On pitänyt vastata tähän ketjuun jo useasti, koska ajatusleikki on todella mielenkiintoinen. En ole kauheasti lukenut aikaisempia vastauksia (vähän kuitenkin), jotta ne eivät pääse vaikuttamaan omaan mielipiteeseeni liikaa.
Tarkoitus oli lähteä lähestymään asiaa erottelemalla päävalmentajaehdokkaat ja valmennustiimin jäsenet omiin sarakkeisiin yhdistämättä niistä kuitenkaan valmiita kokonaisuuksia. Tämä siksi, koska henkilökemioilla on valmennustiimissä valtava merkitys, enkä tunne henkilöitä niin hyvin että osaisin tätä arvioida. Pääpaino on päävalmentajaehdokkaiden läpikäymisessä, tiimin jäsenten nimiä on lähinnä heitelty.
Päävalmentajaehdokkaat on laitettu jonkinlaiseen mieluisuusjärjestykseen. Omissa valintakriteereissä painottuivat erityisesti tapparalaisuus ja siihen kulttuuriin sopiminen, auktoriteetti ja pitkäjänteisen menestymisen rakentaminen. Haluan, että valmentaja pystyy rakentamaan joukkueelle vahvan urheilullisen ja pelillisen identiteetin.
Päävalmentaja Jussi Tapolan jälkeen
-
Jukka Rautakorpi
-
Jukka Jalonen
-
Antti Pennanen
-
Kari Jalonen
-
Mikko Manner
-
Lauri Marjamäki
Bubbling under:
Matias Lehtonen
Valmennustiimin mahdollisia jäseniä
Matias Lehtonen
Ville Nieminen
Marko Ojanen
Juha Juujärvi
Jouko Myrrä
Timo Elo
Pekka Saravo
Kristian Kuusela
Jyrki Aho
Tero Lehterä
—————
1. Jukka Rautakorpi
Tätä valintaa perustelen eniten: minulle Jukka on aivan ylivoimaisen selkeä valinta ykköspallille. Uskon, että Jukan veri vetää vielä valmentamaan, ja mielestäni parin edelliskauden aikana koettu turbulenssi on ollut niin suurta, että Tapparalla ei ole yksinkertaisesti menettää Jukan kaltaista visionääriä ja hänen osaamista. Mielestäni täälläkin näkyvästä tämän hetken tuskasta on hyvin havaittavissa, että oikeasti tärkeintä on voittaminen: sen Jukka osaa (palaan tähän pointtiin vielä perästä, ennenkuin sormesi alkavat syyhyten hakkaamaan tarinoita Jukan finaalirekordista).
Tappara ei voi tällä hetkellä totutun hyvin. Ei missään nimessä myöskään huonosti, mutta ei todellakaan niin hyvin kuin 2010-luvulla keskimäärin. Viime kevään jälkeen tämä todettiin painokkaasti joukkuejohdon suulla, kuinka Tapparan menestysputken kenties tärkeimmässä arvossa eli urheilullisuudessa on lipsuttu. Jokin meni pieleen jo viime kaudella, vaikka lopputulos olikin viimeisen pelin ulospuhallusta lukuunottamatta totuttua keskinkertaisemmalla rosterilla lähellä maksimia. Tällä kaudella isoimpana teemana on ollut suuri turbulenssi kokeneiden pelaajien ja valmennuksen välillä. Vaikka tätä koitetaan lakaista maton alle ja vähätellä, todellisuudessa tilanne on ollut aito ja kinkkinen. Asiassa on varmasti edetty, mutta tuskin se on unohtunut. Menestyminen on edelleen mahdollista tästäkin huolimatta, mutta isoimmat uhkakuvat näen tulevaisuuden ja tapparalaisen jatkumon kannalta: muuttua ja kehittyä pitää, mutta omia arvoja ja vahvuuksia on vaalittava. Kokeneilla pelaajilla on oltava paikka tulevaisuudenkin Tapparassa ja ”ikonisessa” asemassa olevia pelaajia ei voi ikuisesti sivuuttaa, varsinkaan kun tällä kertaa kyseessä olevassa tapauksessa näillä konkareilla on pelillisesti nykyisellä edelleen oikeasti paljon annettavaa ja todella merkittävä rooli nykyisessä joukkueessa. Ratkaisu Villen kanssa oli kenties aikoinaan oikea ja Kontiolan suhteen mielipidettä ei vielä voi lopullisesti muodostaa, mutta ei tälläisiä tarinoita haluaisi nähdä enää lisää.
