Tämä treenijumi ihmetyttää myös, miksi se pitää saada aina kun tämä herra on puikoissa, kun ilmanki on pärjätty ihan läpi kauden. Sitten on pää myös jumissa kun jalat ei toimi.
Mikko Lehtonen totesi viime kaudella, että Tapparassa harjoitusten on tarkoitus olla kovempia kuin pelien, jolloin pelaaminen olisi helpompaa. Järjetön ajatus. Yksi, se on jo fyysisesti mahdotonta kun pelataan kolmesti viikossa. Kaksi, peli ja harjoitus aivan eri asia. Jännitys, paine, tahto jne muuttavat kaiken. Pelin pitäisi kehittää joukkuetta. Sinne pitäisi päästä mahdollisimman virkeenä sekä henkisesti että fyysisesti. Jukka puhuu kauniisti miten peli pitäisi antaa pelaajille, ja sitten toimii päin vastoin. Ilo, raikkaus, rohkeus, nautinto, kaikki loistanut poissaolollaan vähän jo toista kautta. Jokainen kenen kanssa juttelin asiasta, totesivat että jotain jäi piippuun viime kaudella.
Potkut tässä vaiheessa olisi tietenkin typerää, mutta mikään ei tule muuttumaan. Jukka on Jukka.
Onko se sitten parempi, että potkitaan ja pahimmassa tapauksessa muutetaan entistä huonompaan?
Olkoon sitten Rautakorvesta johtuvaa tai vaikka hallivahdista. Mutta viime kausi oli huonoa ja tylsää kiekkoa rosteriin nähden.
Tällä kaudella peli on ollut vielä tylsempää, ja kolmessa pelissä tuloskin melko heikkoa.
Katoin kaks ekaa peliä ja tänään ekan erän. Nyt en kato kiekkoo ennen kun formula loppuu. Oli meinaan singaporen gp Tapparan peliin verrattuna tapahtuma rikasta…
Halliin piti mennä lauantaina… onneks ei ollu lippuja hankittu.
Joo ja kyllä se oli Tappara, jolta loppui taidon lisäksi keväällä myös kunto. Toki oli loukkaantumisiakin.
Eikös tämä ole sitä gloryhunter meininkiä… Ymmärtäisin jos Tapparalla ei yritettäisi menestyä ja vuodesta toiseen samaa shittiä, mutta tälläkin kaudella Tapparalla on kilpailukykyinen joukkue.
Totuttu liian hyvään ja vanhoja muistellessa varmaan Laineet, Barkovit ja kumppanit vielä sokaisee muisteleen kuin ennen oli asiat paremmin…
Tällä kertaa jätän vain lyhyen kysymyksen tekstiseinän sijaan. Hyvät palstatoverit:::
Jukalle kenkää ?
Onko se sitten ettei osata latautua peleihin? Paljon ja paljon ohi pelejä. Ainakin tuntui viime kaudella ja alku ei lupaa hyvää. Toki joo kaveri iskee ja pakit plus veskarit auttaa, mutta se kuva, henki, tekeminen ollut vajavaista.
On menestys tuonut liikaa ruutiinia, ei jakseta keskittyä? Moni kehii, kuten uusi mies Järvinen että kovaa mennään, vaatimus taso kova, hyvä henki. Kaikki tämä sotii osin vastaan nähtyä. Lamaannus, lampaat.
Mistä kaivaa se soturi henki tiimiin. Herätystä, kaasua, tekemistä, intohimoa, halua, voiton nälkää. Jukan pitää teroittaa näitä yhdessä johtavien pelaajien kanssa.
Löysät housut nostetaan napaan asti ja aletaan hommiin
Viidennen maalin kohdalla funtsin itsekseni, että tässä ketjussa syttyy tänään valot…
Ollaan syyskuun puolessa välissä ja kolme ekaa peliä on olleet tahmeita. Mitään ei ole vielä hävitty.
Kyllä se haastattelu mulle ainakin antoi fiiliksen, että tosissaan on ja kaikki tarvittava tullaan tekemään. Eihän hänen tarvi olla sitä mitä media odottaa, kun tuntui ettei mikään vastaus ja olemus sopinut tai kelvannut Nyholmille & Bergenheimillekaan. Lehkonen tuntui olevan kartalla enempi, ex-koutsina.
Voidaan harkita, jos tilalle saadaan Jussi Tapola tai Jon Cooper. Muuten ei kiitos ja tyydytään Liigan Top3 valmentajaan.
Kenellekään ei anneta kenkää.
Rauhoitutaan.
Toisaalta - tällaista hyvää “örinää” ei olekaan ihan hetkeen saanut kokea täällä foorumilla.
Seison edelleen sen takana - ja kerron rehellisesti - että minä olen aidosti kaivannut, halunnut ja toivonut tällaista peliä.
Se kuulostaa karulta, mutta silloin, kun minä pelasin “lähes” ammattitasolla (haha hyvä vitsi) erästä tietokonepeliä (olin työtön ja pelasin joka päivä 10-12 tuntia) päästyäni hyville tuloksille (voitin pari turnausta) alkoi motivaationi sakata ja pelaamisesta tuli pakkopullaa. Minulle tuli kaksi viikkoa joka päivä turpaan (pelasin päivässä n. 50 peliä) varmaan 45x.
