Nimenomaan, Tapparan pitää hioutua joukkueeksi. Nyt ensimmäinen ajatus tästä syksystä on itseluottamusongelmien ja ison tulosvastuun kanssa painivia pelaajia, jotka eivät nauti tarpeeksi pelaamisesta. Kohta tehoja enemmän mielessä lienee mestaruus, ja voi olla, että homma alkaa siinä samassa sujumaan paremmin.
Pidän oikeasti mahdollisena, että 80% jätkistä odotti itseltään vähän liikaa, ja pääkoppaan on tullut ajatus siitä, että nyt on pakko tehdä pisteitä ja onnistua. Harvemmin siitä silloin mitään tulee, vaan peli menee väkinäiseksi. Jolta se on näyttänytkin.
Joo, mutta että Rautakorpi olisi tahallaan pudottanut Tapparan Eurooppa- peleistä tai edes vaikeuttanut etenemistä. En usko, olis todella outoa toimintaa. Ja tässä omassa sarjassa voi ohraleipä ottaa ihan yhtä hyvin. Voi sitä pettymysten merta ja pilkkahuutojen määrää, jos Rautakorpi sössii homman täysin ja peli ei lähde toimimaan missään vaiheessa.
Tämän hetken kritiikin kyllä ymmärtää, vaikka kärkikahinoissa ollaankin. Tappiot kaikkia päävastustajia vastaan. Totta kai höystettynä nihkeällä pelillä ja sitten vielä kruununa kotitappio Ässille, jossa vielä Kärki ikäänkuin viimeisenä sinettinä loisti ottelun ratkaisuhahmona.
Aika hemmetin ikävä viikko. Samalla muut jengit ovat vahvistuneet ja Ramstedt meni vielä Lukkoon. Meiltä porukkaa lähtenyt poispäin ja Kärki nyt piste per peli tahdissa Ässissä. Huhutkin uusista vahvistuksista ovat sammuneet. Ykköshyökkääjänä häärii yhä Juhani Jasu, vaikka homma ei toimi, ei millään.
Ei se nyt ihme ole, jos yhdellä jos toisella kannattajalla alkaa menemään huuruun.
En ensisijaisesti tarkoitakaan meitä, kuinka se nyt ensimmäisenä mieleen tuleekin. Mutta muualta Suomesta tulee löytymään ns. pilkkakirveitä. Se on varmaa. Mutta kun lähdettiin kauteen tuplamestareina ja “ylivoimaisella” materiaalilla. Maailma nyt vaan on tämmöinen. Reiluja voittajia arvostan!
Ihan täyttä asiaa! Tapparan tilanne ei ole todellakaan niin mainio kuin sarjataulukkoa katsomalla luulisi. Muillakin, jopa kärkipään joukkueilla, on heikot hetkensä. Mutta aina välillä näytetään, että pitäkääs meidät mukana mestarikaavailuissa. Ja keskikastikin näyttää välillä potentiaalia. Tappara ei paljon väläyttele. Ehkä välillä yksi parempi erä, mutta harvoin näyttöä tasosta alusta loppuun. Tai se nyt on näytetty, ettei näyttöä ole…
Olkoon suunnitelma mikä tahansa, mutta maksavana katsojanahalaisi nähdä yvää kiekkoa ja viihdettä, eikä näitä ns. Harkkapelekä täydellä hinnalla. Lopetin boikotin juurikin tähän Ässät peliin uskoen että pelissä olisi jotain, mutta kyllä oli karseaa katseltavaa, eli uusi boikotti alulle. Telkkarista voi nämä höntsyt katsoa edelleenkin.
Erkoinen on pelisuunnitelma kun puolustus sekaisn, hyökkäykset on yksilösuorituksia ja YV ei toimi ja samalla ketjut on betonoitu.
Täällä,luetellaan pisteistä että Jasu sitä ja Kärki tätä, Kärki tekee heti pisteitä isommassa roolissa, mutta mennyt mikä mennyt.
Voisiko M Järviselle edes kerran yrittää antaa kunnon vastuuta, ei se paljon huonommin voisi mennä.
Jukka on huippuvalmentaja, mutta riskinottokyky on olematon ja ehkä siksi onkin hopea-Jukka.
Kyllä, Jukka peitti Porissa Metsolan näkökenttää ja Oulussa ohjasi katseellaan Aaltosen vedon sisään. Pienestä kiinni, järjetöntä alkaa miettiä, olisiko tuossa syy. Tulispa aika ennen syksyä 2012 takas, pääsis ilman boikotteja katseleen pelejä. Kivaa se minusta silloinkin oli, koska tykkään aika katsoa Tapparaa. Toivottavasti palaat hallille, kun peli taas kulkee keväällä!
Tavallaan hauskaa, että Sihvonen on vuosikausia huudellut ”meidän pelistä” ja nyt kun joku rupee sitä aktiivisesti muuttamaan, eikä onnistu siinä sormia napsauttamalla, niin itse Sihvonen on vaatimassa luovuttamista ja paluuta vanhaan.