Rautakorvella on poikkeukselliset näytöt Tapparan johtamisesta oikeille raiteille. Usein tämä on tultu tekemään kun paskat ovat muhineet ympäri housuja jo hyvän tovin. Tällä hetkellä housut ovat vielä puhtaat, mutta pientä epämääräistä krapula-aamun kuplintaa mahan pohjalla on havaittavissa. Siksi olikin erityisen mieluisaa kuulla, kuinka seuran sisällä tämä oli jo tunnistettu ja toimintaa tarkasteltu myös UTJ:n näkökulmasta tarkastellut hyvin kriittisesti. Halu ja näkemys pitää housut puhtaana jatkossakin on ilmeinen, tällä kertaa menestykseen ei haluta pompata takaisin pohjalta vaan pienen pintasukelluksen jälkeen. Tämä prosessi on kuitenkin vasta alussa ja se tuskin on vain yhden, tai edes kahden kauden mittainen. Se ei tarkoita sitä, etteikö Tappara voisi voittaa mestaruuden tällä tai seuravaalla kaudella, vaan kyse on enemmänkin jatkumosta. Kaiken mennessä nappiin tuo on jopa todennäköistä, mutta kyse on siitä että saavutettua menestystä ylläpidetään (viime kauteen päättynyt mitaliputki) ja tavoitellaan Suomen ykkösseuran ja Euroopan kärkiseuran asemaa; se ei onnistu ilman pitkäjänteistä prosessia ja jatkuvuutta.
Vaikka täällä muuta halutaan uskoa ja väittää, Jukka on varmasti edelleen kartalla nykypäivän jääkiekosta ja erittäin arvostettu persoona pelaajien silmissä. Tämä on kuulunut myös kokeneiden pelaajien suusta (luotettava lähde joukkueen sisältä). Ylipäätään puheet Jukan tylsästä pelitavasta ja jääkiekon tappamisesta ovat mielestäni melkoisia myyttejä, sillä omasta mielestäni useammallakin Jukan kaudella Tappara on ollut viihdyttävä ja maalirikas joukkue. Tämä tosin kuvaa nykyajan henkeä, jossa omaksutaan totuudeksi tai omaksi mielipiteeksi vahvasti median tai ympäristön ylläpitämät mielikuvat. Median rakentamat kuvat eivät aina ole todellisia, ei esimerkiksi Mikko Mannerkaan ole täysin se ”mukava valkku”, mitä mielikuvaa vahvasti median edessä ruokitaan (tämä kuultu myös sisäpiiristä ja luotan lähteeseeni). Eikä todella pidäkkään olla, auktoriteetille on edelleen tarve urheilumaailmassa. Minä näen, että mikäli Jukka Rautakorpi ja jo lähtenyt Mikko Leinonen poistuvat molemmat kerralla näin lyhyen ajan sisään Tapparan toiminnasta, on tuo nyt aloitettu prosessi huomattavasti vaikeampaa viedä maaliin ja palauttaa Tappara taas Suomen ykkösseuraksi. En näe ketään parempaa henkilöä saattamaan tuo prosessi loppuun. Pelaajisto muuttuu ja on jo muuttunut paljon, joten paljon heitelty argumentti naaman kulumisestakaan ei ole mielestäni niin pätevä, varsinkaan kun juuri ne kokeneet pelaajat jotka pidempään Tapparassa tuntuvat viihtyvän arvostavat Rautakorpea.
