Aika varma että se oli tämä.
Edit. väärä linkki.
No en viitsi kuvaa laittaa, mutta midi jäätelöpuikko oli kyseessä, Kotisaari oli valmistaja ja ilmeisesti myytiin Ingmanille, koska Ingman teki myöhemmin oman kingis-version siitä. Ingmanin versio ei kyllä ollut lähelläkään alkuperäistä.
Juurikin tämä,heti muistu mieleen.
Varsinaisesti itse tuotteet eivät ole mihinkään hävinneet, mutta tunne on.
Se tunne, kun sait jotenkin haalittua 2-3 markkaa kasaan ja sitten kiireen vilkkaan fillarilla irttarikiskalle.
“Kahdellakymmellä pennillä noita, sitten kymmenellä pennillä noita, pistä pari tuollaista viidenkymmenen pennin juttua”. Sitten se vastakysymys: “Näitäkö?”
“Eiei, vaan siitä vasemmalta puolelta heti. Eeiei, vaan oikealta”.
Irtokarkkeja saa edelleen, mutta ei tuota tunneta. Eikä irtokarkitkaan enää maistu samalle.
Nyt olet kyllä asian ytimessä. Meilläkin oli aikanaan antikvaria lähellä koulua ja aina bussia odotellessa sieltä tuli haettua remmejä. Ja mikä määrä jääkiekkokortteja sieltä tuli hommattua 
Tää on asia, minkä nostalgiseen muisteluun tulee törmättyä tosi usein, ja itekin sitä aika ajoin muistelen. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka aika kultaa muistot, kun toihan on oikeasti ihan paska systeemi. 
En oikein näe itteäni menemässä johonkin Citymarketin irtokarkkitiskille ja neuvovani myyjälle että mitä irtokarkkeja mä nyt haluan ja paljonko.
Airwaves Blackcurrant -purkka. Vuosituhannen alkuvuosina oli joka kaupassa, nyt ei enää missään yli kymmeneen vuoteen.
Tämän vaihtoehtona kioskilla oli vaaleanvihreässä pakkauksessa oleva mintunmakuinen jäätelö, jossa oli vaalempaa suklaata oleva kuori. Molemmat ihan turkasen hyviä ja rahaa oli vain jompaankumpaan. Elämän vaikeita päätöksiä.
Niin? Eihän tuossa nyt olekaan kyse siitä, että onko systeemi hyvä vai huono.
Meillä oli vielä yläasteella vielä kioski josta sai 5,10,20,50snt kpl hintaisia karamällejä. Muutama vuosi meni ja koko kioski lopetti toimintansa. Valikoimassa oli myös Kahvi,tee,mehu,erilaisia täytettyjä leipiä ja muuta. Sitten iski “lapset ovat kaikki ylipainoisia” aika ja kioski suljettiin. Omasta YA ajasta noin 10v 
Niin? Eihän tuossa mun postauksessa väitetäkään että olisit niin sanonut. Se oli ihan mun oma lisäys aiheeseen.
Joskus kauan sitten oli Pinna appelsiinimehujäitä, Kotisaarelta tuli Jolla jätskiveneet jotka oli paljon parempia kuin nää jäätelöauton vastaavat. Sit oli sellaisia tuutin mallisessa paketissa vihreevalkoinen Asterix tai Obelix jäde jossa oli hahmo tikussa. Nää joskus 70 luvulla ja 80 luvun alussa. Topsy tuutit oli myös.
Pinnat, Topsyt ja Jollat olivat minunkin suosikkejani. Ja Sun Icen päärynätuutti.
Urjalan makeistukku ja Fanta Exotic 
Rybb & Decker -mehu (oikeasti Rybb & Deckers) on kadonnut johonkin. Pari hakutulosta löytyy Googlesta, mutta tarkempi tutkiskelu kertoo, että 0+0=0.
God Morgon ilmeisesti korvannut Rybb & Deckerin nopean googlailun perusteella.
Prismasta sai ainakin vielä vähän aika sitten. En ole kyllä kauheasti kiinnittänyt huomiota kun olen juonut Bonnen valmistamia tuotteita.
Näin minäkin muistelin.
Aika tosin kuluu niin nopeasti että saattaa olla enemmänkin aikaa, mutta Prisman hyllyssä minäkin niitä olen nähnyt.
Foodie (Prisma Kaleva) ei antanut tuloksia. K-kaupan vastaava palvelu antoi Googlen kautta tuloksen, ettei ole enää valikoimassa tms. Lähinnä nostalgiapäissäni etsin.
Varasto-olut hävis täälläpäin ainakin, kuin pieru Saharaan.
Tuosta muistui mieleen TOP-olut, jota en tosin itse ole päässyt maistamaan, mutta tarina sen poistumiseen on huikea. Aikoinaan Suomen myydyin olut poistui valikoimasta urbaanilegendan kautta.
Jossain vaihetta 70-lukua Oulussa alkoi kiertää kaupunkilegenda (perätön huhu), että yöllä päivystämässä ollut mallasjuomatehtaan talonmies olisi kadonnut. Talonmiestä olisi sitten etsitty tehtaasta ja hänet huhun mukaan löydettiin hukkuneena oluen käymissammioon. Huhun mukaan tehtaanjohtaja oli kuitenkin määrännyt sammiossa olleen oluen pullotettavaksi ja olut olisi sitä kautta mennyt vähittäiskauppaan ja janoisten suomalaisten kurkusta alas. Tarinassa ei ollut toden pohjaa laisinkaan, mutta tehtaan vakuutteluista ja todisteluista huolimatta TOP-oluen suosio romahtikin niin, että TOP-oluen valmistus Oulun Toppilassa päätettiin lopulta lopettaa. TOP-lyhenne ehdittiin kansan suussa avata tarkoittavan T alonmies O n P oissa.
https://www.oulunelintarviketyontekijat.fi/tyopaikat/panimoteollisuus/