Kärki, Nenonen, Mikkola, Kemiläinen jne… Jengillä kummasti sumenee se fakta että Tapolan aikana hyvistä tuli vielä parempia. Puhuttiin suomen parhaasta organisaatiosta johon kaikki haluaa kehittymään. Nyt pelaajat karttaa ja saadaan vain entisiä kolmos-nelosketjun jyriä.
Öö Kärjellä tuli koti ikävä heti, Nenonen oli selvä stuntti, Mikkola paransi peliään ja on nyt rapakon takana ja Kemiläinen on sitä samaa mitä parina kautena. Eli mikä oli pointtisi?
Avaappa pikkasen noita Kärjen ja Nenosen juttuja .
Koti-ikävä ja Stuntti?
Kärki luovutti Tapparan suhteen ja Nenonen taisi olla hankinta mikä tehtiin vain paikkaamaan mahdollisia loukkaantumisia.
Kemiläinen on samaa milä parina viimekautena? Ootko todissas vai trollaatko? Varmaan @skvi pointti oli että pelaajat keskimäärin taantuivat pikemmin kuin kehittyivät. Varsinkin Kemmu on kuin varjo kaudesta 2016-17.
Nenonen paikkaamaan kyllä, mutta eihän Jukka edes antanut paikata, vaan istutti penkillä.
Eli hankittiin stuntiksi paikkaamaan loukkaantuneita ja muutamaa peliä lukuun ottamatta kaikki olivat ns. helvetin terveitä, niin ei ollut käyttöä.
Niin ja sellaistakin puhuttiin, että ostettiin maalikone muiden pleijarijoukkueiden nenän edestä, ettei tekisi tuhoja meille…
Voi olla osin väärä ketju; siirretään jos on.
Ihan rehellinen kysymys; mistä johtuu että Rautakorven johdolla peli takkuaa syksyisin? Tuntuu olevan oletusarvo. Takkusi paikoin Tapolankin johdolla, mutta etenkin Rautakorven kohdalla tämä tuntuu oleva oletusarvo, jolla kuitataan syksyn heikot otteet.
Onko kyse lyhyemmästä kesäharjoittelujaksosta? Kärpillä kuitenkin yhtä lyhyt kesä alla.
Onko Manner vaan kyvykkäämpi valmentaja? Vai onko se tämä pelitavan uudistus? Ja jos on, niin oliko liian kunnianhimoinen aikataulu?
Entä onko legendaarisessa reenijumissa oikeasti järkeä? Ymmärrän hyvin, että tarkoituksena on se, että
keväällä luistin kulkee, mutta niin vaan näytti jo aiemmin esimerkkinä käyttämilläni Kärpilläkin kulkevan, vaikkei siellä syksyllä nähty vastaavaa diesel-joukkuetta. Onko tuo reenijumi historian peruja ajalta jolloin pelaajat eivät ole olleet ammattilaisia ihan samassa mittakaavassa kuin nykyisin? Annetaanko tuolla nykyään ihan suotta tasoitusta vauhdissa?
Älkää kovin pahasti teilatko; kysyn kun oikeasti ihmetyttää nämä, kaikenlaista laittaa nämä syksyn synkät otteet pohtimaan.
Triviaaleja ja hyvin vaikeita kysymyksiä. Minä en tiedä fyysisestä treenaamisesta yhtään mitään, mutta kyllähän Tappara perinteisesti on ollut hyvässä kunnossa keväällä eli jaksetaan pelata eikä väsytä. Toisaalta ei noi muutkaan ole väsyneet millään tavalla.
Viime kaudella tuntui, että Rautakorpi vaan aliarvioi sen, miten paljon joukkue kestää säröä. Itseluottamus on jokaisen lajin “sydän ja ydin” ja ihmisen mieli on heikko. Mielen on hyvin vaikea tehdä itsetunnon kehityksen kannalta eroa siihen, häviätkö treeneissä, syksyllä vai keväällä pelin. Mieli ei myöskään ole sellainen, että se automaattisesti unohtaa ja korjaa. Huonot asiat kertautuvat.
