Odotin myös, että hallilla olisi ollut vähintäänkin kuusituhatpäinen yleisö ja toteutunut määrä olikin pieni pettymys. Mutta ehkä tässä maksettiin lopulta hintaa siitä, että Ekun osalta jäädytys pitkittyi niin kauas uran päättymisestä ja valtaosa nykyään hallissa käyvistä ei ole livenä nähnyt Ekun pelejä.Hieno tapahtuma kuitenkin ja jätti itse liigaottelun täysin varjoonsa. Vielä kun olisi näytetty se 1988 Calgaryn olympiahopean ratkaissut voittomaali Antero Karapalon selostuksella.
Jep, uskoisin että halli olis ollu täynnä tai ainakin lähellä sitä jos jäädytettävä pelaaja olisi ollut Pekka Saravo.
Juuri näin. Mutta niin sympaattinen kulttipelaaja kuin Saravokin oli, niin onhan Ekku saavutuksiltaan ja Tapparan menestyksekkään historian kannalta täysin eri kaliiberin pelaaja.
Kyllä tuossa liian pitkä aika uran loppumisesta tähän paidan nostoon. Jos ajattelee minun olleen 6v kun Ekku laittanut luistimet naulaan, niin minun “sukupolvelle” hän on mies historian kirjoista, kovilla teoilla varustettuna. Valitettavasti mitään kosketuspintaa pelaajaan esityksiin ei ole. Kyllä tälläiset asiat vaan vaikuttaa yleisömääriin, valitettavasti.
Esimerkkinä voisi käyttää Saravoa, vaikka hän ei Tapparan kovan historian takia kenties kattoon kuulu, mutta varmasti tälläinen pelaaja olisi ollut useamman sukupolven huulilla ja muistoissa ihan pelillisestikin ja herättänyt sitä kautta kiinnostusta.
Mut Ekkukin on kuitenkin sen aikakauden pelaajia, että kuvamateriaalia on tarjolla paljon. YouTubesta löytyy noita maalivideoita kasapäin, jo niitä katsomalla pääsee jyvälle.
Jatkoajasta löytyy pieni kuvakooste eilisistä juhlallisuuksista.
Ekulle ei muuten ole (vielä) palstalla omaa ketjua! Näitä voisi kerätä myös Ekun omaan ketjuun talteen.
@gatecrasher on lupaillut arkistostaan Ekku-aiheista materiaalia lähiaikoina ja siinä voisi olla hyvä avaus ketjuun
Seremonia oli tyylikäs ja Lehtosen esiintyminen just niin vähäeleinen kuin häneltä osasi odottaakin.
Oli kyllä tippa silmäkulmassa kun lapsuuden ja nuoruuden sankari sai hänelle kuuluvan kunnian. Onneksi siinä kattoon nostetussa “paidassa” oli kiinni sitä pikku pyrotekniikkaa -se oli kaikkeen muuhun arvokkuuteen nähden sen verran kornia että pelasti minut itkulta
Pelin aikana kuutiolla näytetyistä muisteluvideoista oli vaikea saada selvää, Mutta tykkäsin siitä keskimmäisestä, jossa korostettiin just sitä, että Lehtonen kosti kaukalon koiruudet säilyttämällä malttinsa, ottamalla kiekon ja hoitamalla sen vastustajan maaliin. Tuollaisena pelaajana itsekin hänet muistan.
Hieno, varsin onnistunut oli tapahtuma, ja liikuteltu mieli ja hyvä muisto jää itsellekin siitä, että pääsi sitä todistamaan. Väkeä olisi tosiaan saanut olla enemmän, mutta hyvin näinkin riitti tunnelman kohottamiseen. Ihan kiitettävästi yleisö myös hoiti seisten oman osuutensa läpi seremonian vaiheiden, ja jaksoi edelleen pelissäkin kannustaa joukkuetta uutteraan voittoon.