Vasta tuon parin viikon jälkeen ymmärsin, että nyt on aika pitää taukoa. Lähdin ystävien kanssa laivalle ja keräsin pääni uudestaan yhteen ja lähdin rakentamaan peliä aivan uudesta tulokulmasta. Kolme kuukautta tuosta olin parempi pelaaja kuin ikinä olin ollut sitä ennen. Pystyin hallitsemaan stressiä ja sietämään peliä aivan erilaisella tavalla.
Tarinan opetus on se, että joskus menee liian hyvin ja liian kauan. Kun menee liian hyvin ja liian kauan niin pelistäkin alkaa muodostua päässä monimutkaista. Kaikki toimijat: valmennus, organisaatio ja pelaajat ajattelevat aivan liian monimutkaisia kuvioita. Keskitytään ihan liikaa johonkin “kauden viimeiseen peliin” tai “finaalien voittamiseen.” Perustaso on se, joka kehittyy eniten, kun tulee turpaan ja rumasti. Se antaa pohjaa sille arkiselle työlle, jonka päälle voi joskus kasvaa uusi menestys.
Tämä puhdistaa ilmaa - nautitaan siitä.
Rautakorven johdolla ollaan nyt tippumassa niin sanotusti kyydistä. Joukkueita on tullut kesän aikana ohi vasemmalta ja oikealta.
Viime kaudella oikeastaan ylivoimaisella rosterilla pelailtiin nihkeästi itsemme runkosarjassa kolmanneksi.
Muutama pelaaja lähti. Toiset eivät menneet eteenpäin.
Voiko odotettavissa olla enää mitään suurta nousua, “kun aletaan pelaamaan”?
Rosteri ei ole kilpailuedultaan enää samaa luokkaa, mitä se oli viime kaudella. Muut ovat kehittäneet pelaajiaan. Hakulinen, Strömwall, Ruotsalainen, mitä tässä nyt on nähty.
Luottaako porukka sokeasti siihen, että nappia naksauttamalla voitetaan 10 peliä ja noustaan suoraan playoffpaikkaan?
En usko, että näin tulee käymään. Keski-ikäisten jengi, jossa nuoremmat eivät ole enää kehittyneet samaan tahtiin, kuin mistä aiemmin saatiin etua. Peli on niin puolustusorientoitua ja järjetöntä painia, että kukaan ei saa mitään itseluottamuspiikkejä, joilla voisi nousta uudelle tasolle.
Muistakaa nyt, että aiemmin meillä oli kuitenkin ihan Liigan kärkihyökkääjiä (Koskiranta, Barkov, Palola, Savinainen, Haapala, Laine) rosterissa. Onko meillä nyt? Kuusela oli tällöin ns. kakkosviulun soittaja (pl. se yksi kausi), kuten vaikka Jormakkakin. Ei meillä nyt ole tällaisia. Kokoajan muualla (pl. pari muuta organisaatiota) mennään eteenpäin, meillä yksilöt eivät mene.
Rautakorpi toki on vastuussa joukkueen tekemisestä jäällä. Sekoilu pelitavallisesti ja joukkueen ilme tänään ei ole hyvä merkki. Täysi luotto silti ainakin täällä, että Rautakorpi koutsina tulee tästäkin hyvä kausi. Rautakorvellakin on heikkoutensa, silti todella hyvä koutsi, ei se hätiköiden vaihtamalla parane. Seuraavan kerran kirjoittelen tähän ketjuun aikaisintaan kymmenennen pelin jälkeen.
Tämän paremmin ei voi hommaa kiteyttää.
Mietin tätä samaa ajoittain jo viime kaudella.
Eikö sen (kehutun) hyvän hengen ja (väitetyn) kovan vaatimustason pitäisi näkyä myös peleissä. Ei se välttämättä ole väärin reenattu ja valmistauduttu vaikka voitettaisiin, tai ainakin taisteltaisiin voitosta heti lähtöviivalta saakka.
Eihän viime kausi mitenkään hyvä ollut. Siis tuloksellisesti hopea on todella hyvä suoritus, mutta pelillisesti koko kausi oli todella sekavaa tekemistä, juuri samanlaista sekasortoa mitä tämä alkukausikin. Laadukkaiden pelaajien ja laajan materiaalin ansiosta päästiin viime vuonna finaaliin.
Kyllä mä ainakin luotan. Ei ole mitään syytä epäillä tässä vaiheessa. Näin on käynyt joku kuusi vuotta putkeen. Tiedän, että joskus se kausi tulee, kun vene ei käänny. Voitte jatkaa suden huutamista. Siihen asti kuitenkin luotan tähän touhuun.
Eikös viime syksynäkin otettu Turussa 6-1 perättimeen? Peli oli yhtä sekasin.
Ei liioitella. 6-2. Peli oli kyllä sekaisin ja Tepsi luisteli jalat alta.
Mietin tässä sitä kun tää Parantainen jauhaa nykyään siitä kuinka hän antaa pelaajille sitä ja pelaajille tätä ja plää plää niin olisiko kuitenkin parempi pohjalaisena vaan sanoo kuinka asiat on että turpa kiinni ja peliä.
Oli miten oli niin edelleen olen sitä mieltä että hänen aika on ohi mutta toivottavasti tämä kausi on nyt viimeinen.
Itse päätin nyt olla loppuvuoden pois hallista vaikka kausari onkin pelasi sitten miten tahansa ja mietintöön menee teliankin paketti mutta voimia teille huippukiekon parissa.