Toisaalta miksi juuri Tapparan piti pelitavallista voittavaa identiteettiään lähteä muuttamaan?
Jotkut Suomikiekon kehittämis -puheet ja pelin evoluutio on aika joutavaa höpinää, jos peli ei ole voittavaa Tapparan tapauksessa.
Itse en uskonut keväällä, että Rautakorpi ja Tappara edes lähtee näin paljoa Tapparan peliä muuttamaan.
Mutta kausi on kesken ja lopullisen “analyysin” paikka on joskus kauden jälkeen. Toivottavasti nahdään viimeistään keväällä vahva Tappara joka hyökkää parilla kolmella eri rytmillä ja variaatiolla laadukkaan puolustuspelin kera.
palatakseni Rautakorpeen, joka siis esiintyy aina tässä tylsyyskeskustelussa niin pakko sanoa vielä seuraavat asiat: jääkiekkopeli on ns. koontituote, jossa yksittäisten ihmisten erilainen suoritus vaikuttaa kollektiiviseen suorittamiseen. Toiset ovat luonnostaan multitaskereita ja pystyvät omaksumaan montakin yht’aikaista aluetta yhtä aikaa ja painottamaan jotain yhtä juttua ilman kaiken muun kärsimistä.
Sitten on ihmisiä kuten minä, joka voi keskittyä yhteen asiaan yht’aikaa. Ainoa tapa, jolla ymmärrän Rautakorven pelitavalliset valinnat viime aikoina on se, että on tietoisesti painotettu eri osa-alueita eli hajotettu peliä osiin. Kun peliä hajotetaan osiin niin käy yleensä se, mikä ihmiselle nyt käy oppimisprosessissa eli yksi asia vie kaiken fokuksen. Sitten, kun on vain yksi asia, johon fokusoida niin koko kokonaisuus hämärtyy. Sitten, kun palataan taas siihen kokonaisvisioon niin yllättäen kaikkien suoritus nousee, koska jälki uudesta on jäänyt alitajuntaan, mutta samalla vanhat asiat saavat tulla selkärangasta.
Se on ehkä myös Tapparan heikkous: oikeasti kaikkia asioita pitäisi opettaa yht’aikaa eli laittaa pelaajat vain pelaamaan. Mitä enemmän hajottaa peliä sitä enemmän pelaajat kadottavat karttaansa ja pelaavat siellä, missä he eivät voi pelata. Tavoite voi olla todella hyvä, mutta se on aina ollut vähän analyyttisen Rautakorven heikkous, että peliä hajotetaan oppimisprosessissa hitusen liikaa. Tavallaan luonnollisempi tapa olisi opetella vanhan päälle uusia fokusalueita ja uusi fokusalue tulee heti mukaan kaikkeen muuhun. Tämä oppimisprosessi taas on sellainen, että sitä on vaikea valmennuksen johtaa. Siksi on helpompaa palastia peliä.
Jatkat ja syvennät aika hyvin tuota Sihvosen klippiteemaa, jossa hän puhuu ‘pelillä leikkimisestä’. Siltähän tuo kieltämättä silmään näyttää vaan mitä se lopulta on? Aika uskomatonta, jos osoittautuisi, että aiemmat pelitapavahvuudet (puolustusorientoitunut, tuloksen osalta luotettava, hyvin vakaa, huolellisesti rakennettu, tiukasti roolitettu, varmaakin varmempi suorittaminen ja sovittu yhteistyö) olisivat kääntyneet pysyviksi heikkouksiksi ja puutteiksi pelissä. Silloinhan pelin todellinen ymmärtäminen olisi äkisti hävinnyt siitä päättäviltä. Kuten klipissä ja myös puheenvuoroissa täällä, on hämmennys asiassa kyllä merkittävästi suurempaa kuin Rautakorpi-keskustelussa koskaan ennen.
Jotenkin, uskonvaraisesti, katson kuitenkin edelleen Rautakorpea ylöspäin. Kuinka ylös, aika näyttää.
Katsellaan sitten porukalla ylöspäin, kun JR seisoo Tapparan kanssa lavalla torijuhlissa.
Minä ostan tämän ehdotuksen ja toivoisin että jokunen muukin lähtisi kaupoille tämän suhteen…
Suolataan Rautakorpi sitten kevällä jos ei olla finaalissa…
Saako toivoa? Otetaan vastaan slumppia runkosarjassa ja lähdetään playoffseihin jostain sijalta 5. tai 6. Sitten sarjat hoidetaan mieluusti 4-0 tai 4-1. Vaihteeksi sellainenkin.
Tämä on hienoa ja analyyttistä tekstiä. Mutta minun on tässä kohtaa hieman kyseenalaistettava esitystapaasi. Oletko valmentaja tai opettaja? Itse en ole, mutta minä en kyllä lähtisi faktana esittämään, että tämän tyyppinen palasina oppiminen olisi väärin. Vaikka homma menisi täysin persiilleen, niin siltikään tämän tyyppistä pedagogista lähestymistapaa ei voi yksiselitteisesti pitää vääränä. Saat toki olla tuota mieltä ja itse en henkilökohtaisesti osaa sanoa omaa mielipidettäni tämän tyyppiseen valmennuslinjaan. Riippuu varmaan aika monesta muuttujasta onko hyvä vai huono tapa.