Paita saatiin omalle paikalleen, legendarivistöt pääsankarin johdolla olivat mykistäviä, ja vanha Hakametsä näyttämönä myhäili arvokkaana kuten aina.
Muistaakseni Tappara teki joskus periaatepäätöksen, että alle viiskymppisen paitaa ei nosteta ja peliuran lisäksi kokemusta pitäisi olla myös organisaatiotehtävistä. Käsittääkseni ainakin ensimmäisestä on luovuttu, ja varmaan myös jälkimmäisestä. Ja hyvä niin: on tosiaan niin, että jos peliurasta on kovin pitkä aika, nuoremmille sukupolville paidannosto ei enää nosta kylmiä väreitä.
Varmaan joku 5-10 vuotta uran päättymisestä voisi olla se ideaali hetki.
Lauantai 20.10.2018, yksi merkittävimmistä päivistäni liittyen Tapparaan ja Erkki Lehtoseen.
Heräsin aamuyöstä kello 04.30, eli hieman tavallistakin aikaisemmin, mistä lie johtuikin? No, kenenkään ei liene vaikea arvata mikä sai ”koneeni” käyntiin noinkin aikaisin. Yleensä kun aamulla herään, mietin oliko tänään ohjelmassa mitään erikoista, nyt ensimmäinen ajatukseni oli Ekku!
Kahvit valumaan, parvekkeelle kahvin ja tupakan kanssa (x kolme) suunnittelemaan päivän kulkua. Tunnit matelivat kohti h-hetkeä. Jarkko 21- fanipaita esiin naftaliinista klo 14.45 ja matka kohti Hakametsää alkoi. Perillä hieman jälkeen kolmen ja odotusta vajaa puoli tuntia ennen kuin pääsin pelipaikalle. Eläkeläislippu kelpasi hyvin, eikä kysytty edes henkilöllisyystodistusta, joten pettymyksekseni huomasin, että en olekaan niin nuoren näköinen kuin olin luullut. Oranssi 12# Lehtonen paita messiin ja kohti A-C kulmausta todistamaan uusien Hall of Fame jäsenten julkaisemista. Kolme heitä oli, Teuvo Takala, Jukka ”Mano” Alkula ja Jukka Porvari. Mano ei ollut syystä tai toisesta saapunut paikalle, harmi!
Ensimmäisenä framille kutsuttiin Teuvo Takala, hänestä minulla ei ole mitään muistoja, pelasihan tämä takavuosien, nyt jo 87-vuotias herra jo 50-luvulla TBK:ssa ja Tapparassa. No, kertokoon EP. hänestä oleellisen:
Mano siis oli joukosta pois, joten vuoroon asteli taistelun ruumiillistuma Jukka Porvari, jota aikoinaan sukunimestään huolimatta kutsuttiin ”työn sankariksi”. En malttanut olla kajauttamatta ilmoille Jukan nimen ilmoituksen jälkeen kommenttia ”työn sankari”! Tässä Jukka EP:ssä:
Käteltyäni Jukan ja kiitettyäni häntä hienoista Tappara-vuosistaan tilaisuus oli osaltani ohi. Käytävämarssia ja tupakointia, jonka jälkeen oli vuorossa alkulämmittely. Joukkueellinen #12 Lehtosia luisteli jäälle, joka oli melkoisen hienoa ja jopa koskettavaa. Nojaillessani sisääntuloaukon kaiteeseen, tunsin käden olkapäälläni ja kukapa muu siinä oli kuin kummipoikani, jota en ollut nähnyt yli 10 vuoteen. Tunnisti minut selkämyksestäni, jossa komeili #21 Jarkko. Kävimme yhdessä usein 80 -luvulla katsomassa Tapparan pelejä jolloin hänen suureksi idolikseen nousi, kukapa muu kuin 12 Erkki Lehtonen, poika oli selkeästi henkeä täynnä tästä tilaisuudesta! Ja hermosavujen jälkeen katsomoon odottamaan sitä illan tärkeinta eli ylösvetoa (ei taivaaseen vaan kattoon).