Sitten se tärkein: voittaminen finaalissa. Olen urheiluromantikko, ja en yksinkertaisesti näe mitään hienompaa tarinaa kuin Jukan voittama mestaruus Tapparan päävalmentajana kaikkien näiden pettymysten jälkeen. Mikko Leinosen kanssa Jukka on modernin ajan Tapparan tärkein henkilö ja hän jos joku sen ansaitsee. Jotenkin uskon, että himmeämpien mitalien putki kääntyy jo tässä kohtaa voimavaraksi ja pienen laskun kokenut organisaatio olisi Jukan takana niin kovalla palolla, että enää Jukan Tapparaa ei pysäytettäisi finaalissa. Tämä perustelu oli puhtaasti tunneperusteinen ja ymmärrän vasta-argumentit tilastojen valossa, mutta tilastoilla perusteleville voidaan toki heittää että se todennäköisyys voittoon kasvaa koko ajan, voittihan Lukkokin lopulta mestaruuden!
Ylipäätään se näyte, millä tavalla Jukka on pystynyt joukkueensa viemään niin lähelle mestaruutta toistuvasti on mielestäni kovempi ansio, kuin esimerkiksi 1 mestaruus ja kolme neljättä sijaa. Mielestäni Jukan yksi stintti päävalmentajana palvelisi parhaiten sitä vääjäämättä tulevaa muutosta päävalmentajan paikalla: sen tulisi tapahtua ehdottomasti niin, että kerralla UTJ:n paikalle ja päävalmentajaksi ei tulisi uusi henkilö. Viime ja tämän kauden tapahtumien valossa Jussi Tapolan aika Tapparassa taitaa toistaiseksi olla ohi, Jukan kohdalla näin ei ole. Vielä kerran päävalmentajaksi, ottamaan kotiin se mikä Jukalle kuuluu ja sitten UTJ:n paikalle ajamaan se meidän täysin uusi päävalmentaja sisään.
————
2. Jukka Jalonen
Tarkoitus ei ollut pohtia mikä on mahdollista, vaan kenet minä haluaisin Tapparan päävalmentajaksi. Tämä valinta ei vaadi suurempia perusteluja, kun kyseessä on näin meritoitunut henkilö. En usko, että Jalosen tähtäin on valmentaa Liigassa kaudella 23-24, mutta jos se missään muotoa voisi kiinnostaa, näkisin että Kansiareenalle muuttanut, Euroopan huipulle tähtäävä Tappara olisi match made in heaven. Molemmat osapuolet tavoittelevat suuria ja Tappara voisi tarjota riittävän haasteen hyvässä ympäristössä ja seurassa, jonka identiteetti sekä tapa pelata ja koota joukkuetta jollain tavalla mielestäni flirttailee Jukka Jalosen ajatusmaailman kanssa. Molemmilla olisi tarjota toisilleen jotain, kysymys on ehkä lähinnä siinä että onko Tapparalla tarpeeksi Jalosen suuntaan.
Jos Tapparasta poistuisi kerralla kaikki lähihistorian menestystarinan johtohahmot (Jukka Rautakorpi, aikaisemmin Mikko Leinonen ja varauksin Jussi Tapola), on aivan ehdotonta saada seuraan Jukka Jalosen tyylinen kiistaton huippuammattilainen, jolla on rohkeutta ja kykyä ottaa koko organisaatio vahvasti ohjaukseensa. Tämä vaatii jo ennestään olemassa olevaa poikkeuksellista karismaa, statusta ja näyttöjä. Tapparan epäonneksi tällaisia persoonia ja ammattilaisia on kuitenkin tarjolla hyvin rajallisesti. Myös investointina Jukka Jalonen olisi pandemian jälkeen taloudellisesti varmasti varsin raju, koska aina voi miettiä onko menestystystä mahdollista saada ”edullisemmin”.