Viime vuoden ylikovat tavoitteet ja ilmeisesti syksyn kova treenaaminen oli omiaan viemään pelaajilta kaiken itsetunnon. Vaikka peliä oikaistiinkin kauden aikana melkoisesti niin pelkästään oikaisu ei riitä, kun itsetuntoa on jo haavoitettu. Tappara tyytyi keväällä kohtaloonsa. Pelin loppuhetkillä pidettiin kiekkoa omassa päädyssä ja odotettiin, että summeri soittaa tasurin.
Toinen vaihtoehto on se, että Rautakorpi ei edes tavoittele mitään syksyn treenijumia, mutta sellainen tulee joka kerta kuitenkin. Jos kuitenkin ajatellaan positiivisesti niin näen nyt pelissä paljon valoisampia asioita kuin viime kaudella siinä alussa. Viime kaudella toki voitettiin heti alkuun tasaisesti, mutta pelin sisältö oli täyttä huttua. Sen sijaan tällä hetkellä, vaikka tulee turpaan niin näen pelissä paljon hyvää. Näen siellä näitä Ojamäkiä, Zaborskeja ja Matti Järvisiä, jotka olivat koko viime kauden kadoksissa.
Se, että joukkueessa on onnistuvia pelaajia tälläkin hetkellä, vaikka tulee turpaan. Se on tärkeää ja se tulee kantamaan hedelmää. Viime vuonna kukaan ei erottunut ja kun kukaan ei erotu eikä ole pettäviä tai voittavia pelaajia niin sen suunnan muuttaminen on vaikeaa. Jos Tapparan pelaaminen jatkuu tällaisena niin kyllä me vielä tuuletetaan montaa voittoa tällä kaudella.
Sen tiedän, että viime syksynä juuri Liigan alla ekojen CHL-pelien jälkeen Tappara treenasi todella, todella, todella kovaa. Eri kulttuureja on ja viime kauden peli-ilmettä ja muutamien pelaajien käyriä miettien sitä myös katsojana pohtii, että tarraudutaanko välillä vähän liikaa vanhoihin juttuihin. Mutta toisaalta aina jokaisen ihmisen tekemisessä on joku jatkumo, ei sitä pysty tuosta vaan yleensä hyppäämään ihan päinvastaiseen juttuun jos vielä menestyäkin pitäisi jatkumolla.
Ja edelleen uskon, että Rautakorpi on luovuttanut myös pelaajille paljon sananvaltaa sekä kommentointimahdollisuuksia, mutta toki varmaan Rautakorpi edelleen sanoo aina viimeisen sanan. Ehkä tämä on kokemuksen tuomaa varmuutta tai sitten kokemuksen tuomaa tylsyyttä, johon haetaan uusia näkökulmia muilta, kun oma terä ei enää riitä. Olennaista mielestäni on se, että mikä on Rautakorven oman kunnianhimon taso suhteessa nykypäivän arkitekemisen jääkiekkoon.
Mutta täytyy myös omalta osalta sanoa, että kun tässä ei jäälle ole enää päässyt neljään vuoteen, niin alkaa myös omakohtainen kokemus juttujen tekemisestä sekä kehityskuluista olemaan tietyn lisääntyvän usvaverhon takana… Kun itse pelasi ja hääräsi niin kuuli paljon paljon juttuja paljon paljon tietäviltä ja näki myös, kun halleilla ja piireissä pyöri. Nyt nämä kuulemiset ja tietämiset alkavat olemaan omalla kohdalla vain satunnaisia juttuja muutaman kerran kaudessa, kun aiemmin niitä tuli muutamia jopa viikossa. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että olen tosiaan jo sen verran kaukana, että ehkä mun on parempi pitäytyä enemmästä julkisesta Rautakorven pohdiskelusta, olen sitten oikeassa tai väärässä tai siltä väliltä. Ja vain nauttia tai pettyä näkemästäni
Mutta Jukka Rautakorvelle aina . Muistan ikuisesti sen yhden Tapparan henkilön innostuneen myhäilyn talvella 2012, kun Rautakorpi oli aloittamassa parin kk:n päästä jälleen Tapparassa. HÄH-HÄH-HÄÄ!!! Rautakorpi tulee, pian alkaa juttuja tapahtua! Ja onhan niitä kevään 2012 jälkeen tapahtunut…käy tässä miten vaan tällä kaudella.