En ole kumpaakaan. Tai no sanotaan, että epäpätevää osaamista on oppimisesta. Se kuuluu tuohon tutkinto-ohjelmaan niin kuin pakollisena, mutta virallisia pedagogisia ei ole. Oppimisesta on vallalla montakin eri teoriaa - lähtökohtanahan tuo on jo ikuisuuksia vanha, että lähdetään siitä, mitä osataan eli rakennetaan sen ympärille, mitä jo osataan. Niin hyvä tässä olen, että en edes muista teorian nimeä.
Olen vain jonkin verran kuunnellut eri ihmisten luentoja ja aika monelta olen kuullut, että esim. valmennuksessa oli aiemmin tapana juurikin hajoittaa peliä pieniin palasiin. Eli tavallaan laitettiin asiat hyvinkin pieniksi palasiksi; esim. opeteltiin erikseen luisteltua, erikseen laukomista ja erikseen vielä sitä ja tätä ja sittemmin on tullut trendiksi enemmänkin se, että lajinomaiset taidot laitetaan keskiöön ja mennään koko kokonaisuus edellä koko ajan eli ei erotella kaikkia erikseen toisistaan.
Joukkueen valmennusprosessi - ammattilaisjoukkueen siis - on vielä ihan erilainen asia. Tuossa on kuitenkin valmennuksella työtä laittaa kokonaispaletti kuntoon ja jos tämä pelitavallinen suuntaus nyt pitää kutinsa niin on menty vähän niin kuin asia kerralla, mutta kokonaisuus on ollut koko ajan vähän kesken.
Rautakorvesta puheen ollen, onkohan hän suorittanut pedagogiset opinnot? Liikuntatieteiden maisterihan Jukka on, joten vahva veikkaus on, että on. Tapola taisi olla ihan puhdasverinen opettaja, joka ei mitenkään harvinaista ammattivalmentajien keskuudessa.
Tässä on tietysti hankalaa sekin, että emme todella tiedä mitä siellä käydään läpi. Osa pelin pielessä olevista asioista voi olla seurausta juuri tästä oppimisprosessista ja toisaalta osa ihan vaan rehellisesti pielessä. Mielenkiintoista tämä joka tapauksessa on.
Tuon minäkin ymmärrän että peli jaetaan pieniin osa-alueisiin, palasiin, joita sitten erikseen kehitetään. Mutta tämmöinen meneillään oleva juttu pitää kyllä sisällään Grande Catastrophen ainekset. Tarpeeks kun palastellaan ja sekoitellaan ihan liigapeleissäkin, niin kyllä tässä taitaa aika loppua kesken. Ei jääkiekko nyt kumminkaan ole… mitään avaruustiedettä!
Harjoitukset on harjoituksia, mutta eiköhän peleissä pitäisi keskittyä myös ihan oikeaan voittavaan peruspelaamiseen. Nyt tulee mieleen, että ketä tässä huijataan. Pidetäänkö vastustajilta kaikki piilossa kunnes h-hetki koittaa. Enpä tiedä löytyykö se pelitapa silloinkaan helpolla. Sitä kun on pidetty vaan piilossa, hädintuskin koskaan tosipaikassa täydellisenä edes käytetty. Huomataan ettei paineessa palapelin osat sovikaan toisiinsa. Tämän täytyy olla vaan mun painajainen…
Jos tää ihme kokeilu menee täysin persiilleen, niin pakko kyllä sanoa että olipa älytön kokeilu. Rajansa kaikella. En ymmärrä todellakaan, jos yhden kauden aikana koetetaan muuttaa kaikki. Kun on ihan tarpeeksi toisilleen tuntemattomia uusia pelaajiakin. Turhan kimurantti ja pitkä polku taitaa olla edessä. Voi olla että joku puhaltaa pelin poikki ja palataan kesken kaiken takaisin vanhaan. Onko sekään hyvä, kun tässä on jo puolikautta opeteltu jotain muuta…
Tässä on pelattu monella tapaa tällä kaudella. Myös aika lähelle sitä viime kausien tapaa. Ei Tapparan peli mitään pelkkää pystysuuntaa ole tälläkään hetkellä, vaan se on jonkinlainen “sekasikiö” (hieno termi ).
Ihmetyttää tuon eilisen pelin lehdistötilaisuus. Hämeen Sanomista ilmeisesti - jos oikein kuulin - niin Savolainen paikalla ja ei yhtään kysymystä Tapparan pelaamisesta Rautakorvelta. Luulisi, että kun Kiekkokiukaan studiossa annetaan kovaa kritiikkiä, niin siihen voisi kysellä vastauksia Rautakorvelta itseltään kun siihen on tilaisuus. Savolaisen aisapari Sihvonen olisi kysynyt, mutta luulisi että Savolainenkin jotain olisi kysynyt. Mutta ei. Vai pelkäsikö se Rautakorpea?
).