3. Antti Pennanen
Näytöt, näytöt, näytöt. Modernin tyylin valmentaja, joka mielestäni sopii myös Tapparan tyyliin ja imagoon. Ainoita kysymysmerkkejä omasta mielestäni ovat soveltuvuus suurseuran johtoon ja ”tähtiluokan” pelaajamateriaalin valmentaminen, koska menestys HPK:ssa tuli kohtalaisen keskinkertaisella materiaalilla. Aina siirtymä isompiin valoihin johtamaan nimekästä joukkuetta ei tapahdu menestyksekkäästi.
HPK menestyi kuitenkin ensisijaisesti vahvan peli-identiteetin ja taktisen taidon myötä, joten tämä mielestäni laskee riskejä. Olisi miellyttävä ja mielenkiintoinen persoona nähdä Tapparan penkin takana ja itseltä riittää luottoa menestymiseen isommissakin ympäristöissä.
4. Kari Jalonen
Jos Rautakorpi ei ole vaihtoehto, omaan mieleeni lähinnä häntä oleva vaihtoehto olisi Kari Jalonen; tämä varauksella että hän on ollut aktiivinen jääkiekon parissa eikä esimerkiksi kahta kautta valmentamatta ennen Tapparaa. Tappara tarvitsee auktoriteetin, jolla on samantien pelaajien kunnioitus. Uskoisin myös Nokan olevan Tapolaa ”taitavampi” käsittelemään kokeineita pelaajiaan.
Näen Jalosessa paljon samaa kuin Rautakorvessa. Uskon hänelle olevan kyky tunnistaa mitä vanhoja Tapparan arvoja tulee vaalia ja palauttaa enemmän keskiöön, kyky tuoda sopivasti niiden rinnalle uutta. Historia osoittaa että Jalosella on taskussa keinot menestyä ja hän on parhaimmillaan suurseuroissa. Näyttöjä löytyy ja Tapparan talon ulkopuolelta tullessa niitä pitää mielestäni ollakkin.
Mainitaan myös se, että jos erittäin yllättäen Jussi Tapolaa päätettäisiin lähteä korvaamaan kesken sopimuskauden, Kari Jalonen olisi minun ylivoimainen ykkössuosikkini astumaan hänen saappaisiin. Uskoisin että mahdolliset kunnioitusongelmat kokeneiden pelaajien ja valmennuksen välillä korjaantuisivat kertaheitolla.
5. Mikko Manner
Menestystä ja hyvät näytöt Kärpissä, nousi myös median suosikiksi. Viimeinen kausi jätti kuitenkin hieman epäilyksen varjoja, mutta uskon että Manner on oikeasti huippuvalmentaja joka sopisi Tapparan tyyliin. Ainakin ensimmäisellä
kärppäkaudella Mannerin joukkueella oli vahva pelillinen identiteetti, joka keräsi kehuja viihdyttävyydestä, mutta oli ennen kaikkea voittava.
Toisi uudet kasvot, mutta tietyllä tavalla olisi kuitenkin perillä kulttuurista ja aikaisemmista toimintamalleista. Valmentanut myös yhdessä Tapolan kanssa ja tulevat ilmeisen hyvin juttuun, joten jonkinlaista tukea sopeutumiseen voisi kuvitella tulevan sieltä suunnalta. Kuulemani mukaan osaa olla myös tarpeeksi vaativa, vaikka median antama kuva Mannerista on varsin leppoisa.
6. Lauri Marjamäki
Aina menestyksekkäästi liigassa valmentanut kokenut ja Tapparan tyylistä kiekkoa peluuttanut valmentaja. Liiganäytöt ovat kovat ja Jokereissakin on runkosarjassa kulkenut kohtalaisesti. Epäilyksiä herättävät heikot tulokset maajoukkueessa, KHL:n playoffeissa sekä jokerifanien suuri kritiikki. Suoraan sanottuna en ole perehtynyt tarkemmin, mistä nuo suuret antipatiat Marjamäkeä kohtaan kumpuavat, mutta kyllähän niistä epäilyksiä herää. Totuuden nimissä itselläkin noita antipatioita oli erityisesti surkeasti sujuneen maajoukkuestintin jälkeen eikä Marjamäki jäänyt suosikkina mieleen kovien kärppävääntöjen jälkeenkään.