Mun mielestä Jukka on aiempaan itseensä verrattuna varsin terävänä ja aika jännittyneen oloinen aitiotoiminnassaan, ja pelin ohjaamisessa noin yleisesti, juuri nyt. Voi kieliä jostain uskonpuutteesta joukkueen rakenteeseen, ei pelkkään toimivuuteen ja tulokseen. En tiedä.
Ymmärsinkö oikein eli koitatko sanoa, että nyt kun Rautakorpi reagoi pelissä, syy on uskonpuute tahi pelko?
Rautakorpi on suoriutunut tästä viikosta varsin mallikkaasti. On tullut aikalisää, pari haastoa (yksi onnistunut) ja muutenkin ollut aktiivinen ote peliin. Niin joo, ja ketjut on eläneet.
Keskiviikon Lukko-pelissä oli kyllä kuin toteemipaalu verrattuna tämän päivän penkkikoutsaukseen. En tiedä oliko tuo tämänpäivän luontevaa.
Ei. Reagointi on vain yksi ilmenemä, ja uusi piirre, ja sinällään rakentavaa. Olemus on nyt vain kovin jännittynyt ties mistä syystä. Lähinnä ajattelin, ettei jokin nyt etene suunnitellulla tavalla. Siksi jännittynyt käytös.
Jukka vaikuttaa hyvin huolestuneelta. Tätä en ole nähnyt ennemmin. Penkkikoutsaus on ollut hyvin aktiivista aiempaan linjaan nähden. Hyvä asia mutta voi olla huonokin merkki?
No edes Rautakorven suunnitelmiin ei varmasti kuulu ottaa kauden ensimmäisestä kuudesta pelistä viidessä turpaan ja tienata neljä sarjapistettä. Jos tässä oikein positiiviseksi heittäytyy niin mahdollisuuksia on vielä tienata näistä jäljellä olevasta neljästä (ennen kymmentä) ihan kokonaista 12 pistettä, joka riittäisi 16 pisteeseen. Todennäköisesti tosin pisteitä jää matkasta vieläkin eli tuskinpa tästä nyt neljää suoraa voittoa otetaan, mutta kohta jo se jatkoajalle taipuminen olisi hyvä.
Sanon ja väitän itse heti alkuun: Tänään ei missään nimessä Herra Tukkaan kaaduttu. Yksilövirheisiin ja pariin hölmöön jäähyyn tämä män’ , joko PAPP:ssä tai yksittäiseen huonoon syöttöön tai avaukseen.
Nyt minusta näki että pelin parantamiseks oltiin tehty töitä. Sen lisäks Kalpalla oli vähän enemmän onnea matkassa, ilman ylivoiman väitän että tämä olisi ollut selvä peli meille. Niillä Kalpa sai otetta.
Ei olla kyllä Jukkaan kaaduttu tällä kaudella, joukkue on pelannut useamman pelin jo varsin viihdyttävää ja hyökkäyspäähän paikkoja tuottavaa lätkää. Tämän lisäksi Jukka on reagoinut hyvin pelin sisällä ja muokannut ketjuja. Pelaajien virheiden näen enemmänkin johtuvan asenteen puutteesta, mutta eiköhän sekin korjaannu ihan joukkueen sisältä.
Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Rautakorven kätyrit eli valmennustiimi 2017–19 (20)
Olisko aika palata vanhaan kunnon sumputusträppiin ja tappaa toi pelinopeus? Sillä voitettiin ja se oli meidän peliä. Samalla itse nautin siitä kun muut kannattajat oli vitutuksen partaalla.