeusjuttua, mutta mitään isompia johtopäätöksiä tai “syytteitä” ei näistä aihettodisteisa nosteta. Todetaan toki moneen kertaan, kuinka Boogard haki pillerireseptejä ristiin eri lääkäreiltä ja päälle vielä kassillinen pimeitä nappeja kadulta.

Kirjassa puhutaan kiekkotappeluista useati paheksuvaan sävyyn, mutta toisaalta itse tappelut kerrotaan isku iskulta kuin alan harrastajien nettisivuilla. Kiekkotappeluista innostuneet saavatkin varmasti kirjasta paljon. Boogard on sen verran uudemman polven tappelija, ettei ole itselleni kovin tuttu (olen Probert, Domi sukupolvea). Itselleni yllätys oli se, että Derek sai niinkin monet kerrat turpaansa, koska luulin tämän jättiläisen olleen käytännössä lyömätön.

Jos Ruudun kirjaa uskaltaa suositella laajemmallekin yleisölle, niin Tappelijan kohdeyleisö rajautuu mielestäni enemmän kiekkoniiloihin. Ei tätä nyt huonoksi voi sanoa ja se tuli luettua muutamassa illassa, mutta en usko että kovin moni jaksaa innostua luettelomaisesta kerronnasta, josta ei löydy varsinaista draaman kaarta. Boogaardin ura oli lyhyt, eikä sisällä urheilullisia mainetekoja. Jos uran ja kirjan kohokohta on se kun Anaheim Ducksin penkki paskoo allensa pelkästä katseesta, niin se ei ole paljon se.

Kieltämättä näin. Pelaaja ei ole itse kertomassa tarinaansa, niin se luo omat haasteensa. Nimenomaan se kiinnostaa, kun ei ole mikään stara, ja NHL-urakin on yllätys. Kiekkotappelijan rooli ja sen karuus, ja vaikutukset terveyteen moninaisesti ja puhuttu unilääkkeiden käyttö kiinnosti.

Luin Teemun kirjan aika pian sen julkistuksen jälkeen ja pakko sanoa, että aika siloiteltu vaikutelma jäi. Toki Teemu on vimpan päälle hieno mies, mutta jotain jäi tosta tarinasta kertomatta.

Pukki toi Ruudun kirjan ja se olis tarkoitus rykäistä kunhan kiireiltä ehtii. Monet kehunut hyväksi kyseistä teosta…

Olen nyt lukenut tuota Jarkko Ruudun kirjaa vajaat 100 sivua ja ihan hauskaa tekstiähän se on.
Olen sattuneesta syystä kuunnellut ja katsellut noita Tuomas Nyholmin juttuja todella paljon, niin
tuosta Ruudun kirjasta paistaa myös läpi Nyholmin verbaalinen lahjakkuus. Teksti on niin Nyholmin
näköistä myös. Kannattaa lukea…!

Tappelijan roolin karuudesta antaa hyvän kuvan Netflixista löytyvä dokumentti The Last Gladiators, pääosassa Chris Nilan. Samaa tarinaa siitä, kuinka joka paikkaan sattuu ja päihteet maistuu. Mutta Nilan on elossa, pystyi pelaamaan yli 10 vuotta huipulla ja teki parhaalla kaudellaan jopa 20 maaliakin.

1 tykkäys

Ruudun kirjaa on tullut luettua jonkun matkaa. Ihan hyvältä vaikuttaa ja tykkään kirjoittajan tyylistä, sopivan rento tuohon. Ehkä enemmän kaipaisin kuitenkin paljastuksia ja tarkempia taustoja juttuihin. Välillä lähdetään kertomaan jotain hyvää juttua mutta sitten lopetetaankin se ja siirrytään seuraavaan.

Olen myös lueskellut satunnaisesti lontoonkielistä kirjaa Hockey Plays and Strategies (Walter, Johnston) joka on suunnattu valmentajille ja pelaajille. Suosittelen kuitenkin ihan penkkiurheilijoillekin, tämä kyllä varmasti auttaa ymmärtämään paremmin pelejä ja niiden tapahtumia. Kirjassa käydään siis läpi peruskuvioita ja jääkiekon “teoriaa” eli mitä tehdään ja miksi tehdään missäkin tilanteessa.

Täydennys Derek Boogardin elämänkertaan, nyt kun sain loppusanatkin luettua.

Derekistä on oikeusjuttu vireillä, jonka todistusaineistoksi ratsupoliisi isänsä on kerännyt kirjassa yksityiskohtaisesti mainitut lääkeresepti-, puhelu- ja taloustiedot. Tämä selittää kirjan rakennetta, mutta asia tosiaan mainitaan vasta aivan viimeisessä kappaleessa.

Kirja on laajempi versio New York Timesin “Punched Out” sarjasta, jossa tarina käsiteltiin kolmiosaisena kolumnina ja runsaan multimedia-aineiston kera. 37min dokumenttielokuva on julkaistu myös YouTubessa.

Kyllä. Meinasin siitä mainita tuolla aiemmin, kun vähän ihmettelin aiempaa kommenttiasi, onhan siellä syytteitä vireillä. Haa, et ollutkaan loppuun lukenut silloin.
Kiitti muuten vinkistä, tuo The last gladiator pitää katsoa.

Viittasin ljpp:lle edellisen viestin, mutta kännyllä ei jostain syystä tuo viittaus tullut mukaan, vaikka näkyi kyllä viestiä kirjoitettaessa.

Tämä viesti on liputettu ja on siksi piilotettu väliaikaisesti.