Näytöt liigasta ja pidemmistä projekteista ovat kuitenkin kovat. Marjamäki vaikuttaa ilmeisesti muutenkin Tampereen seudulla ja palstan eniten luottamusta nauttivien tietäjien mukaan jonkinlaisia ajatuksia hänen ja Tapparan välillä on mahdollisesti ollut, joten nousi hän mukaan spekulaatioihin omassakin päässä. On myös Tapolan hyvä ystävä, joten tuntenee nykyisen kulttuurin varsin hyvin ja esimerkiksi Marjamäen Kärpät ei imagollisesti eronnut paljoa siitä, mitä Tappara on monena kautena tavoitellut ja myös ollut. Mielestäni kokonaisnäytöt ovat loppujen lopuksi sellaiset, että Marjamäki nousee mukaan tälle listalle minunkin papereissani.
Matias Lehtonen
En toivo, että Tappara lähtee hakemaan onnistumista liigatasolla todella kokemattomalla valmentajalla, mutta jos tällaiseen ratkaisuun päädytään, itselle tällä hetkellä potentiaalisin vaihtoehto olisi Tapparan omia miehiä oleva Maso Lehtonen. Loistavaa työtä Ketterässä, joskin varsin ylivertaisilla resursseilla. Omaa arvostusta nostaa kuitenkin rohkeus lähteä RoKiin, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi ollut ja varmaan jonkinlainen apuvalmentajan paikka liigastakin olisi voinut olla mahdollinen. Pidätän luonnollisesti mahdollisuuden muuttaa mielipidettäni RoKi-keikan perusteella.
Valmennustiimin mahdollisia jäseniä
Matias Lehtonen
Ville Nieminen
Marko Ojanen
Juha Juujärvi
Jouko Myrrä
Timo Elo
Pekka Saravo
Kristian Kuusela
Jyrki Aho
Tero Lehterä
Nämä eivät olleet missään järjestyksessä enkä kaikista aio kommentoida, mutta yleisesti: haettu vahvasti tapparalaisuutta ja miehiä, keillä on sydäntä seuralle tai ainakin kokemusta organisaatiosta. Mukana myös muutama ex-pelaaja, joiden persoonan perusteella voisi kuvitella valmennushommien olevan sopivaa jatkumoa. Kaikista nimistä en ole itsekään täysin varma, olisivatko he oikeasti niin hyviä vaihtoehtoja, mutta päävalmentajan ulkopuolella on helpompi leikkiä villimpiä ajatusleikkejä. Muitakin olisi voinut keksiä, kun muutenkin meni aika heittelyksi.
Kaikki eivät välttämättä (esim. Kuusela, toivottavasti pelaa vielä tuolloin) ole heti 2023 sopivia vaihtoehtoja. Mukana myös erilaisena hakuna kova Tapparan mies Jokke Myrrä, jolla uskon olevan annettavaa liigatasolla, vaikka ura päävalmentajana ei jatkuisi Ilves-stintin jälkeen. Myös Ranskassa valmentava Jyrki Aho on mielenkiintoinen nimi, jolla on kokemusta yhdessä valmentamisesta vahvan tapparalaisen (Tapola) kanssa.
Kuten moni muukin ja Ville itsekin, minäkin haaveilen hänestä päävalmentajana jonakin päivänä, mutta sen aika ei ole vielä. Olisi kuitenkin hienoa saada Nieminen mukaan valmennustiimiin, jos päävalmentajana on sopiva henkilö. Toivon todella, että huhu Villen siirtymisestä Tapparan A-junnujen ensi kauden valmennukseen pitäisi paikkansa. Taitaa Villen poikakin tulla sopivasti yli-ikäiseksi tämän kauden jälkeen.