Oli kulunut jo jonkin aikaa viime käynnistäni, joten sain ihastella minulle uutta upeaa värien leikittelyä, varsinkin tuo oranssimaailma oli todella mykistävän hieno. Sitten se alkoi! Jäälle saapuivat 79-mestarit, joukossa myös ”suuridolini” Jarkon Mara, ja aiemmat ”kattokassiset”. Harmi, että tilaisuuden valaistus oli luokkaa hämärä, valot päälle! ajattelin.
Sitten se alkoi, the moment! Ekun astellessa jäälle jokin roska meni silmääni! Tunnemyrsky oli melkoinen koko tuon illan päätähden osuuden aikana. Käteni olivat aivan tunnottomat sen taputuksen määrän jälkeen. Erkki Lehtonen, vaatimaton, taitava jne. adjektiiveja riittää! Harmi, että tuo vaatimattomuus johti siihen, että odottamaani Ekun puhetta emme saaneet kuulla! Kuitenkin kaiken kaikkiaan valtavan hieno tapahtuma, johon koko katsomo otti upeasti osaa, never forget! Tästä eteenpäin minun kalenterissani 20.10. on ja tulle aina olemaan Erkki Lehtosen päivä.
Pettymyksiltään en välttynyt! Oli todella ikävää, ettei 79:it rantautuneet hallin käytäville, minä en ainakaan heitä havainnut. Olin ostanut jopa tekstiilitussin, jolla Mara oli saanut kirjailla nimensä fanipaitani selkämykseen, no näköjään kaikkea ei voi saada! Toinen pettymys oli katsojien, luvalla sanoen vähäinen määrä siihen nähden mitä oli tarjolla! Kiitos kaikille jotka ymmärsivät, että tämä on nähtävä!
Ps. Niin ja pelattiinhan siellä myös, ja illan arvolle sopivasti voitokkaasti!
- kara mattoon! -
Oliko sinulla sellainen valkoinen retrohenkinen #21 Jarkko -fanipaita?
Kyllä oli, olisit tullut rohkeasti nykaisemään hihasta, en edes jäähyä olis antanut!
Ennen peliä katsoin käytävällä että onpas komea paita jollain.
Nuo -79 mestarit ja Tappara HOF:iin valitut näin alkulämmön ja pelin alkamisen välillä käytävällä kun marssivat jonossa aitioon. Olisi oli hienoa jos tosiaan olisi saanut hakea nimmareita jossain välissä. Toki ymmärrän aikataulujutut. Ja siinä HOF-nimeämistilaisuudessa olisi ollut kiva kuulla joku kevyt haastis.
Nyt en ihan tarkkaan muista mutta jollakin bongasin vanhan Apu paidan numero #12 tai #21, jossa reikä olkapäässä. Oli komea!
Jarkko muuten pyöri hall of fame juhlien jälkeen lavan luona. Harmi jos et ollut paikalla!
Niin, ketkä nykyajan huippupelaajista saa tulevaisuudessa paidan kattoon kun yhdessä seurassa pelataan max kaks kautta…
Samaa tuli pelissä pohdittua ja voi hyvinkin olla, että Peltola on seuraava. Ellei sitten Barkovien paitaa nosteta yhdessä.
Täällä on tavattu keskustella potentiaalisista kattoon hilattavista paidoista →
Samalla toisinaan on kuitenkin vahvoja aiheita jakaa näitä ja muita kunnianosoituksia myös pelaajille, joiden edesottamuksiin kaikki kannattajatahot eivät ole suoraan tai kenties välillisestikään niin hyvin tutustuneet. Noin on ollut myös aiemmin Tapparassakin, ja tulee varmasti jatkossakin olemaan. Täytyy koettaa tulla toimeen tämänkin “ongelman” kanssa. Tietty se voi aina osaltaan vähän mitata myös nykykannattajia ja -kulttuureita, miten hyvin perinteitä rakentajineen tunnetaan ja osataan arvostaa ja vaalia.