Hannu Kauhala on tehnyt kirjan “Mies joka vei Leijonat mitaleille - Pentti Matikaisen jääkiekkoelämä”. Täytynee tuokin hankkia hyllyyn. Penan kauteenhan mahtui aika paljonkin myös tapparalaisuutta. Galgaryssa kokonainen hyökkäysketju Susi-Lehtonen-Mikkolainen +Ojanen ja Numminen. Legendaarisesta 91 Kanada-cupista jäi mieleen päällimmäisenä Ruotsi-voitto ja tasuri Kanadaa vastaan, jossa Janne teki molemmat. Ensimmäisessä MM-mitalissa 92 taas oli hyvin mukana entistä, nykyistä ja tulevaa Tapparaa kuten Laurila, Jutila, Viitakoski, Varvio.

Pena teki kyllä upean työn, joka tosiaan helposti jää Curt Lindströmin kauden alle unholaan. Tässä tosin helposti unohdetaan myös Rauno Korven maajoukkuekausi 87, jossa päästiin jo maalin päähän siitä mitalista.

Mutta viimeistään marraskuussa tarvii varmasti lukea tämä kirja Penasta, kun viiksetkin taas kasvaa. Kirja käteen ja purkka suuhun.

1 tykkäys

Lukasin tuon Elämää KHL:ssä kirjan läpi. Kertoo siis Bernd Brücklerin seikkailuista Venäjällä ja hieman sen ulkopuolellakin. Kirjallisena teoksena tuo ei kummoinen ole, jokainen luku on oikeastaan vain oma pieni tarinansa ja kieli on muutenkin hieman tökeröä paikoitellen. Mutta olennaisin juttu tässä onkin venäläisen elämäntyylin ja reenaamisen ihmettely. Kirja on lyhyt ja kevyttä luettavaa joten jos KHL:n pelien ulkopuolinen touhu kiinnostaa niin suosittelen kyllä lukemaan. Kokonaisuutena annan arvosanaksi 4/5, ihan vain viihdyytävyyden takia.

2 tykkäystä

Michael Sundsténin kirjoittamassa kirjassa Jäähän kohdistunut rakkaus tarinansa kertovat Timo Jutilan ohella 19 muuta huippuluokan suomalaista kiekkoilijaa.

Kustantajan sivuilla on listakin noista kiekkoilijoista: http://www.bazarforlag.fi/asema/jaahan-kohdistunut-rakkaus/6979

Matti Reunamäki, Matti Keinonen, Lalli Partinen, Urpo Ylönen, Heikki Riihiranta, Timo Nummelin, Martti Jarkko :tappara:, Jukka Porvari :tappara:, Veli-Matti Ruisma, Petri Skriko, Timo Jutila :tappara:, Esa Keskinen, Kimmo Rintanen, Toni Lydman :tappara:, Antero Niittymäki, Lasse Kukkonen, Jussi Jokinen, Sami Vatanen, Joel Armia ja Aleksander Barkov Jr :tappara:.

Tuore kirja siis kyseessä, julkaistaan kai huomenna.

Nämä on ihan leppoisia luettavia, mutta valitettavasti monen henkilön tarinat samaan kirjaan ovat aina aikamoisia pintaraapaisuja. Pintaa syvemmälle ei päästä ja paras anti on usein juuri joku yksittäinen heitto tai irrallinen hauska sattumus. Lisäksi näitä on tehty jo aika monta, “kaikkien aikojen leijonat”, “all Star Finland” ym. ym. Tuossakin porukassa on sellaista legendaa mukana, että ihan oma teos olisi ansaittu juttu. Parin-kolmen vuoden päästä näitä saa löytökoreista vitosella.

Tämä on “valitettavan” totta. Pakko tämäkin opus on käydä poistamassa omaan hyllyyn jos jotain mielenkiintoista tulee eteen. Porvarista muuten löytyy Risto Pakarisen tekemä varsin laadukas henkilökuva netinkin syövereistä, aikanaan julkaistu Hockey-lehdessä.

Edit. Kävinkin noutamassa nuo Kauhalan ja Sundstenin kirjat samantien. Lisäksi käteen jäi Harri Pirisen kirjoittama Nuorten Leijonien uskomaton tarina. Laitetaan yleistä kommenttia, en viitsi mitään skuuppeja spoilata.

Kärpistä on vissiin tuloillaan ihan mielenkiintoisen oloinen opus. Ainakin kuvauksen perusteella sopii myös neutraalille lukijalle.

1 tykkäys

Sundsten: Jäähän kohdistunut rakkaus
Nopeasti selailin eilen nuo tapparalaisten tarinat lävitse. Onhan tuollainen 10-20 sivua vähän liian lyhyt otos eikä tuossa laajudessa oikein päästä pintaa syvemmälle. No voi olla ettei kaikista saatu edes enempää ulos. Muistaakseni ainakin Mölli Keinosesta ja Timo Nummelinista on joskus ilmestyneet oikein ns. elämäkerratkin, nämä olisi voitu tässä teoksessa sivuuttaa. Samoin mukana olevien aktiivipelaajien (Kukkonen, Jokinen, Vatanen, Armia, Barkov jr.) määrän olisi voinut rajata pienemmäksi tai jättää kokonaan pois. Tai no, jonnet ei muistaisi yhtään pelaajaa ja jollain tätäkin kirjaa on myytävä. Upi Ylösestä on valmentajaura mukaan lukien saatu noin 50 sivua juttua, tuolla laajuudella olisi toivonut tarinaa jokaisesta. Ilmeisesti kirjaan tulossa toinenkin osa.

Ai niin, Essi Keskinen “on” Tapparan mies.

2 tykkäystä

Itse lueskelin kesällä Minna Marshin kirjoittaman kirjan: Miksi maali ei synny? Kirjassa oli mukana mm. lyhyitä haastatteluita eri jääkiekkoilijoilta. Tapparalaisittain kiinnostavia haastateltavia olivat Ville Nieminen, Barkov jr sekä Janne Ojanen.